Pau & Lourdes

Heipähei! Pitkän tauon jälkeen täällä taas. Jäi vähän kesken tuovaihtarin viikko tekstien kirjottelu, mutta semmosta se vähän vaihtarina on. Ei oikein tuu mitään tehtyä silleen kunnolla loppuun asti, paitsi ehkä kivoja juttuja. Tai on tämä blogikin kiva, mutta vähän turhan paljon aikaa vievä.

Ajattelin nyt kirjoitella talviloman Paun matkasta, vaikka talvi on ollut jo aikoja sitten tipotiessään ja kevätkin jäi oikeastaan kokonaan välistä, kun siirrytiin lähes suoraan sieltä nollakeleistä 20 asteen päivälämpötiloihin. Tai jos ihan totta puhutaan, niin ehkä tuo viikonloppu oli juurikin se kevät. Tuon viikon jälkeen istuttiinki jo seuraavalla viikolla ilman takkeja Garonnen varrella.

Paun matkan taidan kyllä lähinnä esitellä kuvina, koska kaupungissa oli nättiä ja satuimme paikalle juuri karnevaaliviikonloppuna :) Pau äännetään ranskaksi ihan vaan po.

Saavuttiin Pauhun perjantaina ja mentiin suoraan Henry IV:n linnaan,
koska ei päästy vielä majapaikkaamme ja tuolla oli
säilytysmahdollisuus laukuille.

Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että vuoret pilkotti vain
vähän horisontissa.

Harrastettiin taas sohvasurffailua, ja tässä ollaan
emäntämme kanssa kaupunkikierroksella

Paussa oli paljon palmuja

Kolmantena päivänä vuoret pilkotti jo
vähän pilvien välistä

Viimeisenä päivänä poislähtiessa aurinko paistoi vielä
aamulla sopivalla voimakkuudella vuorten näkemiseksi.

Minulle oli ihan uutta, että ympäri maailman juhlitaan karnevaaleja samaan aikaan Rion karnevaalien kanssa. Niitähän juhlitaan myös samoihin aikoihin kuin laskiaista Suomessa. Tässä vähän kuvia karnevaalitunnelmista:

Toulousessa karnevaalien piti olla virallisena kevään alkamispäivänä viime viikolla 21.3., mutta juuri samalla viikolla sattui kamalia ampumavälikohtauksia kaupungilla, ja uhreja kunnioittaakseen juhlia siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Lopulta karnevaalit oli viime perjantaina, mutta minä en valitettavasti ollu siellä, vaan sairastelin flunssaani kotosalla.

Takaisin Pauhun (vai poohon?) tai oikeammin Jurançoniin. Jos couchsurfing on kätevää lomabudjetin kurissa pitämiseksi, niin on se kyllä monesta muustakin syystä. Meidän majoittajallamme oli ihan mielettömän mukava kaveripiiri ja päästiin ensinnäkin juhlimaan heidän seuranaan karnevaaleja, mutta myös viettämään lettukestejä Jungle Speadia pelaten. Tämän lisäksi yksi näistä kaveripiirin tyypeistä sattui olemaan viininviljelijä ja niimpä päästiin ihan privaattikierrokselle hänen viinitilalleen Jurançoniin. Oli kiinnostavaa päästä näkemään ja kuulemaan vähän tarkemmin miten viini oikeastaan valmistuu :)

Pausta päällimmäisenä mieleen jäi lumihuippuisten vuorten ja palmujen hassuyhdistelmä ja rantalomakohdetyylinen "rantabulevardi" ilman merta. Käytiin myös Bernadottemuseossa, koska Ruotsin kuningassuku on alunperin Pausta kotoisin. Tykkäsin kaupungista kovasti, ja uskon, että siellä voisi olla myös mukava asua, viihtyisä pieni opiskelijakaupunki. 

