Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa harjoittelussa eräässä Toulouselaisessa yläkoulussa kaverini Ninan kanssa. Harjoittelu ei tosin ole liittynyt millään tavalla opon työhön eikä oikeastaan ranskanopettajankaan työhön. Harjoittelun ohjaajana toimii nimittäin kuviksen ope. Esitin toiveen, että tahtoisin harjoittelun aikana seurailla enkun, ranskan ja kuviksen tunteja, mutta lopulta siinä kävikin niin, että seuraan ja pidän itse pelkkiä kuvistunteja oikeastaan koko ajan. No kaks tuntia oon käyny maahanmuuttajien ranskan tunnilla.
Harjoittelu on ollut melko mielenkiintoinen vaikkakin väsyttävä. On ollut jännä huomata, miten suomalainen ja ranskalainen yläkoulu eroaa toisistaan, mutta miten molemmat on kuitenkin todella samankaltaisia. Lähinnä koulupäivien pituus ja rakenne on aiheuttanut kummastusta. Miksi pitää niin pitkä lounastauko välissä, että koulussa joutuu olemaan lopulta klo 8-16.30? Oppitunnit on myös 55 minuutin mittaisia ja niiden jälkeen on viiden minuutin siirtymä seuraavalle tunnille. Vain joka toisen tunnin välissä on hieman pidempi välitunti. Keskiviikkoisin koulua ei tosin oo iltapäivisin ollenkaan ja minulla ei ole harkkaa koko päivänä, koska se on harjoittelun ohjaajalleni vapaapäivä.
Harkan sijaan olen keskiviikkoisin yliopistolla klo 8-18. On vähän haastavaa tämä harkan ja yliopiston yhteen sovittaminen, joten olen nyt sitten käynyt kursseilla lähinnä vaan keskiviikkona. Tosin viime viikolla olin flunssassa ja vietin keskiviikkona kotipäivää, ettei tarvinut torstaina olla pois koulusta. Mutta huh... Aika kiireistä ja rankkaa on siis ollut tässä alku keväästä. Enää ensi viikko harjoittelua jäljellä ja sitten voikin palata opintojen ihmeelliseen maailmaan, ja yrittää päästä mukaan kursseille kolme viikkoa niiden alkamisen jälkeen. Ihan niinku kurssit ei ois ranskaksi jo muutenki riittävän hankalia, niin yritäpä sitten vielä päästä kärryille kursseilla, jotka on jo edenneet ties minkä verran viime viikkojen aikana. No se on sitten sen ajan murhe. Pitää vaan olla vähän tyhmä vaihtari.
Nyt keskityn huomisiin kuvistunteihin aiheena sommittelu ja graffitit. Ollaan yllättäen havainnoinnin sijaan pidetty itse tunteja. Ensi viikollakin pidetään melkein kaikki sen opettajan tunnit. Tosin kyllä se opettaja on itse osittain mukana tuntien pidossa, koska ei ihan kaikkea osata aina sanoa ranskaksi. Se hoitaa sen oppilaiden hiljaisena pitämisen ja me hoidetaan opetusosuus :D Ranskalaiset teinit on nimittäin ainakin tuolla koulussa puheliaampia ja ei niin ujoja kuin suomalaiset ikätoverinsa. Myös luokkakoot on melko isoja.
À bientôt!
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Hetkessä elämistä
Ajattelin tänäänkin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen jo lähes perinteiseksi käyneellä selityksellä siitä, miten minulla on ollut niin kiire ja en oo taas ehtiny kirjottelemaan, mutta lopulta päädyin toiseen lopputulokseen. Jos olen jotain uutta oppinut täällä vaihdossa ollessa, niin se on hetkessä eläminen vailla turhia huolia menneistä tai tulevasta.
Viime aikoina olen pohtinut, että minun pitäisi muistaa täyttää kalenteriani, ja sillä tavalla saisin ehkä paremmin hallittua ajankäyttöäni. Entisenä kalenterin orjana minun on oikeastaan kummallista, etten muista ikinä merkata mitään kalenteriini. Ennen kun merkitsin sinne yleensä vapaa-ajan menotkin. Eikös Suomessa yleensä pidä katsoa kalenterista aikaa myös kavereiden näkemiseen? Täällä kaikki tapahtuu aika extempore. Nytkään en tiedä ensi viikon aikataulustani oikeastaan juuri mitään. Yhtä aikaa inhoan epävarmuutta siitä, onko milnulla mitään tekemistä, mutta toisaalta rakastan sen tuomaa vapautta. Oikeastaan ongelma on paremminkin ollut yksin olemisen puute kuin toisin päin (ehkä siksi olen nytkin flunssassa).
