Maanantai 27.2.

Herätys kello soi klo 6.45 enkö voinut uskoa, että on jo aamu... Siispä torkuttelin vartin yli 7 saakka, jolloin aurinko alkoi jo hieman häämöttää horisontissa. Oon loman aikana totutellu nukkumaan sälekaihtimet auki, vaikka tunnenkin silloin nukkuvani näyteikkunassa. Sänky kun kuitenkin sijaitsee ikkunan puolen välin korkeudella ja vain vajaan puolen metrin päässä siitä. Mutta rakastan herätä aamuaurinkoon, joten jospa kukaan ei tänne viitoskerrokseen asti tiiraile :)

Söin aamupalaksi kaurapuuroa kera päärynän palasten ja jumitin koneella niin kauan, että tuli jälleen kerran kiire. Miksi ei vaan voi lähteä vähän etuajassa vaan pitää ajatella, että jos tässä vielä viis minuuttia oottais ennen ku lähtee ja sitten onki jo tulipalokiire? Lähdin puoli 9 maissa sinkuttamaan pyörälläni kohti Avenue de Muretia, koska poikkeuksellisesti Didactique des langues kurssi olikin jo maanantai-aamuna tiistai-iltapäivän sijaan. Vähitellen alan jo uskaltaa poukkoilla pyörineni autojen kanssa samalla tiellä, mutta vähän se vielä jännittää. Hieman adrenaliinia aamuihini. Tosin normaalisti minulla on maanantaiaamusin saksaa Miraililla, ja sinne saakka en oo koskaan koittanu mennä pyörällä. Vähän rasittavaa, että nuo IUFM:n lukujärjestykset vaihtuu viikottain, niin sitten ei pääse aina päällekäisille kursseille.

Pyöräreitin varrelta

Täällä yksi kurssi kestää normaalisti kaksi tuntia, joten klo 11 koulu oli jo loppu. Olin vähän kahden vaiheilla jaksanko raahautua Mirailille saakka lentopallotreeneihin, mutta päätin kuitenkin mennä. Pyöräilin Saint Michel - Marcel Lancer metroasemalle ja nälkäisenä kävin hakemassa boulangeriesta Croque au fromagen. Ei ollu kyllä kovin hyvää varsinkaan kylmänä. Croque on kaksi paahtoleipäpalaa joiden väliin on laitettu jotakin, perinteisimmin kinkkua ja juustoa, mutta nyt minun tapauksessa vain juustoa ja päälle tietysti lisää juustoa. 

Mirailille päästyäni kävin ilmoittautumassa Eiman toimistolla torstain Laser Questiin ja 12.30 alkoikin lentopalloharkat. Meitä oli paikalla vaan 8. Normaalisti meitä on ollu ainaki tuplasti enemmän. Ehkä muut oli jatkanu edelleen loman viettoa :) Nyt on sitten käsivarret ihan mustelmilla. Ei tämä ehkä ihan normaalia oo. Jo kaks viikkoa sitten mulla oli lentopallon jälkeen käsivarsissa mustelmia, ja ajattelin sen vaan johtuneen melkein 3 kuukauden tauosta pelaamisessa, mutta nyt mulla on vielä pahemmat mustelmat käsivarsissa. Alan jo vähitellen epäillä, että mulla on joku vaarallinen verisairaus näine mustelmineni...

Iltapäivällä kävin ruokakaupassa ostamassa perusruokiani eli fromage blancia (vähän ku maitorahkaa), kirsikkatomaatteja ja katkarapuja, ja ostin toki vähän jotain muutaki. Pyöräilin takasin kämpille. Yritin alkaa lukea kokeeseen, mutta tein perinteiset ja nukahdin ehkä vartin lukemisen jälkeen. Minun silmät ei tykkää lukea. Varsinkin kun muistiinpanoistani puuttuu usein puolet sanoista ja tilalla on seuraavia merkkejä ... ??? :) Olis ehkä pitäny rohjeta kysymään joltain ranskalaiselta muistiinpanoja. Viimesimmät muistiinpanot tosin on jo ihan hyviä, kun päädyin lopulta kirjottamaan suomeksi. Ranskalaiset on niin tottuneita kirjottamaan opettajan joka sanan ylös, ettei mulla oo mitään mahiksia pysyä perässä ja samalla koittaa ymmärtää, mitä meille on sanottu. Siispä parempi, että kuuntelen kunnolla ja merkkaan pääpontit ylös suomeksi. Muilla kursseilla kirjotan kyllä muistiinpanoni ranskaksi, mutta tuolla kurssilla käytetään liikaa tuntemattomia käsitteitä eikä mitään visuaalisia apuja kuten piirtoheitintä tai powerpointia.

Illalla meillä oli ollut tarkoitus pitää Suomi-leffailta, mutta kun se siirtyi seuraavalle illalle, niin sain oikeasti edes vähän luettua kokeeseen. Loppuillan kirjottelinki sitten piiitkän tauon jälkeen tätä blogia. Sellainen tavallinen arkipäivä oli elinen päivä.

Bonne journée!

Kevättä rinnassa

Jos edellisen kerran helmikuussa kirjoitellessani oli täällä melkein -10 astetta pakkasta, niin nyt on vuorostaan ollut n. 15 astetta lämmintä ja yöt tuntuu lämmön puolesta suomalaisilta kesäöiltä. Ei uskoisi, että nämä kuvat on otettu vain puolitoista viikkoa sitten:

Il fait trop froid...

Löydä Tripodit!

Löydä nähtävyydet!
  (en tosin oikein löytäny niitä ees livenä)

Jäävuori, eiku?

Nimittäin näidenkin kuvien ottamisesta on jo puoli viikkoa aikaa:

Kanaalin varressa pyöräilemässä

Garonnen varressa aurinkoa ottamassa

Aika kuoriutua ulos villakangastakin sisältä

Ehkäpäs alan taas vähän enemmän kirjotella tätä blogia. Ihan kivaahan tuota on kirjottaa, vaikka onnistun käyttämään aina yhteen postaukseen 1-3 tuntia aikaa :P Ettei vaan tällä innostuksella olis jotain tekemistä keskiviikon psykologian kokeen kanssa... Oon tosin jo pitempään miettiny semmosen viikko Erasmuksena postauksen kirjottamista, tai siis että kirjottaisin joka päivästä ylös jotain. Tosin tänään en oo kyllä tehny mitään ihmeempää, niin ihan selvästi jos alan sellasta päiväkirjaa pitämään, niin en lopulta teekään koko viikolla mitään :D  No sepäs nähdään!

Bonne nuit! Et probablement à demain!

Fête des lumières - Lyon

Näin kaksi ja puoli kuukautta jäljestä on mukavaa muistella syksyisiä reissuja. Tai siis yhtä reissua joulukuun alulta. Oltiin Ann-Kathrinin kanssa kuultu joidenki vaihtareiden suunnittelevan reissua Lyoniin valofestivaaleille, joten päätettiin järjestää myös oma reissumme kyseiseen tapahtumaan. Varattiin junaliput jo ennen kuin varmaa majoitusta oli löytynyt, jotta hinnat ei olisi ehtineet nousta pilviin. Ajateltiin, että eiköhän Couchsurfingin kautta jotain löydy kahdelle hengelle ja löytyhän sitä. Tosin ei koko ajaksi samasta paikasta.

Oltiin varattu reissu to-su ajalle ja ensimmäisenä majoittajana toimi eräs kolmekymmpinen toimistotyöntekijä. Kyseinen nainen oli tosi mukava ja kierrätti meitä torstai-iltana kaupungilla valoesityksiä katsomassa. Asustettiin melko modernissa kaupunginosassa jossain kolmannen ja kuudennen arrondissementin välimaastossa melko lähellä valtavaa Parc de la tête d'oria eli kultaisen pään puistoa. Olin aina halunnu nähdä kyseisen puiston, mutta näin sen kyllä vaan yöaikaan, joten ehkä joskus on vielä yritettävä päästä sinne pique-niquelle kesäsäällä :)

Perjantaiaamuna emäntämme (pitääkö suomeksi käyttää oikeasti sanaa emäntä? Kaennuuksi emäntä on minusta lähinnä tyttöystävä :D) oli jo lähtenyt töihin ennen kuin heräsimme. Yksi hyvä esimerkki couchsurfingin hienouksista, ihanaa huomata, että vielä nykypäivänäki ihmiset luottaa lähes tuntemattomiin tyyppeihin niin paljo, että uskaltaa jättää ne kotiinsa keskenänsä tai antaa asuntonsa avaimet käyttöön. Mutta niin, jätettiin majoittajallemme kiitos viesti, koottiin ikean vuodesohva kasaan (varmaan joka toisella nuorella ranskalaisella on se sama sohva :D) ja lähdettiin laukkuinemme metrolla kohti seuraavaa majapaikkaamme.

Kaksi viimeistä yötä majoituttiin parikymppisen taiteilijapariskunnan lukaalissa. He asuivat Croix-Roussen kaupungin osassa, jossa oli ehdottomasti vähemmän suurkaupungin tuntua kuin edellisenä päivänä kulkemillamme Lyonin kaduilla. Croix-Rousse on pienen nyppylän harjalla ja ilmeisesti aluetta asuttaa lähinnä taiteilijat ja kaupunkilaisporvaristo. Ainakin pariskunta kertoi meille alueen olevan lähinnä "bourgeoisien" ja taiteilijoiden asuinaluetta. Alueella oli pienen kylän tuntua, vaikka se oli kävelymatkan ja parin metropysäkin päässä kaupungin ydinkeskustasta. Myös pariskunnan asunto oli todella viihtyisä, vaikka perinteisen ranskalaisesti säilytystilasta oli selkeästi hieman puutetta ja paperit oli pinottu avohyllyille ja pöytien kulmille. Korkeat huoneet, puulattia ja karamellin värinen kissa ilahduttivat ja pikkuruinen vessa kahden huoneen päässä lähimmästä käsienpesupaikasta kummastutti ^^

Moules-frites

Olisikohan nyt jo kuitenkin aika kirjoittaa itse festivaaleista jotain. Siellä oli PALJON ihmisiä. Minun mielestä valotaide esitykset eivät oikeastaan olleet kakkien niiden ihmisten arvoisia, vaikka hienoja olivatkin. Kaipa täällä vähän tiheämpään asutuilla seuduilla ei vaadita ihan niin paljoa, että massatapahtuma on syntynyt. Käveltyä tuli paljon ja ihmeteltyä kauniita valoja. Itse ylipäätään rakastan öisiä kaupunkimaisemia valoineen, joten minulle ei olisi välttämättä tarvinnut olla mitään ylimääräisiä valoshowta nähtäväksi.

Sanoinko jo, että siellä oli ihmisiä?

Kahden illan valofestivaalisaldo riitti meille. Varsinkin, kun lauantaipäivänä oltiin jo käppäilty vanhassa kaupungissa ja kivuttu Fourvièren kukkulalle katsomaan maisemia. Todettiin, että ihmisiä oli vielä enenemmän kuin kahtena aiempana iltana ja palattiin majapaikkaamme, jossa laitettiin host-pariskuntamme kanssa ranskalaista ruokaa Tartiflettea. Hyvää ja helppoa ruokaa, joka maistuu perunoineen varmasti myös suomalaiseen makuun, jos sieltä Suomesta vaan löytyy oikeanlaista juustoa ruuan päälle laitettavaksi. Emme olleet hankkineet mitään jälkiruoka tarpeita, mutta siltä seisomalta emäntämme loihti fondant au chocolat suklaakakun syötäväksemme. Minusta tuntuu, ettei ranskalaiset voi syödä ruokaa ilman jälkkäriä, siis vähintään hedelmää tai jugurttia. Ja kaikilla tuntuu aina löytyvän leivontasuklaata kuva-ainehyllystä. Leivontaan tarkotettu suklaa onkin täällä ihan pilkkahintaista Suomeen verrattuna.

Tämän kuvan näkeminen saa minut hymyilemään, ei vaan ystäväni vuoksi
vaan myös siksi, että kuvan ottanut mies astui askeleen liian taakse, kaatui pensaaseen
ja katkaisi aitaköyden :D

Sunnuntaina lähdettiin junailemaan jo aamu 9ltä takasin kohti Toulousea. Matka jätti myös suuren innon päästä välimerenrannikolle, koska junasta pääsin vähän mertakin näkemään. Jotta reissu ei olisi kyseisen viikonlopun ainoa kokemus, oli illalla vuorossa vielä Multi-culti kansainvälinen ruokailta herkkuineen :)

Sellainen reissu se. Pitää yrittää saada tässä seuraavien päivien aikana loputkin reissuhetket kirjoiteltua blogin syövereihin.