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä Lourdesiin, joka oli lähes autio kummituskaupunki turistisesogin ulkopuolella. Kaupunki on kuuluisa lähteestään, josta saa pyhää vettä, jolla on katolisen uskonnon mukaan parantavia vaikutuksia. Juotiinpas itsekin vettä pullolliset ja Ann-Kathrin taisi pakata yhden pullon mukaansa mummolleen. Muuten en Lourdesista ihmeemmin välittänyt, mutta viereisen Pic du Jerin vuoren huipulta oli komeat näköalat. Ehkäpä komeimmat tähänastisen vaihdon aikana :) Itse Lourdes oli lähinnä uskonnollinen turistirysä vailla turisteja :P

Huipulla olikin lunta

Pic du Jer

Jossain tuolla suunnassa pitäis olla Toulouse

Bää!

Siinä tuli taas tehtyä pieni mukava reissu Ann-Kathirinin kanssa. Kyseessä oli vaihdon viimeinen reissumme yhdessä, koska heti reissusta palattuamme Ann-Kathrin palasi takaisin Saksaan. Mutta eiköhän me vielä päästä yhdessä reissaamaan! :) Sitä niin jännitti kotoa Suomesta lähtiessä, että saako täällä vaihdossa ollessa yhtään ystäviä, mutta kyllä niitä onneksi sentään jokusen on saanut :)


Salut! [äännä saly]

Keskiviikko 29.2.

Tää teksti on jo kyllä viime viikolta, mutta ku aattelin lisätä juttuun kuvia, niin en sitä heti julkaissut. Kuvat puuttuu kyllä edelleen, mutta en enää viiti pidempään odotella julkaisua :P

Päätin jättää jättää aamun ensimmäisen luennon välistä, tai oikeammin sanottuna mennä kyseiselle luennolle vasta seuraavana päivänä, jotta sain nukkua vähän pidempään, ja ehdin vielä lukea viime hetkellä iltapäivän kokeeseen. Jos pitää jotain positiivista löytää myös puolen tunnin metromatkasta yliopistolle, niin ehdinpähän siinä ainakin harrastaa myös tuota viime hetken paniikki lukemista. Kymmenestä yhteen olin sosiaalipsykologian luennolla, jonka jälkeen menin yhden suomalaiskaverini kanssa syömään RUhun eli yliopiston ravintolaan. Ruuaksi taisi olla kanankoipi tomaattisalsankastikkeella sekä riisiä ja jonkinlaista sellerimömmöä, jonka lisukkeena oli porkkanaraastetta ja jälkkäriksi söin suklaamoussea. 

Kahdelta olikin sitten ensimmäisen ranskalaisten kanssa tekemäni kokeen vuoro. Kurssi on toinen osa aamuisesta sosiaalipsykologian kurssista, mutta aamulla ollaan massaluennolla ja iltapäivän kurssilla ollaan pienemmissä ryhmissä. Olin itsestäni ylpeä jo siinä vaiheessa, kun ymmärsin kokeen tehtävän annon, ja tiesin edes suunnilleen, mitä opettaja odottaa koevastaukselta. Jouduin toki aika paljon pelkistämään vastaustani suhteessa siihen mitä olisin suomeksi voinut kirjoittaa, jotta ehdin saada aikaan kokonaisen esseevastauksen tunnin aikana, mutta ainakin vastaus oli ihan pätevä lukuunottamatta luultavimpia kirjotusvirheitä. Toivottavasti se opettaja sentään huomaa, että oon kuitenki jotain tajunnu tunneilla. On ollu vähän semmonen olo, että se aina kattelee minua, kun muut kirjottaa joka sanan mitä se sanoo, ja minä vaan kuuntelen ja kirjotan avain asiat ylös suomeksi. Näyttää mitä luultavimmin etten oikein pysy perässä ja onhan se osittain tottakin.

Viimeinen kurssi keskiviikkoisin on Toulousen historiaa. Keskiviikkona meillä oli poikkeuksellisesti vuorossa luennon sijaan kaupunkikierros. Kierreltiin keskiajan historian kannalta oleellisissa paikoissa. Sen kurssin opettaja on kyllä ihan huippu. Jospa se seuraavakin opettaja on, koska ens viikon jälkeen meillä vaihtuu opettaja. Mulla on melko monia kursseja, joilla vaihtuu opettajat, joten saa jännittää, jatkuuko kurssit edelleen yhtä mielenkiintoisina kuin ennen.

