Rakastan kun ulkona paistaa aurinko, vaikka on marraskuu.
En tykkää, kun en pääse 8 opintopisteen kurssin kokeeseen tammikuun alussa, ja ainoa uusinta päivä on joskus kesäkuussa, jolloin mitä luultavimmin en oo myöskään täällä. Onko minun pakko yrittää selvittää miten voisin joka tapauksessa saada nuo opintopisteet? En haluaisi.
Rakastan astua ovesta pimeään iltaan ja ulkona tuoksuu ulkomaille. Se on semmonen tietty tuoksu! Voisin kävellä tuntikausia pimeässä katuvalojen valaisemassa kaupungissa. Siellä on niin kaunista.
En tykkää, kun en kuitenkaan voi tehdä niin riittävän usein, koska yksin liikkuminen yöaikaan ei välttämättä olisi maailman viisain idea. Pitäis ehkä löytää joku samanlainen kummajainen kuin minä, joka ei oo tottunu pimeään öiseen kaupunkimaisemaan. EI Suomessa oo juuri ikinä samanlaista. Ehkä vähän elo- tai huhtikuun lopussa, kun ulkona on pimeää ja ei oo kuitenkaan liian kylmä.
Rakastan, ettei tekemisestä oo ollu kertaakaan puutetta, oikeastaan päinvastoin. Melkein joka päivälle löytyisi jotakin tekemistä jossakin. Esim. pelailua, teemajuhlia, teehetkiä jne.
En kuitenkaan tykkää, koska niin paljon jää myös välistä seuran tai ajan puutteen vuoksi.
Tykkään tästä kansainvälisestä ilmapiiristä ja siitä miten paljon kivoja ihmisiä oon saanu tavata täällä vaihdossa ollessani.
En tykkää tai oikeastaan voisi sanoa, että harmittaa, etten oo juurikaan tutustunu paikallisiin täällä ollessani. Miksi se onkin niin vaikeaa. Ehkä siinä on jonkinlainen molemminpuolinen kielimuuri. Toinen ei hoksaa, että ymmärrän, ja minä en osaa kommunikoida riittävän nopeasti ollakseni kiinnostava. Tosin ei siihen oo kyllä tilaisuuksiakaan kovin paljon tarjoutunu. Siinä siis missio kevät lukukaudelle. Etsi ranskalaisia!
Rakastan ruokaa. Toisin sanottuna täällä on hyvää ruokaa ja herkkuja. On juustoja, tuoreita patonkeja ja leivoksia ja viinejä ja paljon muuta. Helteillä kylläkin harmitti, ettei kaupasta saanut yksittäisiä tikkujäätelöitä (jos tahtoo jätskin on pakko ostaa ainaki kolme) ja edelleen harmittaa ruisleivän ja xylitolpurkan puuttuminen. Niitä kuitenkin saan taas kuukauden päästä Suomessa, joten ihan huoletta voin syödä hetken ranskalaisemmin. Lepää hillolla ja niin edespäin... IUFM:n ruokalassa pääsee usein maistamaan paikallisia erikoisuuksia. Viime viikolla söin esim. ankan sydämmiä ja mustekkalakastiketta. Harmi vaan syön useammin Mirailin ravintolassa, jossa ruoka on paljon arkisempaa ja laitosmaisempaa.
En kuitenkaan tykkää, kun oon ollu viime aikoina melkein koko ajan vähän sairaana, ja sen vuoksi en oo saanu urheiltua tarpeeksi. Oon kohta ihan pullero pallero.
Tykkään, kun Toulouse on niin lämpimän värinen. Ei täällä voi varmaan ikinä näyttää ihan hirmu harmaalle ja ankealle. Paitsi ehkä täällä kampusalueella, missä asun. Miksi minun kaikki tykkään kohdat liittyy ilmastoon? Kai tässä säässä vaan riittää ihmettelemistä. Samoin kuin ihmisten vaatteissa. Oon todennu, että täällä pukeudutaan lähinnä kuukauden eikä sään mukaan. Ihan normaalia käyttää talvitakkia ja sandaaleita tai kulkea toppi päällä kun kaverilla vieressä on untuvatakki, eikös vain?
En tykkää kun metro jumittaa aamulla kun olen jo muutenkin myöhästymässä tunneiltani. Miksi sen pitää aina jumahtaa just sillon aamuisin. Onko minusta tullut täällä jotenki kriittinen, kun metron parin minuutin pysähdyksetkin rasittaa. Metro ei oo erityisen viihtyisä kulkupeli, jos nyt ei erityisesti tykkää olla kylkikyljessä tuntemattomien kanssa, joten mielummin sillä kulkis vaan nopeasti paikasta x paikkaan y. Siksihän se koko laitos on olemassa. Nopeaa ja tehokasta. Valitsen useimmiten metrovaununkin sillä perusteella, kummassa pääässä pääteasemaa tiedän liukuportaiden sijaitsevan. En edes tiiä miks teen niin, kun täällä metro on niin pieni ja vaunuja vaan kaks eli ei tarvi ikinä paljoa kävellä.
Tykkää Etelä-Ranskan aksentista. Siinä on ehkä jopa hitunen jotain aasialaista fiilistä, kun esim leipä pain äännetään peng tai huominen demain dömeng. Tykkään siitä lähinnä siksi, että se saa minut edelleen hymyilemään. Jos joku puhuu oikein vahvasti paikallista murretta, unohdun helposti kuuntelemaan vaan, miten se puhuu sen sijaan, että kuuntelisin mitä se puhuu.
En tykkää tehdä läksyjä tai kirjoittaa kirjoitelmia. Voisiko kyseiset jutut olla vaihtareilta kielletyjä? Ei huvita istua päivää neljän seinän sisällä, kun on ulkomailla. Ja jos istun, niin haluan mielummin käyttää sen vain olemiseen ja rentoutumiseen. Lepuuttaa aivoja kaikesta ympärillä olevasta vilskeestä. Äh... Josko huomenna kirjoittaisin? Esitelmä on jo keskiviikkona, joten kauaa en enää voi vältellä. Kirjotelman ois kuitenki hyvä olla valmis ennen kuin joudun sen esittelemään (ranskaksi ranskalaisille, jaiks).
Tykkään Toulousesta. Päällimmäinen fiilis vaihdon puolen välin lähestyessä on positiivinen. Oon päässy näkemään jo paljon, mitä en vaan Suomessa jumittamalla olis päässy näkemään. Toisaalta oon huomannu, ettei arki täällä oo juuri Suomen arkea kummempaa. On asioita joita puuttuu ja ikävöi, ja yhtä aikaa on asioita, joita ei oo Suomessa ja jotka tuntuu aina vaan mahtaville. Toulouse on hyvä paikka olla vaihdossa.
Ps. Intouchables oli tosi hyvä leffa, kannattaa käydä kattomassa jos rantautuu Suomeen. Nauratti ja kosketti yhtä aikaa :)
Kuulostaapa kivalta. :)
VastaaPoistaOot siis ilmeisesti tulossa jouluksi Suomeen? Haa, toivottavasti törmätään sitten väliyönä hotskulla!;D