Hetkessä elämistä

Ajattelin tänäänkin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen jo lähes perinteiseksi käyneellä selityksellä siitä, miten minulla on ollut niin kiire ja en oo taas ehtiny kirjottelemaan, mutta lopulta päädyin toiseen lopputulokseen. Jos olen jotain uutta oppinut täällä vaihdossa ollessa, niin se on hetkessä eläminen vailla turhia huolia menneistä tai tulevasta.

Viime aikoina olen pohtinut, että minun pitäisi muistaa täyttää kalenteriani, ja sillä tavalla saisin ehkä paremmin hallittua ajankäyttöäni. Entisenä kalenterin orjana minun on oikeastaan kummallista, etten muista ikinä merkata mitään kalenteriini. Ennen kun merkitsin sinne yleensä vapaa-ajan menotkin. Eikös Suomessa yleensä pidä katsoa kalenterista aikaa myös kavereiden näkemiseen? Täällä kaikki tapahtuu aika extempore. Nytkään en tiedä ensi viikon aikataulustani oikeastaan juuri mitään. Yhtä aikaa inhoan epävarmuutta siitä, onko milnulla mitään tekemistä, mutta toisaalta rakastan sen tuomaa vapautta. Oikeastaan ongelma on paremminkin ollut yksin olemisen puute kuin toisin päin (ehkä siksi olen nytkin flunssassa).

Olen myös haaveillut päiväkirjan pitämisestä, jotta voisin sitten vaihdon jälkeen muistella miten mahtavaa minulla on ollut täällä, mutta en ole saanut tehtyä sitäkään. Itse asiassa minusta tuntuu, että se aika olisi pois siitä ajasta, jonka voin viettää hankkien uusia kokemuksia, tai siitä ajasta jolloin voin yrittää edes nukkua joku yö riittävästi. Kyllä kai minä tulen joka tapauksessa muistamaan kaiken tärkeimmän!

Elämä vaihto-opiskelijana on joka tapauksessa vain hetkellistä, eikä kestä ikuisesti, joten kaikesta on otettava ilo irti parhaansa mukaan. Myös ympärillä olevat ihmiset vaihtuu, eikä siihen voi itse vaikuttaa mitenkään. Sanoin jo ennen joulua heipat monille kavereille ja eilen sekä tänään muutamalle lisää. Tavallaan on melkein sellainen olo, että joutuu aloittamaan vaihdon alusta, mutta toisaalta Toulouse on jo alkanut tuntua melko kotoisalta. Eikä täältä onneksi kaikki kaverit ole lähteneet. Siispä viikko kerrallaan kohti uusia haasteita ja seikkailuja :)

Tämä hetkessä eläminen on tarkoittanut kuitenkin valitettavasti melko paljon yhteyden pitämisen katkeamista ei-Toulousessa-oleviin ihmisiin. Se ei silti tarkoita, ettettekö te kaikki minun elämässä osasina olleet ihmiset olisi sitä edelleenkin. Olettehan kuitenkin olleet vaikuttamassa siihen kuka olen nyt ja kuka tulen olemaan. Ehkä elämäni myös tästä piakkoin hitusen rauhoittuu nyt, kun vapaa-ajalla tulee luultavammin olemaan vähän vähemmän tekemista, ja harkka loppuu viikon päästä. Siispä kuulumisiin <3  à+

Minne tie kuljettaa?