Lumi, la neige

Viime päivät ovat pyörineet lähinnä tuon ihmeellisen taivaalta putoilevan aineen ympärillä. Hauskaa seurailla, miten lumeen tottumattomat ihmiset reagoi sään muuttumiseen :) Eilen meinasin esim. asunnolta ulos tullessani saada lumipesun tuntemattomilta ja kaverin luona kylässä käydessäni oli hänen kaverinsa olleet ulkona lumisotaa puoli päivää. Piti toki itsekin vähän osallistua mukaan, mutta jotenkin en onnistunut hittäytymään leikkiin samalla innolla. Ehkä lähinnä siksi, ettei tuntemattomien ihmisten heitteleminen lumipalloilla tuntunut kovin luontevalta.

Todistusaineisto lumesta

Kuvittelin, että täällä ollessani lähes ainoa mahdollisuus lumen näkemiseen olisi vuorilla, mutta väärässä olin. Vuorilla olen kuitenkin käynyt nyt jo pari kertaa laskettelemassa yliopiston liikuntajärjestön SUAPSin mukana. 28€:n hintaan kuuluu matkat, varusteet, parin tunnin laskettelukurssi sekä nelisen tuntia vapaata laskettelu aikaa. Ei siis kovin kallista. Kaksi viikkoa sitten lauantaina lasketeltiin Peyragudes laskettelukerkuksessa ja  tänä lauantaina Val Louronissa. Peyragudes oli ehdottomasti isompi, monipuolisempi ja hieman tasokkaampi laskettelukeskus, mutta ei Val Louronkaan huono ollut. Itse asiassa siellä rinteet olivat hieman miellyttävämpiä lasketeltavia, kun olivat hieman loivempia ja ihmisiäkin oli vähemmän.

Jostain syystä ranskalaiset ei puhdista rinteitä ollenkaan päivän aikana, joten esim. lauantai aamun lumipyryn jälkeen oli aika haastavaa erottaa missä menee rinne ja missä ei. Eikö se oo jo vähän vaarallistakin? Iltapäivällä rinteet on jo siis vähän huonossa kunnossa. Rinteitä on kuitenkin melko paljon ja yksi päivä ei ole riittänyt kaikkien rinteiden testaamiseen. Pelkässä hississä saa istua n. vartin, jos tahtoo päästä ihan ylös asti. En ole edes Suomessa ikinä käynyt Lapin isoimmissa laskettelukeskuksissa, joten melko pitkiltä tuntuu nuo rinteet täällä vuorilla :)

Maisemat oli kyllä tänä viikonloppuna aivan mahtavat. Oli ne jo kyllä kaksi viikkoa sittenkin, mutta nyt kun myös laaksot rinteiden alapuolella olivat saaneet lumipeitteen, niin silmä lepäsi sitä näkyä katsellessa. Kun on vaaralla melkein koko ikänsä asunut, niin sitä vaan kaipaa sellaisia kauniita vaara/vuorimaisemia ympärilleen :) Lauantaina sai myös tuntea ihan kunnon pakkasenkin, kun vuorilla oli n. 10 astetta pakkasta, kova viima ja välillä myös tuiskutti lunta. Meinasi välillä tulla hieman kylmä hississä istuessa tai vastatuuleen laskiessa. Tosin eihän tuo n. 15 astetta tietysti taida olla juuri mitään Suomen tämän hetkisiin pakkasiin verrattuna.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on vielä todettava, että yliopisto on tänään kiinni klo 13.45 saakka turvallisuussyistä sääolosuhteista johtuen :D Minusta koomista oli lähinnä se, että syy kiinniolemiseen oli turvallisuussyyt, miksei vaikka vaan yksinkertaisesti se, ettei henkilökunta pääse tulemaan paikalle julkisen liikenteen ja luultavasti myös omien autojen jumittamisen takia. Turvallisuussyistä tulee lähinnä mieleen että ulkona olis menossa joku hirmumyrsky eikä vaan eilen maahan satanut lumi. No on sitä lunta kuitenkin maassa viitisen senttiä. Mutta ihan mukaavaahan tuota on viettää ylimääräistä vapaa-aamua :)

Bonne journée!