Olen myös haaveillut päiväkirjan pitämisestä, jotta voisin sitten vaihdon jälkeen muistella miten mahtavaa minulla on ollut täällä, mutta en ole saanut tehtyä sitäkään. Itse asiassa minusta tuntuu, että se aika olisi pois siitä ajasta, jonka voin viettää hankkien uusia kokemuksia, tai siitä ajasta jolloin voin yrittää edes nukkua joku yö riittävästi. Kyllä kai minä tulen joka tapauksessa muistamaan kaiken tärkeimmän!
Elämä vaihto-opiskelijana on joka tapauksessa vain hetkellistä, eikä kestä ikuisesti, joten kaikesta on otettava ilo irti parhaansa mukaan. Myös ympärillä olevat ihmiset vaihtuu, eikä siihen voi itse vaikuttaa mitenkään. Sanoin jo ennen joulua heipat monille kavereille ja eilen sekä tänään muutamalle lisää. Tavallaan on melkein sellainen olo, että joutuu aloittamaan vaihdon alusta, mutta toisaalta Toulouse on jo alkanut tuntua melko kotoisalta. Eikä täältä onneksi kaikki kaverit ole lähteneet. Siispä viikko kerrallaan kohti uusia haasteita ja seikkailuja :)
Tämä hetkessä eläminen on tarkoittanut kuitenkin valitettavasti melko paljon yhteyden pitämisen katkeamista ei-Toulousessa-oleviin ihmisiin. Se ei silti tarkoita, ettettekö te kaikki minun elämässä osasina olleet ihmiset olisi sitä edelleenkin. Olettehan kuitenkin olleet vaikuttamassa siihen kuka olen nyt ja kuka tulen olemaan. Ehkä elämäni myös tästä piakkoin hitusen rauhoittuu nyt, kun vapaa-ajalla tulee luultavammin olemaan vähän vähemmän tekemista, ja harkka loppuu viikon päästä. Siispä kuulumisiin <3 à+
Viime aikoina olen pohtinut, että minun pitäisi muistaa täyttää kalenteriani, ja sillä tavalla saisin ehkä paremmin hallittua ajankäyttöäni. Entisenä kalenterin orjana minun on oikeastaan kummallista, etten muista ikinä merkata mitään kalenteriini. Ennen kun merkitsin sinne yleensä vapaa-ajan menotkin. Eikös Suomessa yleensä pidä katsoa kalenterista aikaa myös kavereiden näkemiseen? Täällä kaikki tapahtuu aika extempore. Nytkään en tiedä ensi viikon aikataulustani oikeastaan juuri mitään. Yhtä aikaa inhoan epävarmuutta siitä, onko milnulla mitään tekemistä, mutta toisaalta rakastan sen tuomaa vapautta. Oikeastaan ongelma on paremminkin ollut yksin olemisen puute kuin toisin päin (ehkä siksi olen nytkin flunssassa).
Olen myös haaveillut päiväkirjan pitämisestä, jotta voisin sitten vaihdon jälkeen muistella miten mahtavaa minulla on ollut täällä, mutta en ole saanut tehtyä sitäkään. Itse asiassa minusta tuntuu, että se aika olisi pois siitä ajasta, jonka voin viettää hankkien uusia kokemuksia, tai siitä ajasta jolloin voin yrittää edes nukkua joku yö riittävästi. Kyllä kai minä tulen joka tapauksessa muistamaan kaiken tärkeimmän!
