Keskiviikko 29.2.

Tää teksti on jo kyllä viime viikolta, mutta ku aattelin lisätä juttuun kuvia, niin en sitä heti julkaissut. Kuvat puuttuu kyllä edelleen, mutta en enää viiti pidempään odotella julkaisua :P

Päätin jättää jättää aamun ensimmäisen luennon välistä, tai oikeammin sanottuna mennä kyseiselle luennolle vasta seuraavana päivänä, jotta sain nukkua vähän pidempään, ja ehdin vielä lukea viime hetkellä iltapäivän kokeeseen. Jos pitää jotain positiivista löytää myös puolen tunnin metromatkasta yliopistolle, niin ehdinpähän siinä ainakin harrastaa myös tuota viime hetken paniikki lukemista. Kymmenestä yhteen olin sosiaalipsykologian luennolla, jonka jälkeen menin yhden suomalaiskaverini kanssa syömään RUhun eli yliopiston ravintolaan. Ruuaksi taisi olla kanankoipi tomaattisalsankastikkeella sekä riisiä ja jonkinlaista sellerimömmöä, jonka lisukkeena oli porkkanaraastetta ja jälkkäriksi söin suklaamoussea. 

Kahdelta olikin sitten ensimmäisen ranskalaisten kanssa tekemäni kokeen vuoro. Kurssi on toinen osa aamuisesta sosiaalipsykologian kurssista, mutta aamulla ollaan massaluennolla ja iltapäivän kurssilla ollaan pienemmissä ryhmissä. Olin itsestäni ylpeä jo siinä vaiheessa, kun ymmärsin kokeen tehtävän annon, ja tiesin edes suunnilleen, mitä opettaja odottaa koevastaukselta. Jouduin toki aika paljon pelkistämään vastaustani suhteessa siihen mitä olisin suomeksi voinut kirjoittaa, jotta ehdin saada aikaan kokonaisen esseevastauksen tunnin aikana, mutta ainakin vastaus oli ihan pätevä lukuunottamatta luultavimpia kirjotusvirheitä. Toivottavasti se opettaja sentään huomaa, että oon kuitenki jotain tajunnu tunneilla. On ollu vähän semmonen olo, että se aina kattelee minua, kun muut kirjottaa joka sanan mitä se sanoo, ja minä vaan kuuntelen ja kirjotan avain asiat ylös suomeksi. Näyttää mitä luultavimmin etten oikein pysy perässä ja onhan se osittain tottakin.

Viimeinen kurssi keskiviikkoisin on Toulousen historiaa. Keskiviikkona meillä oli poikkeuksellisesti vuorossa luennon sijaan kaupunkikierros. Kierreltiin keskiajan historian kannalta oleellisissa paikoissa. Sen kurssin opettaja on kyllä ihan huippu. Jospa se seuraavakin opettaja on, koska ens viikon jälkeen meillä vaihtuu opettaja. Mulla on melko monia kursseja, joilla vaihtuu opettajat, joten saa jännittää, jatkuuko kurssit edelleen yhtä mielenkiintoisina kuin ennen.

Kaupunkikierros oli ohi 18.30, joten ehkä ihan hyvä etten mennyt 8.30 tunnille. Olisi tullut vähän turhan pitkä koulupäivä. Keskiviikot on minun teho-opiskelupäiviä, niin muina päivinä saa sitten opiskella vähän vähemmän.

Kaverini on käynyt tänne tulostamme saakka Agapé Campuksen tapahtumissa ja illan vietoissa. Itse en ollut niissä koskaan käynyt, mutta koska tuona iltana he järjestivät peli-illan, niin olin innokkaana mukana menossa paikalle. Jos en oo ihan väärin käsittäny, niin Agapé on kristillinen opiskelijajärjestö, joka on uskontoihin sitoutumaton ja järjestää vähän kaiken näköisiä uskonnollisia ja vähemmän uskonnollisia tapahtumia. Paikalla oli ihmisiä vähän ympäri maailmaa, ja tunnelma oli mukavan kotoisa ja viihtyisä. Tuli pelattua taas kerran Jungle Speediä sydämmensä kyllyydestä. Se on kyllä lauta/korttipeli, joka tuntuu Ranskassa löytyvän lähes jokaiselta ja hauska pelihän se onkin. Lisäksi pääsin myös pelaamaan Ligrettoa (korttipeli) ja Mario Kartia Nintendo Wiillä. 

Kotona olin vasta puolen yön tienoolla, joten päivän tunnit tuli jälleen kerran tehokkaasti käytettyä.

Tiistai 28.2.

