Heräsin kahdeksalta, jotta voisin tehokkaana lukea aamupäivän keskiviikkoiseen psykan kokeeseen. Söin suomalaisvivahteisen aamupalan (fromage blancia, pakastepuolukoita, vähän ruisjauhoja ja vaniljasokeria) ja aloin lukea. Ensimmäiset päikkärit tuli nukuttua jo siinä yhdeksän maissa, mutta niin käy joskus :P
Kymmenen aikoihin eksyin internetin ihmeelliseen maailmaan, koska olinhan päättänyt kirjoittaa tällä viikolla tätä blogia säännöllisesti. Onneksi sain kuitenkin blogin kirjoittelun jälkeen vielä kokeeseen edes hiukan luettua eikä ulkona jo lämpimästi paistanut aurinkokaan huokutellut minua pois muistiinpanojeni parista. Oikeastaan pystyn halutessani nautiskelemaan auringosta melko hyvin täällä huoneessanikin, kun ikkuna on etelän puolella ja aurinko paistaa sisälle koko päivän :) Piti varalta laittaa ihan aurinkorasvaa kasvoihin, kun tuntu sen verran jo poskia kuumottavan. Tykkäispä minun iho auringosta yhtä paljo ku minä ite.
Iltapäivällä lähdin kolmatta kertaa yrittämään päästä SUAPSin uimakurssille ja kolmas kerta toden sanoi. Lomaa edeltäneellä viikolla uimahalli oli kiinni, koska oli jo koululaisten loma-aika (täällä koululaisilla on kahden viikon talviloma) ja sitä aiemmalla viikolla Mirailin kaupungin osan pakastuminen ja lämmityksen puute päti myös uimahallin puolella. Nyt opettaja oli siis vihdoin paikalla ja päästiin uimaan. Uimahallit on täällä toisaalta samanlaisia ja toisaalta taas tosi erilaisia kuin Suomessa. Uimaan mennessä tulivat pukukopit vastaan heti ensimmäisenä ja jokainen vaihtoi vaatteet päälleen omissa kopeissaan. Koppiin mentiin sisään toisesta ovesta ja toisesta ovesta astuttiin suihkujen puolelle. Siellä oli euron pantilla toimineet säilytys lokerot, johon jätettiin kaikki tavarat pyyhettä lukuunottamatta. Oikeastaan kukaan ei tainnut käydä suihkussa ennen hallin puolelle siirtymista, vaan pakollinen uimalakki ja ovella ollut vesisuihku ilmeisesti riittivät. Pyyhkeitä varten oli ovelle jätetty pieni kolo, jottei niitä tarvinut kuljettaa vesisuihkun ali ja lopulta pyyhkeet jätettiin sinne altaan reunalle.
Oli ihan mielenkiintoista saada vähän ohjeistusta uintitekniikkaan, ja melkein opin jo kroolaamaan. Oikeastaan isoin ongelmani on aiemmin ollut suuhun menneet hiukset, jotka on yrittäny hukuttaa minut, joten uimalakki päässä kroolaaminen suju hiukan paremmin. Ensi viikkoa varten pitäis kyllä käydä ostamassa vielä uimalasit. Tunti oli mukava ja uiminen on lopulta melko rankkaa. Olisi ollut ihanaa päästä saunaan vielä tunnin jälkeen, mutta sellaista luksusta täällä ei juuri uimahalleista löydy :)
Neljästä kuuteen kävin vielä Troubles & école erkan kurssilla IUFM:llä, josta käppäiltiin suomalaistyttösten ja uuden sveitsiläisvaihtarin kanssa yhtä matkaa kotia päin. Opittiin matkalla hieman rugbyn sääntöjä ja pääperiaatteita, koska kyseinen sveitsiläisvaihtari on tullu tänne vaihtoon oikeastaan vaan pelatakseen rugbya. Nyt vois kai olla aika mennä kattomaan ihan oikeaa rugby peliä, kun edes vähän tuntee sääntöjäki :)
Illalla mentiin vielä kavereidemme Tompan ja Jukkiksen (nimet muutettu suomalaisiksi :D) asunnolle muutaman muun kaverin kanssa viettämään suomalaisleffailtaa. Meitä oli paikalla kaksi suomalaista, yksi argentiinalainen sekä yksi itävältalainen ja jossain siellä omien huoneidensa syövereissä vielä pari reunionilaista. Katsottiin Laitakaupungin valot. Voiko enää ankeammaksi elokuva mennä? No ehkä Paha maa oli vielä tuotakin elokuvaa ankeampi tapaus, mutta tuo elokuva oli kyllä niin hidastepoinen, etten ihan ymmärrä miks Kaurismäki voittaa aina kaikkia palkintoja. Ehkä ne elokuvat on lumoavia temperamenttisemmille etelä-eurooppalaisille :D No vähän Suomifiilistelyä siinä sai kuitenkin. Katsottiin lopulta vielä toinenkin leffa The Princess Bride, joka oli myös hieman kummallisen puoleinen leffa, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin. Nykypäivänä on vähän hassua kattoa "kauhu"efektejä vanhoissa leffoissa :)
Yöllä pyörilin sitten takasin kotiin. Oikeastaan yöaikaan pyöräileminen tuntuu päivää turvallisemmalle, koska liikennettä on niin paljo vähemmän, ja tuskin sitä kukaan yrittää pyörällä liikkuvan tyypin kimppuun tulla. Eikös vain? Oon niin suomalainen, etten enää osaa jännittää täällä tutuilla alueilla liikkuessa. Nukkumaan ruvetessa tiesinkin sitten, ettei aamun ekalle tunnille luultavasti tulis lähdettyä, jos en tahtoisi olla liikenteessä alle kuuden tunnin yöunilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti