Tiistai: Menin kouluun ylpeänä siitä, että olin edellisenä päivänä saanut kirjallisuuden kurssin esseen palautettua. Tunnilla totesin palautuspäivän siirtyneen tammikuun alkuun. Turhaan siis olin edellisenä päivänä pinnannut muilta tunneilta... No onpahan se essee kuitenkin tehtynä. Ehkä olin ollut väärässä, kun kuvittelin, etten ollut menettänyt mitään, vaikka olin mennyt kurssille lähes puoli tuntia myöhässä joka tiistaiaamu. (mutta ku se opettajaki tulee aina myöhässä ja puhuu aina alkuun muiden kurssien asioista...)
Iltapäivällä metroilin ja busseilin IUFM:lle, söin ravintolassa jäljelle jääneitä viimeisiä jämäruokia ja kävin didactique des langues kurssilla, joka on kevään kurssi, mutta alkoi jo ennen joulua. Mielenkiintoisin kurssi, jota oon käyny vaihdon aikana. Opettajakin on ihan huippu ja itse pääsee osallistumaan täysipainoisesti eikä vaan seuraa sivussa, niinku usein aiemmin IUFM:n kursseilla. Itse asiassa joudutaan usein Ninan kanssa esimerkkitapauksiksi, koska ei olla koskaan opiskeltu espanjaa, ja se opettaja tahtoo antaa esimerkkejä siitä, miten pelkkien sanojen käyttötapojen avulla voi saada kuulijan ymmärtämään tuntematonta kieltä :)
Illalla oli vuorossa yhteinen illanvietto IUFM:n vaihtareiden kanssa. Kokonnuttiin yhteen nyyttärien ja kuvien vaihdon merkeissä. Oli tosi hauskaa. Nauraa sai sydämmensä kyllyydesta ja syödä vatsansa täydeltä.
Keskiviikko: Raahauduin aamulla 8.30 tunnille onnellisena siitä, että kurssia oli viimeisen kerran. Ei nuita 8 aamuja oo tehty minua varten. Ei vissiin muitakaan varten, kun ensimmäisellä tunnilla oli puolet vähemmän porukkaa kun toisella ja keskimäärin ihmiset tuli tunnille yli puoli tuntia myöhässä. Koulu loppui 12.30 ja kävin syömässä Miraililla yliopistolla ja paluumatkalla hyppäsin ulos metrosta keskustassa hakeakseni lahjan illan pikku-jouluihin ja palasin kotiin. Matkalla tietysti piipahdin muutamassa ylimääräisessä kaupassa vältelläkseni koulutehtäviä.
Kotona minua olisi odottanut pieni viiden minuutin kirjaesitelmän tekeminen, ja kyllähän kolmessa tunnissa pitäisi saada aikaan riittävästi sanottavaa kirjasta, jonka olin oikeasti lukenut. Mutta ei... Minä makasin pääasiassa itseeni pettyneenä luuserifiilistä potien sängyn pohjalla, koska onhan se nyt luovuttamista, jos on koko syksyn heränny joka torstai aamu 7ltä mennäkseen aamun ekalle kirjallisuuden tunnille, ja sitten lopulta ei mee viimeselle tunnille, jossa pitäis pitää miniesitys. Jos olisin riittävän rento-opiskelija, niin olisihan kolmessa tunnissa tehnyt esityksen, mutta tiesin, että en olisi saanut tehntyä niin hyvää esitystä, jonka olisin kyennyt pitämään siellä tunnilla (ranskaksi). Niimpä siis luovutin yrittämättä ja aloitin joululoman päivän etuajassa. Luovuttaja perfektionisti? Mielenkiintoinen yhdistelmä. Mutta ehkäpä minun motivaation oli lähinnä vieny tieto siitä, että en joka tapauksessa pääse kurssin kokeeseen ja etten siis joka tapauksessa saisi arvosanaa kurssista.
Yritin lohduttautua ajatuksella, että opiskelen itseäni, enkä opintopisteitä varten. Toimiskohan selityksenä Kelalle? No onneksi oon opiskellu niin paljo kolmena eka opintovuonna, että voi tänä vuonna rauhassa vähän löysäillä. Ja uskon saavani riittävästi opintopisteitä kaikesta huolimatta.
Onneksi pääsen nopeasti yli pettymyksistä silloin, kun on kivaa tekemistä tiedossa. Illalla EIMA järjesti jouluillallisen. Ranskalainen jouluillallinen ei sisällä samanlaisia kaikille perinteisiä ruokia kuin suomalainen vaan ihmiset syö lähinnä sellaisia herkkuja, joihin muullon ei olisi varaa kuten esimerkiksi hanhenmaksaa. Tosin jälkiruokana on perinteisesti jouluhalko eli kuorrutettu kääretorttu. Illallinen oli varsin mukava hyvässä seurassa ja ilta jatkui myöhään yöhön. Tällä kertaa tosin saatiin autokyyti kotiin, joten ei tarvinnut lähteä kesken pois, mutta ei myöskään odotella aamumetroon.