Heräsin kahdeksalta, jotta voisin tehokkaana lukea aamupäivän keskiviikkoiseen psykan kokeeseen. Söin suomalaisvivahteisen aamupalan (fromage blancia, pakastepuolukoita, vähän ruisjauhoja ja vaniljasokeria) ja aloin lukea. Ensimmäiset päikkärit tuli nukuttua jo siinä yhdeksän maissa, mutta niin käy joskus :P

Kymmenen aikoihin eksyin internetin ihmeelliseen maailmaan, koska olinhan päättänyt kirjoittaa tällä viikolla tätä blogia säännöllisesti. Onneksi sain kuitenkin blogin kirjoittelun jälkeen vielä kokeeseen edes hiukan luettua eikä ulkona jo lämpimästi paistanut aurinkokaan huokutellut minua pois muistiinpanojeni parista. Oikeastaan pystyn halutessani nautiskelemaan auringosta melko hyvin täällä huoneessanikin, kun ikkuna on etelän puolella ja aurinko paistaa sisälle koko päivän :) Piti varalta laittaa ihan aurinkorasvaa kasvoihin, kun tuntu sen verran jo poskia kuumottavan. Tykkäispä minun iho auringosta yhtä paljo ku minä ite.

Iltapäivällä lähdin kolmatta kertaa yrittämään päästä SUAPSin uimakurssille ja kolmas kerta toden sanoi. Lomaa edeltäneellä viikolla uimahalli oli kiinni, koska oli jo koululaisten loma-aika (täällä koululaisilla on kahden viikon talviloma) ja sitä aiemmalla viikolla Mirailin kaupungin osan pakastuminen ja lämmityksen puute päti myös uimahallin puolella. Nyt opettaja oli siis vihdoin paikalla ja päästiin uimaan. Uimahallit on täällä toisaalta samanlaisia ja toisaalta taas tosi erilaisia kuin Suomessa. Uimaan mennessä tulivat pukukopit vastaan heti ensimmäisenä ja jokainen vaihtoi vaatteet päälleen omissa kopeissaan. Koppiin mentiin sisään toisesta ovesta ja toisesta ovesta astuttiin suihkujen puolelle. Siellä oli euron pantilla toimineet säilytys lokerot, johon jätettiin kaikki tavarat pyyhettä lukuunottamatta. Oikeastaan kukaan ei tainnut käydä suihkussa ennen hallin puolelle siirtymista, vaan pakollinen uimalakki ja ovella ollut vesisuihku ilmeisesti riittivät. Pyyhkeitä varten oli ovelle jätetty pieni kolo, jottei niitä tarvinut kuljettaa vesisuihkun ali ja lopulta pyyhkeet jätettiin sinne altaan reunalle.

Oli ihan mielenkiintoista saada vähän ohjeistusta uintitekniikkaan, ja melkein opin jo kroolaamaan. Oikeastaan isoin ongelmani on aiemmin ollut suuhun menneet hiukset, jotka on yrittäny hukuttaa minut, joten uimalakki päässä kroolaaminen suju hiukan paremmin. Ensi viikkoa varten pitäis kyllä käydä ostamassa vielä uimalasit. Tunti oli mukava ja uiminen on lopulta melko rankkaa. Olisi ollut ihanaa päästä saunaan vielä tunnin jälkeen, mutta sellaista luksusta täällä ei juuri uimahalleista löydy :)

Neljästä kuuteen kävin vielä Troubles & école erkan kurssilla IUFM:llä, josta käppäiltiin suomalaistyttösten ja uuden sveitsiläisvaihtarin kanssa yhtä matkaa kotia päin. Opittiin matkalla hieman rugbyn sääntöjä ja pääperiaatteita, koska kyseinen sveitsiläisvaihtari on tullu tänne vaihtoon oikeastaan vaan pelatakseen rugbya. Nyt vois kai olla aika mennä kattomaan ihan oikeaa rugby peliä, kun edes vähän tuntee sääntöjäki :)

Illalla mentiin vielä kavereidemme Tompan ja Jukkiksen (nimet muutettu suomalaisiksi :D) asunnolle muutaman muun kaverin kanssa viettämään suomalaisleffailtaa. Meitä oli paikalla kaksi suomalaista, yksi argentiinalainen sekä yksi itävältalainen ja jossain siellä omien huoneidensa syövereissä vielä pari reunionilaista. Katsottiin Laitakaupungin valot. Voiko enää ankeammaksi elokuva mennä? No ehkä Paha maa oli vielä tuotakin elokuvaa ankeampi tapaus, mutta tuo elokuva oli kyllä niin hidastepoinen, etten ihan ymmärrä miks Kaurismäki voittaa aina kaikkia palkintoja. Ehkä ne elokuvat on lumoavia temperamenttisemmille etelä-eurooppalaisille :D No vähän Suomifiilistelyä siinä sai kuitenkin. Katsottiin lopulta vielä toinenkin leffa The Princess Bride, joka oli myös hieman kummallisen puoleinen leffa, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin. Nykypäivänä on vähän hassua kattoa "kauhu"efektejä vanhoissa leffoissa :)

Yöllä pyörilin sitten takasin kotiin. Oikeastaan yöaikaan pyöräileminen tuntuu päivää turvallisemmalle, koska liikennettä on niin paljo vähemmän, ja tuskin sitä kukaan yrittää pyörällä liikkuvan tyypin kimppuun tulla. Eikös vain? Oon niin suomalainen, etten enää osaa jännittää täällä tutuilla alueilla liikkuessa. Nukkumaan ruvetessa tiesinkin sitten, ettei aamun ekalle tunnille luultavasti tulis lähdettyä, jos en tahtoisi olla liikenteessä alle kuuden tunnin yöunilla.