Elämä vaihto-opiskelijana on joka tapauksessa vain hetkellistä, eikä kestä ikuisesti, joten kaikesta on otettava ilo irti parhaansa mukaan. Myös ympärillä olevat ihmiset vaihtuu, eikä siihen voi itse vaikuttaa mitenkään. Sanoin jo ennen joulua heipat monille kavereille ja eilen sekä tänään muutamalle lisää. Tavallaan on melkein sellainen olo, että joutuu aloittamaan vaihdon alusta, mutta toisaalta Toulouse on jo alkanut tuntua melko kotoisalta. Eikä täältä onneksi kaikki kaverit ole lähteneet. Siispä viikko kerrallaan kohti uusia haasteita ja seikkailuja :)
Tämä hetkessä eläminen on tarkoittanut kuitenkin valitettavasti melko paljon yhteyden pitämisen katkeamista ei-Toulousessa-oleviin ihmisiin. Se ei silti tarkoita, ettettekö te kaikki minun elämässä osasina olleet ihmiset olisi sitä edelleenkin. Olettehan kuitenkin olleet vaikuttamassa siihen kuka olen nyt ja kuka tulen olemaan. Ehkä elämäni myös tästä piakkoin hitusen rauhoittuu nyt, kun vapaa-ajalla tulee luultavammin olemaan vähän vähemmän tekemista, ja harkka loppuu viikon päästä. Siispä kuulumisiin <3 à+
 |
| Minne tie kuljettaa? |
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Mon propre vélo
Viime perjantaina tein hieman itselleni ei perinteikkään nopean ostopäätöksen, ja ostin pyörän. Olin kuitenkin jo alku syksystäki pyörää ettiny, mutta sen hankinta oli vaan jääny roikkumaan, kun sen löytäminen tuntu niin vaikealle (nimim. en oo omistanu pyörää edes suomessa pariin vuoteen, kun en oo saanu aikaseksi alkaa kunnolla etsimään).Tuommonen ikivanhahan tuo pyörä on mutta nätti, toimiva ja huollettu eli just sellanen minkä oon halunnuki.
Tänään oli muuten laiskan sunnuntaipäivän kunniaksi pakko lähteä testaamaan pyörää vähän. En tiiä tuunko täällä pahemmin näillä autoteillä uskaltautumaan ajamaan, mutta onneksi tässä minun asunnon vieressä menee Canal du Midin pyöräilytie. Siispä otin suunnan kohti Ramonvilleä ja tavoitteeksi ajaa hieman Ramonvillen ohikin nähdäkseni uusia maisemia. Ja maisemiahan kyllä riitti. En voi kun vaan tykätä tuosta kanaalin olemassa olosta entistä enemmän.
Seuraavan pyöräretken suunnaksi vois ottaa sitten kanaalin varttapitkin keskustaan menemisen. Tosin se retki minulla on jo ollu pitkään tarkous tehdä kävellenki, että voisin ottaa paremmin kuvia. Saas nähdä miten päädyn lopulta matkan taittamaan ja milloin. Ens viikolla alkaa taas uusi lukukausi ja uudet kiireet. Huomenna aloitetaan Ninan kanssa harjoitelu Jolimontin yläkoulussa, jossa vietetään seuraavat kolme viikkoa yhden kuviksen opettajan ,ja päästäänpä jo heti eka viikolla pitämään tuntejaki. Tosin kuviksen opeharkan tekeminen tuntuu hieman hassulta, kun ei ole opetettavan aineen yleisistä tavoitteista oikein perillä, mutta eiköhän tuo ihan kivaa ja jännittävää tule olemaan.
À la semaine prochaine !
 |
| Huom. pieni satulalaukku! :) |
Tänään oli muuten laiskan sunnuntaipäivän kunniaksi pakko lähteä testaamaan pyörää vähän. En tiiä tuunko täällä pahemmin näillä autoteillä uskaltautumaan ajamaan, mutta onneksi tässä minun asunnon vieressä menee Canal du Midin pyöräilytie. Siispä otin suunnan kohti Ramonvilleä ja tavoitteeksi ajaa hieman Ramonvillen ohikin nähdäkseni uusia maisemia. Ja maisemiahan kyllä riitti. En voi kun vaan tykätä tuosta kanaalin olemassa olosta entistä enemmän.
 |
| Kauas ei tarvinnut polkea kunnes ympärillä oli jo hiukan peltojakin |
Seuraavan pyöräretken suunnaksi vois ottaa sitten kanaalin varttapitkin keskustaan menemisen. Tosin se retki minulla on jo ollu pitkään tarkous tehdä kävellenki, että voisin ottaa paremmin kuvia. Saas nähdä miten päädyn lopulta matkan taittamaan ja milloin. Ens viikolla alkaa taas uusi lukukausi ja uudet kiireet. Huomenna aloitetaan Ninan kanssa harjoitelu Jolimontin yläkoulussa, jossa vietetään seuraavat kolme viikkoa yhden kuviksen opettajan ,ja päästäänpä jo heti eka viikolla pitämään tuntejaki. Tosin kuviksen opeharkan tekeminen tuntuu hieman hassulta, kun ei ole opetettavan aineen yleisistä tavoitteista oikein perillä, mutta eiköhän tuo ihan kivaa ja jännittävää tule olemaan.
À la semaine prochaine !
perjantai 13. tammikuuta 2012
Viikko takaisin paluusta
...ja heti meinaa jäädä blogi kirjoittamatta.
Kivaa on ollut palata takaisin Toulouseen, vaikka oli Suomessakin kyllä tosi kivaa olla. Ehkä se onkin se lohduttava tausta-ajatus, että tietää, että on toivottavasti ihan mukavaa myös palata takaisin Suomeen vaihdon jälkeen.
Melko paljon on tullut taas puuhasteltua tässä viikon aikana. Mukaan on mahtunut niin koulua kuin kavereiden kanssa oleilua ja ympäristön ihmettelyä. Sää täällä on ollut melko vaihteleva, mielenkiintoinen ja kaunis. Aurinko on paistanut, mutta koska esim. viime yönä vaikutti kuuran määrästä päätellen olleen pakkasta, ilma pysyi tosi usvaisena lähes koko päivän. Hengityskin höyrysi aamulla, eikä pelkästään ilman kosteudesta johtuen :) Eilen taas oli niin lämmin auringossa, että pystyi melkein kuvittelemaan itsensä johonkin rantalomakohteeseen. Varsinkin sen jälkeen kun vastaan käveli rastapäinen tyyppi t-paidassa, uimasortseissa ja varvassandaaleissa :D
Viime viikon perjantaina käytiin testaamassa myös yksi tosi kiva ravintola La faim des haricots. Kyseessä on kasvisravintola, jossa on viisi eri buffetia eli salaatit, suolaiset piirakat, lämmin ruoka, keitto ja jälkkärit. 11€:llä sai valita kaksi buffetia ja maksamalla euron lisää sai aina yhden buffetin antimet lisää herkuteltavakseen. Suosittelen kyllä tuota paikkaa. Oli herkullista, melko terveellistä ja sai syödä mahan täydeltä. Lisäksi paikan tarjoilijakin oli tosi mukava :)
Muuten on tullut tehtyä lähinnä vaan kaikkea pientä, laitettua ruokaa, lenkkeiltyä ja pelailtua lautapelejä. Ja olihan minulla myös yksi koe, yäk! Siihen lukiessa meni oikeastaan alkuviikko. Itse kokeessa oli itse asiassa kolme koetta yhtä aikaa kolmen tunnin aikana ja kuten arvata saattaa, tuli ihan mahdoton kiire. Tein vahingossa ekaa koetta vähän turhan kauan, koska se oli ainoa, johon osasin vastata ja siitä eteenpäin vastausten laatu huononi koe kokeelta ja kysymys kysymykseltä. En taida haluta enää tehdä kokeita Ranskassa. Tosin ei ne varmaan kaikki noin ikäviä oo, mutta kyllä vieraalla kielellä kysymyksiin vastaamiseen tarvis aikaa olla rauhassa ja pysähtyä miettimään mitä ja miten kirjottaa.
Huomenna yritän saada vietyä eteenpäin kadonneen sim-kortin tilalle uuden hankinta -operaatiota, tehdä lukujärjestystä, äänestää (kun vaan osais päättää ketä!) ,ja jos aikaa jää, kierrellä alennusmyynneissä.
Bisous, Elina
Kivaa on ollut palata takaisin Toulouseen, vaikka oli Suomessakin kyllä tosi kivaa olla. Ehkä se onkin se lohduttava tausta-ajatus, että tietää, että on toivottavasti ihan mukavaa myös palata takaisin Suomeen vaihdon jälkeen.