Kaupunkikierros oli ohi 18.30, joten ehkä ihan hyvä etten mennyt 8.30 tunnille. Olisi tullut vähän turhan pitkä koulupäivä. Keskiviikot on minun teho-opiskelupäiviä, niin muina päivinä saa sitten opiskella vähän vähemmän.

Kaverini on käynyt tänne tulostamme saakka Agapé Campuksen tapahtumissa ja illan vietoissa. Itse en ollut niissä koskaan käynyt, mutta koska tuona iltana he järjestivät peli-illan, niin olin innokkaana mukana menossa paikalle. Jos en oo ihan väärin käsittäny, niin Agapé on kristillinen opiskelijajärjestö, joka on uskontoihin sitoutumaton ja järjestää vähän kaiken näköisiä uskonnollisia ja vähemmän uskonnollisia tapahtumia. Paikalla oli ihmisiä vähän ympäri maailmaa, ja tunnelma oli mukavan kotoisa ja viihtyisä. Tuli pelattua taas kerran Jungle Speediä sydämmensä kyllyydestä. Se on kyllä lauta/korttipeli, joka tuntuu Ranskassa löytyvän lähes jokaiselta ja hauska pelihän se onkin. Lisäksi pääsin myös pelaamaan Ligrettoa (korttipeli) ja Mario Kartia Nintendo Wiillä. 

Kotona olin vasta puolen yön tienoolla, joten päivän tunnit tuli jälleen kerran tehokkaasti käytettyä.

Tiistai 28.2.

Heräsin kahdeksalta, jotta voisin tehokkaana lukea aamupäivän keskiviikkoiseen psykan kokeeseen. Söin suomalaisvivahteisen aamupalan (fromage blancia, pakastepuolukoita, vähän ruisjauhoja ja vaniljasokeria) ja aloin lukea. Ensimmäiset päikkärit tuli nukuttua jo siinä yhdeksän maissa, mutta niin käy joskus :P

Kymmenen aikoihin eksyin internetin ihmeelliseen maailmaan, koska olinhan päättänyt kirjoittaa tällä viikolla tätä blogia säännöllisesti. Onneksi sain kuitenkin blogin kirjoittelun jälkeen vielä kokeeseen edes hiukan luettua eikä ulkona jo lämpimästi paistanut aurinkokaan huokutellut minua pois muistiinpanojeni parista. Oikeastaan pystyn halutessani nautiskelemaan auringosta melko hyvin täällä huoneessanikin, kun ikkuna on etelän puolella ja aurinko paistaa sisälle koko päivän :) Piti varalta laittaa ihan aurinkorasvaa kasvoihin, kun tuntu sen verran jo poskia kuumottavan. Tykkäispä minun iho auringosta yhtä paljo ku minä ite.

Iltapäivällä lähdin kolmatta kertaa yrittämään päästä SUAPSin uimakurssille ja kolmas kerta toden sanoi. Lomaa edeltäneellä viikolla uimahalli oli kiinni, koska oli jo koululaisten loma-aika (täällä koululaisilla on kahden viikon talviloma) ja sitä aiemmalla viikolla Mirailin kaupungin osan pakastuminen ja lämmityksen puute päti myös uimahallin puolella. Nyt opettaja oli siis vihdoin paikalla ja päästiin uimaan. Uimahallit on täällä toisaalta samanlaisia ja toisaalta taas tosi erilaisia kuin Suomessa. Uimaan mennessä tulivat pukukopit vastaan heti ensimmäisenä ja jokainen vaihtoi vaatteet päälleen omissa kopeissaan. Koppiin mentiin sisään toisesta ovesta ja toisesta ovesta astuttiin suihkujen puolelle. Siellä oli euron pantilla toimineet säilytys lokerot, johon jätettiin kaikki tavarat pyyhettä lukuunottamatta. Oikeastaan kukaan ei tainnut käydä suihkussa ennen hallin puolelle siirtymista, vaan pakollinen uimalakki ja ovella ollut vesisuihku ilmeisesti riittivät. Pyyhkeitä varten oli ovelle jätetty pieni kolo, jottei niitä tarvinut kuljettaa vesisuihkun ali ja lopulta pyyhkeet jätettiin sinne altaan reunalle.

Oli ihan mielenkiintoista saada vähän ohjeistusta uintitekniikkaan, ja melkein opin jo kroolaamaan. Oikeastaan isoin ongelmani on aiemmin ollut suuhun menneet hiukset, jotka on yrittäny hukuttaa minut, joten uimalakki päässä kroolaaminen suju hiukan paremmin. Ensi viikkoa varten pitäis kyllä käydä ostamassa vielä uimalasit. Tunti oli mukava ja uiminen on lopulta melko rankkaa. Olisi ollut ihanaa päästä saunaan vielä tunnin jälkeen, mutta sellaista luksusta täällä ei juuri uimahalleista löydy :)

Neljästä kuuteen kävin vielä Troubles & école erkan kurssilla IUFM:llä, josta käppäiltiin suomalaistyttösten ja uuden sveitsiläisvaihtarin kanssa yhtä matkaa kotia päin. Opittiin matkalla hieman rugbyn sääntöjä ja pääperiaatteita, koska kyseinen sveitsiläisvaihtari on tullu tänne vaihtoon oikeastaan vaan pelatakseen rugbya. Nyt vois kai olla aika mennä kattomaan ihan oikeaa rugby peliä, kun edes vähän tuntee sääntöjäki :)

Illalla mentiin vielä kavereidemme Tompan ja Jukkiksen (nimet muutettu suomalaisiksi :D) asunnolle muutaman muun kaverin kanssa viettämään suomalaisleffailtaa. Meitä oli paikalla kaksi suomalaista, yksi argentiinalainen sekä yksi itävältalainen ja jossain siellä omien huoneidensa syövereissä vielä pari reunionilaista. Katsottiin Laitakaupungin valot. Voiko enää ankeammaksi elokuva mennä? No ehkä Paha maa oli vielä tuotakin elokuvaa ankeampi tapaus, mutta tuo elokuva oli kyllä niin hidastepoinen, etten ihan ymmärrä miks Kaurismäki voittaa aina kaikkia palkintoja. Ehkä ne elokuvat on lumoavia temperamenttisemmille etelä-eurooppalaisille :D No vähän Suomifiilistelyä siinä sai kuitenkin. Katsottiin lopulta vielä toinenkin leffa The Princess Bride, joka oli myös hieman kummallisen puoleinen leffa, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin. Nykypäivänä on vähän hassua kattoa "kauhu"efektejä vanhoissa leffoissa :)

Yöllä pyörilin sitten takasin kotiin. Oikeastaan yöaikaan pyöräileminen tuntuu päivää turvallisemmalle, koska liikennettä on niin paljo vähemmän, ja tuskin sitä kukaan yrittää pyörällä liikkuvan tyypin kimppuun tulla. Eikös vain? Oon niin suomalainen, etten enää osaa jännittää täällä tutuilla alueilla liikkuessa. Nukkumaan ruvetessa tiesinkin sitten, ettei aamun ekalle tunnille luultavasti tulis lähdettyä, jos en tahtoisi olla liikenteessä alle kuuden tunnin yöunilla.   

Maanantai 27.2.

Herätys kello soi klo 6.45 enkö voinut uskoa, että on jo aamu... Siispä torkuttelin vartin yli 7 saakka, jolloin aurinko alkoi jo hieman häämöttää horisontissa. Oon loman aikana totutellu nukkumaan sälekaihtimet auki, vaikka tunnenkin silloin nukkuvani näyteikkunassa. Sänky kun kuitenkin sijaitsee ikkunan puolen välin korkeudella ja vain vajaan puolen metrin päässä siitä. Mutta rakastan herätä aamuaurinkoon, joten jospa kukaan ei tänne viitoskerrokseen asti tiiraile :)

Söin aamupalaksi kaurapuuroa kera päärynän palasten ja jumitin koneella niin kauan, että tuli jälleen kerran kiire. Miksi ei vaan voi lähteä vähän etuajassa vaan pitää ajatella, että jos tässä vielä viis minuuttia oottais ennen ku lähtee ja sitten onki jo tulipalokiire? Lähdin puoli 9 maissa sinkuttamaan pyörälläni kohti Avenue de Muretia, koska poikkeuksellisesti Didactique des langues kurssi olikin jo maanantai-aamuna tiistai-iltapäivän sijaan. Vähitellen alan jo uskaltaa poukkoilla pyörineni autojen kanssa samalla tiellä, mutta vähän se vielä jännittää. Hieman adrenaliinia aamuihini. Tosin normaalisti minulla on maanantaiaamusin saksaa Miraililla, ja sinne saakka en oo koskaan koittanu mennä pyörällä. Vähän rasittavaa, että nuo IUFM:n lukujärjestykset vaihtuu viikottain, niin sitten ei pääse aina päällekäisille kursseille.

Pyöräreitin varrelta

Täällä yksi kurssi kestää normaalisti kaksi tuntia, joten klo 11 koulu oli jo loppu. Olin vähän kahden vaiheilla jaksanko raahautua Mirailille saakka lentopallotreeneihin, mutta päätin kuitenkin mennä. Pyöräilin Saint Michel - Marcel Lancer metroasemalle ja nälkäisenä kävin hakemassa boulangeriesta Croque au fromagen. Ei ollu kyllä kovin hyvää varsinkaan kylmänä. Croque on kaksi paahtoleipäpalaa joiden väliin on laitettu jotakin, perinteisimmin kinkkua ja juustoa, mutta nyt minun tapauksessa vain juustoa ja päälle tietysti lisää juustoa. 

Mirailille päästyäni kävin ilmoittautumassa Eiman toimistolla torstain Laser Questiin ja 12.30 alkoikin lentopalloharkat. Meitä oli paikalla vaan 8. Normaalisti meitä on ollu ainaki tuplasti enemmän. Ehkä muut oli jatkanu edelleen loman viettoa :) Nyt on sitten käsivarret ihan mustelmilla. Ei tämä ehkä ihan normaalia oo. Jo kaks viikkoa sitten mulla oli lentopallon jälkeen käsivarsissa mustelmia, ja ajattelin sen vaan johtuneen melkein 3 kuukauden tauosta pelaamisessa, mutta nyt mulla on vielä pahemmat mustelmat käsivarsissa. Alan jo vähitellen epäillä, että mulla on joku vaarallinen verisairaus näine mustelmineni...

Iltapäivällä kävin ruokakaupassa ostamassa perusruokiani eli fromage blancia (vähän ku maitorahkaa), kirsikkatomaatteja ja katkarapuja, ja ostin toki vähän jotain muutaki. Pyöräilin takasin kämpille. Yritin alkaa lukea kokeeseen, mutta tein perinteiset ja nukahdin ehkä vartin lukemisen jälkeen. Minun silmät ei tykkää lukea. Varsinkin kun muistiinpanoistani puuttuu usein puolet sanoista ja tilalla on seuraavia merkkejä ... ??? :) Olis ehkä pitäny rohjeta kysymään joltain ranskalaiselta muistiinpanoja. Viimesimmät muistiinpanot tosin on jo ihan hyviä, kun päädyin lopulta kirjottamaan suomeksi. Ranskalaiset on niin tottuneita kirjottamaan opettajan joka sanan ylös, ettei mulla oo mitään mahiksia pysyä perässä ja samalla koittaa ymmärtää, mitä meille on sanottu. Siispä parempi, että kuuntelen kunnolla ja merkkaan pääpontit ylös suomeksi. Muilla kursseilla kirjotan kyllä muistiinpanoni ranskaksi, mutta tuolla kurssilla käytetään liikaa tuntemattomia käsitteitä eikä mitään visuaalisia apuja kuten piirtoheitintä tai powerpointia.

Illalla meillä oli ollut tarkoitus pitää Suomi-leffailta, mutta kun se siirtyi seuraavalle illalle, niin sain oikeasti edes vähän luettua kokeeseen. Loppuillan kirjottelinki sitten piiitkän tauon jälkeen tätä blogia. Sellainen tavallinen arkipäivä oli elinen päivä.

Bonne journée!

Kevättä rinnassa

Jos edellisen kerran helmikuussa kirjoitellessani oli täällä melkein -10 astetta pakkasta, niin nyt on vuorostaan ollut n. 15 astetta lämmintä ja yöt tuntuu lämmön puolesta suomalaisilta kesäöiltä. Ei uskoisi, että nämä kuvat on otettu vain puolitoista viikkoa sitten:

Il fait trop froid...

Löydä Tripodit!

Löydä nähtävyydet!
  (en tosin oikein löytäny niitä ees livenä)

Jäävuori, eiku?

Nimittäin näidenkin kuvien ottamisesta on jo puoli viikkoa aikaa:

Kanaalin varressa pyöräilemässä

Garonnen varressa aurinkoa ottamassa

Aika kuoriutua ulos villakangastakin sisältä

Ehkäpäs alan taas vähän enemmän kirjotella tätä blogia. Ihan kivaahan tuota on kirjottaa, vaikka onnistun käyttämään aina yhteen postaukseen 1-3 tuntia aikaa :P Ettei vaan tällä innostuksella olis jotain tekemistä keskiviikon psykologian kokeen kanssa... Oon tosin jo pitempään miettiny semmosen viikko Erasmuksena postauksen kirjottamista, tai siis että kirjottaisin joka päivästä ylös jotain. Tosin tänään en oo kyllä tehny mitään ihmeempää, niin ihan selvästi jos alan sellasta päiväkirjaa pitämään, niin en lopulta teekään koko viikolla mitään :D  No sepäs nähdään!

Bonne nuit! Et probablement à demain!

Fête des lumières - Lyon

Näin kaksi ja puoli kuukautta jäljestä on mukavaa muistella syksyisiä reissuja. Tai siis yhtä reissua joulukuun alulta. Oltiin Ann-Kathrinin kanssa kuultu joidenki vaihtareiden suunnittelevan reissua Lyoniin valofestivaaleille, joten päätettiin järjestää myös oma reissumme kyseiseen tapahtumaan. Varattiin junaliput jo ennen kuin varmaa majoitusta oli löytynyt, jotta hinnat ei olisi ehtineet nousta pilviin. Ajateltiin, että eiköhän Couchsurfingin kautta jotain löydy kahdelle hengelle ja löytyhän sitä. Tosin ei koko ajaksi samasta paikasta.

Oltiin varattu reissu to-su ajalle ja ensimmäisenä majoittajana toimi eräs kolmekymmpinen toimistotyöntekijä. Kyseinen nainen oli tosi mukava ja kierrätti meitä torstai-iltana kaupungilla valoesityksiä katsomassa. Asustettiin melko modernissa kaupunginosassa jossain kolmannen ja kuudennen arrondissementin välimaastossa melko lähellä valtavaa Parc de la tête d'oria eli kultaisen pään puistoa. Olin aina halunnu nähdä kyseisen puiston, mutta näin sen kyllä vaan yöaikaan, joten ehkä joskus on vielä yritettävä päästä sinne pique-niquelle kesäsäällä :)

Perjantaiaamuna emäntämme (pitääkö suomeksi käyttää oikeasti sanaa emäntä? Kaennuuksi emäntä on minusta lähinnä tyttöystävä :D) oli jo lähtenyt töihin ennen kuin heräsimme. Yksi hyvä esimerkki couchsurfingin hienouksista, ihanaa huomata, että vielä nykypäivänäki ihmiset luottaa lähes tuntemattomiin tyyppeihin niin paljo, että uskaltaa jättää ne kotiinsa keskenänsä tai antaa asuntonsa avaimet käyttöön. Mutta niin, jätettiin majoittajallemme kiitos viesti, koottiin ikean vuodesohva kasaan (varmaan joka toisella nuorella ranskalaisella on se sama sohva :D) ja lähdettiin laukkuinemme metrolla kohti seuraavaa majapaikkaamme.

Kaksi viimeistä yötä majoituttiin parikymppisen taiteilijapariskunnan lukaalissa. He asuivat Croix-Roussen kaupungin osassa, jossa oli ehdottomasti vähemmän suurkaupungin tuntua kuin edellisenä päivänä kulkemillamme Lyonin kaduilla. Croix-Rousse on pienen nyppylän harjalla ja ilmeisesti aluetta asuttaa lähinnä taiteilijat ja kaupunkilaisporvaristo. Ainakin pariskunta kertoi meille alueen olevan lähinnä "bourgeoisien" ja taiteilijoiden asuinaluetta. Alueella oli pienen kylän tuntua, vaikka se oli kävelymatkan ja parin metropysäkin päässä kaupungin ydinkeskustasta. Myös pariskunnan asunto oli todella viihtyisä, vaikka perinteisen ranskalaisesti säilytystilasta oli selkeästi hieman puutetta ja paperit oli pinottu avohyllyille ja pöytien kulmille. Korkeat huoneet, puulattia ja karamellin värinen kissa ilahduttivat ja pikkuruinen vessa kahden huoneen päässä lähimmästä käsienpesupaikasta kummastutti ^^

Moules-frites

Olisikohan nyt jo kuitenkin aika kirjoittaa itse festivaaleista jotain. Siellä oli PALJON ihmisiä. Minun mielestä valotaide esitykset eivät oikeastaan olleet kakkien niiden ihmisten arvoisia, vaikka hienoja olivatkin. Kaipa täällä vähän tiheämpään asutuilla seuduilla ei vaadita ihan niin paljoa, että massatapahtuma on syntynyt. Käveltyä tuli paljon ja ihmeteltyä kauniita valoja. Itse ylipäätään rakastan öisiä kaupunkimaisemia valoineen, joten minulle ei olisi välttämättä tarvinnut olla mitään ylimääräisiä valoshowta nähtäväksi.

Sanoinko jo, että siellä oli ihmisiä?

Kahden illan valofestivaalisaldo riitti meille. Varsinkin, kun lauantaipäivänä oltiin jo käppäilty vanhassa kaupungissa ja kivuttu Fourvièren kukkulalle katsomaan maisemia. Todettiin, että ihmisiä oli vielä enenemmän kuin kahtena aiempana iltana ja palattiin majapaikkaamme, jossa laitettiin host-pariskuntamme kanssa ranskalaista ruokaa Tartiflettea. Hyvää ja helppoa ruokaa, joka maistuu perunoineen varmasti myös suomalaiseen makuun, jos sieltä Suomesta vaan löytyy oikeanlaista juustoa ruuan päälle laitettavaksi. Emme olleet hankkineet mitään jälkiruoka tarpeita, mutta siltä seisomalta emäntämme loihti fondant au chocolat suklaakakun syötäväksemme. Minusta tuntuu, ettei ranskalaiset voi syödä ruokaa ilman jälkkäriä, siis vähintään hedelmää tai jugurttia. Ja kaikilla tuntuu aina löytyvän leivontasuklaata kuva-ainehyllystä. Leivontaan tarkotettu suklaa onkin täällä ihan pilkkahintaista Suomeen verrattuna.

Tämän kuvan näkeminen saa minut hymyilemään, ei vaan ystäväni vuoksi
vaan myös siksi, että kuvan ottanut mies astui askeleen liian taakse, kaatui pensaaseen
ja katkaisi aitaköyden :D

Sunnuntaina lähdettiin junailemaan jo aamu 9ltä takasin kohti Toulousea. Matka jätti myös suuren innon päästä välimerenrannikolle, koska junasta pääsin vähän mertakin näkemään. Jotta reissu ei olisi kyseisen viikonlopun ainoa kokemus, oli illalla vuorossa vielä Multi-culti kansainvälinen ruokailta herkkuineen :)

Sellainen reissu se. Pitää yrittää saada tässä seuraavien päivien aikana loputkin reissuhetket kirjoiteltua blogin syövereihin.