Fête des lumières - Lyon

Näin kaksi ja puoli kuukautta jäljestä on mukavaa muistella syksyisiä reissuja. Tai siis yhtä reissua joulukuun alulta. Oltiin Ann-Kathrinin kanssa kuultu joidenki vaihtareiden suunnittelevan reissua Lyoniin valofestivaaleille, joten päätettiin järjestää myös oma reissumme kyseiseen tapahtumaan. Varattiin junaliput jo ennen kuin varmaa majoitusta oli löytynyt, jotta hinnat ei olisi ehtineet nousta pilviin. Ajateltiin, että eiköhän Couchsurfingin kautta jotain löydy kahdelle hengelle ja löytyhän sitä. Tosin ei koko ajaksi samasta paikasta.

Oltiin varattu reissu to-su ajalle ja ensimmäisenä majoittajana toimi eräs kolmekymmpinen toimistotyöntekijä. Kyseinen nainen oli tosi mukava ja kierrätti meitä torstai-iltana kaupungilla valoesityksiä katsomassa. Asustettiin melko modernissa kaupunginosassa jossain kolmannen ja kuudennen arrondissementin välimaastossa melko lähellä valtavaa Parc de la tête d'oria eli kultaisen pään puistoa. Olin aina halunnu nähdä kyseisen puiston, mutta näin sen kyllä vaan yöaikaan, joten ehkä joskus on vielä yritettävä päästä sinne pique-niquelle kesäsäällä :)

Perjantaiaamuna emäntämme (pitääkö suomeksi käyttää oikeasti sanaa emäntä? Kaennuuksi emäntä on minusta lähinnä tyttöystävä :D) oli jo lähtenyt töihin ennen kuin heräsimme. Yksi hyvä esimerkki couchsurfingin hienouksista, ihanaa huomata, että vielä nykypäivänäki ihmiset luottaa lähes tuntemattomiin tyyppeihin niin paljo, että uskaltaa jättää ne kotiinsa keskenänsä tai antaa asuntonsa avaimet käyttöön. Mutta niin, jätettiin majoittajallemme kiitos viesti, koottiin ikean vuodesohva kasaan (varmaan joka toisella nuorella ranskalaisella on se sama sohva :D) ja lähdettiin laukkuinemme metrolla kohti seuraavaa majapaikkaamme.

Kaksi viimeistä yötä majoituttiin parikymppisen taiteilijapariskunnan lukaalissa. He asuivat Croix-Roussen kaupungin osassa, jossa oli ehdottomasti vähemmän suurkaupungin tuntua kuin edellisenä päivänä kulkemillamme Lyonin kaduilla. Croix-Rousse on pienen nyppylän harjalla ja ilmeisesti aluetta asuttaa lähinnä taiteilijat ja kaupunkilaisporvaristo. Ainakin pariskunta kertoi meille alueen olevan lähinnä "bourgeoisien" ja taiteilijoiden asuinaluetta. Alueella oli pienen kylän tuntua, vaikka se oli kävelymatkan ja parin metropysäkin päässä kaupungin ydinkeskustasta. Myös pariskunnan asunto oli todella viihtyisä, vaikka perinteisen ranskalaisesti säilytystilasta oli selkeästi hieman puutetta ja paperit oli pinottu avohyllyille ja pöytien kulmille. Korkeat huoneet, puulattia ja karamellin värinen kissa ilahduttivat ja pikkuruinen vessa kahden huoneen päässä lähimmästä käsienpesupaikasta kummastutti ^^

Moules-frites

Olisikohan nyt jo kuitenkin aika kirjoittaa itse festivaaleista jotain. Siellä oli PALJON ihmisiä. Minun mielestä valotaide esitykset eivät oikeastaan olleet kakkien niiden ihmisten arvoisia, vaikka hienoja olivatkin. Kaipa täällä vähän tiheämpään asutuilla seuduilla ei vaadita ihan niin paljoa, että massatapahtuma on syntynyt. Käveltyä tuli paljon ja ihmeteltyä kauniita valoja. Itse ylipäätään rakastan öisiä kaupunkimaisemia valoineen, joten minulle ei olisi välttämättä tarvinnut olla mitään ylimääräisiä valoshowta nähtäväksi.

Sanoinko jo, että siellä oli ihmisiä?

Kahden illan valofestivaalisaldo riitti meille. Varsinkin, kun lauantaipäivänä oltiin jo käppäilty vanhassa kaupungissa ja kivuttu Fourvièren kukkulalle katsomaan maisemia. Todettiin, että ihmisiä oli vielä enenemmän kuin kahtena aiempana iltana ja palattiin majapaikkaamme, jossa laitettiin host-pariskuntamme kanssa ranskalaista ruokaa Tartiflettea. Hyvää ja helppoa ruokaa, joka maistuu perunoineen varmasti myös suomalaiseen makuun, jos sieltä Suomesta vaan löytyy oikeanlaista juustoa ruuan päälle laitettavaksi. Emme olleet hankkineet mitään jälkiruoka tarpeita, mutta siltä seisomalta emäntämme loihti fondant au chocolat suklaakakun syötäväksemme. Minusta tuntuu, ettei ranskalaiset voi syödä ruokaa ilman jälkkäriä, siis vähintään hedelmää tai jugurttia. Ja kaikilla tuntuu aina löytyvän leivontasuklaata kuva-ainehyllystä. Leivontaan tarkotettu suklaa onkin täällä ihan pilkkahintaista Suomeen verrattuna.

Tämän kuvan näkeminen saa minut hymyilemään, ei vaan ystäväni vuoksi
vaan myös siksi, että kuvan ottanut mies astui askeleen liian taakse, kaatui pensaaseen
ja katkaisi aitaköyden :D

Sunnuntaina lähdettiin junailemaan jo aamu 9ltä takasin kohti Toulousea. Matka jätti myös suuren innon päästä välimerenrannikolle, koska junasta pääsin vähän mertakin näkemään. Jotta reissu ei olisi kyseisen viikonlopun ainoa kokemus, oli illalla vuorossa vielä Multi-culti kansainvälinen ruokailta herkkuineen :)

Sellainen reissu se. Pitää yrittää saada tässä seuraavien päivien aikana loputkin reissuhetket kirjoiteltua blogin syövereihin.