Torstai: Nukuin pitkään, kun kerran en mennyt 8lta kouluun. Iltapäivällä sain itseni raahautumaan CROUSin toimistolle maksamaan vuokran ja pankkiin selvittelemään ongelmia tilini kanssa. Olin vahingossa saanut tilini hieman miinukselle, mutta sitä ei olisi saanut tehdä. Siispä korttini oli lukittu. Onneksi en muutenkaan juuri käytä ranskalaista korttia ja tiliäni. Tai no siksihän en tarkalleen ollut tiennyt paljon minulla on rahaa kyseisellä kortilla. Ja ongelma selvisi pankissa vierailemalla, kun olin jo siirtänyt tilille rahaa, ettei se enää ollut miinuksella. Miksi minulle on annettu kortti, jolla saa tilin miinukselle, jos se ei ole sallittua? Eihän sitä aina tiedä sentilleen paljonko rahaa on tilillä. No okei, pitäis ehkä tietää, mutta tiedän suomalaiselta tililtäni. En luota ranskalaiseen pankkiin niin paljo, että uskaltaisin säilyttää tilillä paljon rahaa kerralla ja siitä johtuu nämä ongelmat.
Illemmalla kävin sanomassa heipat Ann-Kartinille, joka oli lähdössä yöjunalla kohti saksaa joululoman viettoon. Myöhemmin illalla oli vuorossa Marlenen synttärilettuillallinen ja vuoden viimeiset juhlat Toulousessa. Tanssitiin 6 tuntia. Tai no oli siinä tunnin tauko välissä, kun vaihdettiin baarista yökerhoon. Jalat meinasi olla kipeät, mutta vihdoin sai tanssia sydämmensä kyllyydestä ja ehkä vähän enemmänki. En tosin tykkää, että Ranskassa joidenkin baarien henkilökunta on päättäny, että sisällä voi polttaa, koska ne polttaa iteki. Yök. Huomaa, miten Suomessa ollaan vähän tottelevaisempia säännösten suhteen. Ranskassa ei tunnu olevan niin väliä, jos vähän rikkoo lakeja. Olis kiinnostavaa tietää millaisia rangaistuksia Ranskassa saa esim. alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisesta, pilven polttamisesta tai baareissa tupakoinnin sallimisesta. Kaikki nuo kun vaikuttavaa melko yleiselle.
Perjantai: Ostelin tuliaisia ja illalla käytiin lasillisilla sanoaksemme heipat. Kummallista, kun puolet porukasta ei palaa enää joululomalta takaisin. Ja lopuistakin suurin osa lähtee pois jo tammikuun lopussa.
Lauantai: Pyykkipäivä, jotta olis vähän kivempi palata takaisin loman jälkeen. Viimeisten tuliaisten ostaminen ja laukkujen pakkaileminen. Kaupungilla näin enemmän poliiseja yhdellä kertaa, kuin oon koskaan ennen nähny. Mitä siis tapahtuu, kun päästää ranskalaiset joululomalle: la grève & la manifestation. Mielenosoitus siellä oli ilmeisesti menossa. En viittiny jäädä seurailemaan vierestä, vaikka yleisöä näytti kertyneen paikalle enemmän kuin mielenosoittajia. Illalla käytiin vielä leffassa. Oon edelleen ihan innossaan siitä, että leffaliput maksaa vaan 4 euroa alle 26 vuotiaille :)
Sunnuntai: Heräsin kuudelta, lähdin kahdeksalta ja lento lähti puoli yhdeltä. Piti olla kentällä hyvissä ajoin paikalla turvahenkilökunnan lakon vuoksi. Yllätykseksemme turvatarkastusjono ei lopulta ollut juuri normaalia pidempi ja meille jäi aikaa kierrellä lentokentän kaupoissa. Olin sattumalta varannut Ninan ja Ernon kanssa samat lennot menomatkallekin, vaikka vaan paluumatkasta oltiin vaan yhdessä puhuttu. Se oli huippua, koska yksin olisi voinut olla melko tylsää viettää 6 tuntia Amsterdamin kentällä :)
Kotona olin vasta maanantai-iltana, joten melko pitkä matka oli kotiin tultavana. Ihanaa, että täällä pohjoisessa on kunnolla lunta, joten mielellään seurailin lumikinosten kasvua junan ja auton ikkunasta.
Sellainen oli toiminnan täyteinen viimeinen syyslukukauden opintoviikko. Aika tuli käytettyä tehokkaasti, joten voi olla vähän tyhjä olo palatessa tammikuun alussa, kun ei välttämättä enää ookaan samalla tavalla yltiö sosiaalista monien ihmisten jätettyä Toulousen. Mutta eiköhän tuolla mukavaa silti oo ja uusia ihmisiä löydy seuraksi. Onneksi siellä on vielä niitä "vanhojaki" kavereita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti