Viime viikon kohokohtia

Kirjoittelen lomajutuista lisää kunhan saan kavereiltani lisää kuvia ja nyt viime viikosta. Loman jälkeen Toulouse tuntui  lähes uudelta paikalta, mutta yhtä aikaa niin kotoisalta. Olin ollut yli viikon puhumatta suomea, joten oli kyllä varsin rentouttavaa ja helpottavaa nähdä muutamia suomalaisia kavereita palattuani.

Ihan ensimmäisenä päivänä Toulouseen palaamisen jälkeen lähdettiin pienelle turistikierrrokselle sveitsiläisen Marlenen kanssa. Marlene tahtoi vierailla japanilaisessa puutarhassa, ja koska minäkään en siellä ollut ikinä käynyt, niin lähdettiin yhdessä. Kaunista oli ja tuonne puutarhaan on kyllä mentävä piknikille kevään tultua. Japanilaiset puut luultavasti kaiken lisäksi kukkii tosi kauniisti. Puiston jälkeen käytiin herkkukakuilla aivan ihanssa kahvilassa nimeltä Flowers. Suosittelen! Niiden kakkujen vuoksi voi vaikka vähän jonottaa :)

Maanantaina olikin vuorossa halloween juhlat. Olin päättänyt esittää kurpitsaa, mutta mistään ei löytynyt virheitä pää-asusteita. Siispä käsityönopettajakaverini avustuksella askartelin hatun itsen. Olin aika ylpeä luomuksestani. Minustahan voisi tulla vaikka Hullu Hatuntekijä :D Meikistä en ollut ihan niin ylpeä, koska jälkeenpäin tajusin silmieni kolmioiden olleen väärinpäin. Mais ce n'est pas grave.

Yksi hauskimmista puolista Halloween yössä oli kotiin paluu 5 aikaan aamumetrolla. Ei sillä ettenkö olisi jo ollut väsynyt tai että se oli eka kerta aamumetrossa yön valvottuani, vaan siksi että oli hauskaa seurailla yöstä metrolle laskeutuvia zombeja, jotka siihen aikaan olivat varsin esittämiensä hahmojen olosia, eläviä kuolleita :D

Onko väärin julkaista ainoastaan illan ainoa onnistunut kuva blogissaan?

Okei, jotta näätte mitä tarkoitan, niin tässä hyvä HUONO esimerkki :D

Tiistai olinkin sitten vapaapäivä Toussaint eli kaikkien pyhien päivä. Luulin sen olevan sama kuin kuolleiden muistopäivä, mutta juuri hieman googlesta lunttailtuani totesin kuolleiden muistopäivän olleen vasta toinen päivä marraskuuta. Ihmiset siis vaan viettää noita molempia jo samana päivänä, koska toinen päivä ei oo enää pyhäpäivä.

Torstaina oli vuorossa kauan odotettu päivä, kun tehtiin yhden helsinkiläistyttösen kanssa karjalanpiirakoita. Ruisjauhojen löytäminen meinasi tuottaa haasteita, mutta biokaupasta niitä lopulta löytyi. Vietettiin keittiössä vaivaiset neljä tuntia, mutta saldona olikin melkoinen satsi piirakoita. Molemmille jäi yksi pellillinen omaksi iloksi ja neljä pellillistä vielä EIMAn kansainväliselle illalliselle. Kun vihdoin päästiin illalliselle, oltiin hieman myöhässä, joten puolet ruuista oli jo syöty, ja oltiin ihan rättiväsyneitä. Karjalanpiirakat oli kuitenkin kaiken sen vaivan arvoisia ja minun makuun parasta ruokaa illan tarjonnassa :)

Karjalanpiirakoita voi siis rypyttää ainakin kahdella eri tapaa

Illan kohokohta oli, kun löydettiin illan pimeydessä yliopistolta uusia puolia. Nimittäin LIUKUMÄKI. Pitäisiköhän vielä joku päivä mennä ranskalaisopiskelijoiden kummastukseksi testailemaan sitä ihan päiväsaikaankin. Jos ei tule muuten käytyä, niin ehkä viimeistään sitten viimeisinä koulupäivinä ennen poislähtöä :D

Perjantaina oli vuorossa perinteisesti koulun osalta pelkkää lentopalloa. Lentopalloilun jälkeen sain inspiraation pysähtyä kotimatkalla kirpparille ja voi mitä aarteita siellä oli. Onneksi sain itseni hillittyä vähän Suomea korkeampien hintojen vuoksi ja mukaan tarttui vaan pari neulepuseroa. Ranska on syyssäidensä osalta villavaatteiden paratiisi, koska täällä on sisällä suurinpiirtein yhtä kylmä kuin ulkona, joten lämpimät sisävaatteet tulee enemmän kuin tarpeeseen. Jännitän jo tarviiko talvella luokissa sisälläkin lapasia.

Illalla mentiin vähän isommalla vaihtariporukalla kattomaan Tinttiä elokuvateatteriin. Elokuva oli kyllä ihan hyvä, mutta miks se oli niin amerikkalainen tai oikeastaan pitäis kai sanoa Hollywood? Nyt haluan lukea sen sarjakuvan, että saan tietää oliko elokuvaan vaan lisätty perusjenkkileffojen elementtejä, vai onko tarina tosiaan aina samanlainen.

Lauantaina en tehnyt päivällä kummempia, illalla kokkailtiin Ann-Kathrinin kanssa makaroonilaatikkoa ja vaniljavanukasta. Lisäksi käytiin yhden toisen saksalaistytön synttärilasillisilla Esquirolilla tosi kivassa pikkukuppilassa, mutta en tietysti tajunnu ottaa sen paikan nimeä ylös. Se oli semmonen vihreällä katoksella varustettu ja sijaitsi place de la Trinitéllä. Varsinki yläkerran parvi oli tosi tunnelmallinen.

Tänään olin vakaasti päättäny omistaa päivän opiskelulle, mutta ei se ihan niin menny. Aamulla kyllä luin vähän, mutta sitten aloinki jutella äitin kanssa skypessä. Onneksi sentään sen jälkeen keksin 7-sivuiselle maailmankulttuurikurssin työlleni aiheen ja löysin muutamia lähteitä. Työskentelyn jatkaminen oli kuitenkin vaikeaa. Ensin minua yritettiin houkutella mukaan keilaamaan, mutta sanoin opiskelevani. Toisen kerran minulle ehdotettiin kuun ensimmäisen sunnuntain kunniaksi museokierrosta kaupungilla, mutta sanoin opiskelevani. Kolmas kerta toden sanoo, joten kun minua pyydettiin neulontapiiriin, omenapiirakalle ja siinä ohessa kertaamaan ensi viikon kokeeseen, sorruin. Olihan ehdotuksessa mukana vähän opiskeluakin :)

Kokeeseen kertailusta ei tietysti tullut juuri mitään, kun porukalla oli muutakin juteltavaa. Enkä minä edes neulo kouluaikaisten traumojen jäljiltä, joten omenapiirakka taisi olla se tämän päivän turmio. Milloinkahan saan itseni aloittamaan opiskelemisen? Nyt on jo sentään marraskuun alku enkä oo vielä tehny oikeastaan mitään yhdenkään kurssin eteen. O-ou.

Lopuksi todistusaineistoa siitä, että täälläkin on jo alkanut syksy. À bientôt!