Melko paljon on tullut taas puuhasteltua tässä viikon aikana. Mukaan on mahtunut niin koulua kuin kavereiden kanssa oleilua ja ympäristön ihmettelyä. Sää täällä on ollut melko vaihteleva, mielenkiintoinen ja kaunis. Aurinko on paistanut, mutta koska esim. viime yönä vaikutti kuuran määrästä päätellen olleen pakkasta, ilma pysyi tosi usvaisena lähes koko päivän. Hengityskin höyrysi aamulla, eikä pelkästään ilman kosteudesta johtuen :) Eilen taas oli niin lämmin auringossa, että pystyi melkein kuvittelemaan itsensä johonkin rantalomakohteeseen. Varsinkin sen jälkeen kun vastaan käveli rastapäinen tyyppi t-paidassa, uimasortseissa ja varvassandaaleissa :D
Viime viikon perjantaina käytiin testaamassa myös yksi tosi kiva ravintola La faim des haricots. Kyseessä on kasvisravintola, jossa on viisi eri buffetia eli salaatit, suolaiset piirakat, lämmin ruoka, keitto ja jälkkärit. 11€:llä sai valita kaksi buffetia ja maksamalla euron lisää sai aina yhden buffetin antimet lisää herkuteltavakseen. Suosittelen kyllä tuota paikkaa. Oli herkullista, melko terveellistä ja sai syödä mahan täydeltä. Lisäksi paikan tarjoilijakin oli tosi mukava :)
Muuten on tullut tehtyä lähinnä vaan kaikkea pientä, laitettua ruokaa, lenkkeiltyä ja pelailtua lautapelejä. Ja olihan minulla myös yksi koe, yäk! Siihen lukiessa meni oikeastaan alkuviikko. Itse kokeessa oli itse asiassa kolme koetta yhtä aikaa kolmen tunnin aikana ja kuten arvata saattaa, tuli ihan mahdoton kiire. Tein vahingossa ekaa koetta vähän turhan kauan, koska se oli ainoa, johon osasin vastata ja siitä eteenpäin vastausten laatu huononi koe kokeelta ja kysymys kysymykseltä. En taida haluta enää tehdä kokeita Ranskassa. Tosin ei ne varmaan kaikki noin ikäviä oo, mutta kyllä vieraalla kielellä kysymyksiin vastaamiseen tarvis aikaa olla rauhassa ja pysähtyä miettimään mitä ja miten kirjottaa.
Huomenna yritän saada vietyä eteenpäin kadonneen sim-kortin tilalle uuden hankinta -operaatiota, tehdä lukujärjestystä, äänestää (kun vaan osais päättää ketä!) ,ja jos aikaa jää, kierrellä alennusmyynneissä.
Bisous, Elina
lauantai 7. tammikuuta 2012
Takaisin Toulousessa
Paluumatka Toulouseen starttasi Suomussalmelta torstaina klo 7.30. Tai no vähän myöhemmin, kun aikaa vierähti kadonneita hanskoja metsästäessä. Lopulta käteen pääty veljen hitusen isot lapaset. Huristeltiin autolla Kajaaniin, josta lähdin 9.20 junalla kohti Helsinkiä. Kuopiossa junan vaihdon tehtyäni kännykkääni tuli viesti, että Amsterdamissa olevan tuulisen sään vuoksi en voisikaan mennä ostamillani lennoilla Toulouseen ja Helsinki-Vantaan kentälle pitäis tulla mahdollisimman ajoissa. No eipä siinä vaiheessa enää ollut paljon tekemistä ajoissa menemisen suhteen, ku juna oli Tikkurilassa 15.30 ja lentokentälle pääsin joka tapauksessa vasta n. klo 16.
Onneksi pari kaveriani oli lähdössä samoille lennoille minun kans ja he oli jonotelleet jo puoli tuntia lipunvaihtopisteelle, kun pääsin paikalle. Tulin sinne juuri sopivasti, ja pääsin melkein suoraan vaihtamaan lippuja. Ja sitten mentiin. Saatiin liput 45 minuuttia myöhemmin lähtevälle lennolle ja niimpä meitä kehotettiin juoksemaan check-iniin ja lähtötarkastukseen. Oikeasti ei ees ollu niin kiire ja oltiin lähtöportilla jo 10 minuuttia ennen boardingia.
Lennettiin lopulta Frankfurt-Hahnin lentokentän kautta. Se kenttä on kyllä valtava, mutta myös melko sokkeloinen ja ruuhkainen. Jonotettiin turvatarkastukseenki joku 45 minuuttia. Amsterdamissa ei esim. ees tarvinnu tehä turvatarkastusta uudelleen lentoa vaihtaessa. Suosittelen siis lentämään Toulouseen mielummin Amsterdamin kautta, vaikka ei tuo Frankfurtkaan huono vaihtoehto ollu.
Perillä Toulousessa oltiin 23.25 eli n. tunti alkuperäistä aikataulua jäljessä, tosin Amsterdamin koneen arvioitu laskeutumisaika näytti siirtyneen myös yli tunnilla ja oltiin lopulta noilla lennoilla aiemmin perillä. Laukutkin tuli nopeasta lähtöaikataulusta huolimatta perille. Valitettavasti tässä vaiheessa seuraava lentokenttä bussi lähti vasta 23.55 ja viimeinen metro keskustasta 00.10. Myöhästyin metrosta korkeintaan minuutilla. Ehdin jo metron porteille, kunnes jumituin portille matkalaukkuineni.... Laukku ei siis ihan sopinut portista ja siinä ährätessä kuulinkin viimeisen metron ovien sulkeutumisäänen. Eih... Vartija tuli siihen sitten auttamaan minua irrottamaan laukkuni ja sano ensin vähän vihaisena, että olis tuolla ollu tuo leveämpiki portti. Lopulta se kuitenkin helty ja alko kysellä miten sitten aioin päästä kotiin... Sain vartijalta taksin numeron, ja sitten pitikin enää odottaa hetki sateessa taksia.
Taksiakin odotin hieman väärässä kohti suhteessa siihen, mitä olin sanonu. Tai no... Pysäkkejä sillä metro/bussiasemalla oli niin paljo, etten tienny tarkalleen, missä oottaa. Tuli siis ihan riittävästi "I'm sorry I'm Erasmus" -hetkiä yhdelle iltaa. Kalliimmaksi tietysti tuli tuo taksin ottaminen, mutta pääsinpähän lopulta omaan sänkyyn nukkumaan. Huoneeseeni unohtunu roskapussikaan ei onneksi haissut pahalle, eikä huoneessa ollut kovin kylmä, vaikka lämmöt oli ollu kohtuu pienellä lomalla oloajan. Siis loppu hyvin kaikki hyvin.
Onneksi pari kaveriani oli lähdössä samoille lennoille minun kans ja he oli jonotelleet jo puoli tuntia lipunvaihtopisteelle, kun pääsin paikalle. Tulin sinne juuri sopivasti, ja pääsin melkein suoraan vaihtamaan lippuja. Ja sitten mentiin. Saatiin liput 45 minuuttia myöhemmin lähtevälle lennolle ja niimpä meitä kehotettiin juoksemaan check-iniin ja lähtötarkastukseen. Oikeasti ei ees ollu niin kiire ja oltiin lähtöportilla jo 10 minuuttia ennen boardingia.
Lennettiin lopulta Frankfurt-Hahnin lentokentän kautta. Se kenttä on kyllä valtava, mutta myös melko sokkeloinen ja ruuhkainen. Jonotettiin turvatarkastukseenki joku 45 minuuttia. Amsterdamissa ei esim. ees tarvinnu tehä turvatarkastusta uudelleen lentoa vaihtaessa. Suosittelen siis lentämään Toulouseen mielummin Amsterdamin kautta, vaikka ei tuo Frankfurtkaan huono vaihtoehto ollu.
Perillä Toulousessa oltiin 23.25 eli n. tunti alkuperäistä aikataulua jäljessä, tosin Amsterdamin koneen arvioitu laskeutumisaika näytti siirtyneen myös yli tunnilla ja oltiin lopulta noilla lennoilla aiemmin perillä. Laukutkin tuli nopeasta lähtöaikataulusta huolimatta perille. Valitettavasti tässä vaiheessa seuraava lentokenttä bussi lähti vasta 23.55 ja viimeinen metro keskustasta 00.10. Myöhästyin metrosta korkeintaan minuutilla. Ehdin jo metron porteille, kunnes jumituin portille matkalaukkuineni.... Laukku ei siis ihan sopinut portista ja siinä ährätessä kuulinkin viimeisen metron ovien sulkeutumisäänen. Eih... Vartija tuli siihen sitten auttamaan minua irrottamaan laukkuni ja sano ensin vähän vihaisena, että olis tuolla ollu tuo leveämpiki portti. Lopulta se kuitenkin helty ja alko kysellä miten sitten aioin päästä kotiin... Sain vartijalta taksin numeron, ja sitten pitikin enää odottaa hetki sateessa taksia.
Taksiakin odotin hieman väärässä kohti suhteessa siihen, mitä olin sanonu. Tai no... Pysäkkejä sillä metro/bussiasemalla oli niin paljo, etten tienny tarkalleen, missä oottaa. Tuli siis ihan riittävästi "I'm sorry I'm Erasmus" -hetkiä yhdelle iltaa. Kalliimmaksi tietysti tuli tuo taksin ottaminen, mutta pääsinpähän lopulta omaan sänkyyn nukkumaan. Huoneeseeni unohtunu roskapussikaan ei onneksi haissut pahalle, eikä huoneessa ollut kovin kylmä, vaikka lämmöt oli ollu kohtuu pienellä lomalla oloajan. Siis loppu hyvin kaikki hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)