Vaaleanpunaisten unelmien kaupunki: Barcelona

Vacances de Toussaintin eli suomalaisittain syyslomaviikon loppupuolella suuntasin nokkani kohti Espanjaa ja Barceloonaa. Tosin matkalle lähtö ei sujunut ihan täysin ongelmitta.

La Rambla

Tulin lomaviikon tiistaina alkuillasta Bayonnesta takaisin Toulouseen. Kotiin päästyäni avasin netin ja Barceloonan matkaseuralaiseni Lydia kirjoitti minulle, että oli ollut sairaana, eikä siten ollut voinut käydä tulostamassa bussilippujamme. Lydia oli kuitenkin pyytänyt kaveriaan tulostamaan lippumme. Kyseinen kaveri ei lopulta ollut onnistunut tulostamaan lippuja, koska yliopiston tulostin ei ollu tunnistanu pdf-tiedostoja (mitenkähän tuoki on ees mahdollista O.o). Siispä edellisestä matkasta väsyneenä lähdin kiireen vilkkaa kaupungille etsimään paikkaa, jossa tulostaa liput muistitikulta. Onneksi melko nopeasti keksin, että nettikahviloissahan on usein tulostimet, ja sain liput mukaani, tosin vähän parille paperille kalliiseen hintaan.

Parc Guëll

Illalla kävin vielä Lydian luona syömässä ja tehtiin viimehetken matkasuunnitelmat. Onneksi kävin, koska seuraava päivä oli yksi elämäni katastrofaalisimmista. Vieläkään päivän tapahtumia miettiessäni päähän ei tuu muuta sanoja kuin uskomatonta, incroyable! Heräsin aamulla auringon sarastaessa ikkunasta ja pomppasin salamana ylös. Tiesin heti, että olen myöhässä, koska minun olisi pitänyt herätä jo 6.30 ja lähteä 8 aikaan, eikä silloin vielä näy aurinkoa. Kun katsoin kelloa en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Tuntui niinkuin painajainen olisi tullut todeksi. Kello oli jo yli kymmenen. Olin nukkunut vain vaivaiset 4 tuntia pommiin, ja vielä sinä päivänä kun minun olisi pitänyt olla bussissa matkalla ulkomaanmatkalle. Kiitos kännykkä, joka et herättänyt!

Siinä sitten yritin soitella Lydialle ja laittelin pahoittelu viestejä ja lupailin etsiä toisen keinon tulla perässä paikalle. Lydialla ei ollut kuitenkaan prepaid-liittymällään rahaa, joten viesteihin hän ei voinut vastata ja koska minullakin oli puheaika vähissä, ei puhelutkaan onnistuneet. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että Lydian oli joka tapauksessa täytynyt lähteä matkaan, koska muuten hän olisi kirjoittanut vähintään netin kautta tai tullut koputtelemaan ovelle. Siispä jatkoin toisen matkustuskeinon etsintää. Yritin soittaa muutamalle covoiturage sivustolta löytyneelle ihmiselle, mutta kukaan ei vastannut. Eurolinesin sivuiltakaan ei löytynyt enää saman päivän bussien tietoja tai mahdollisuutta varalta matkaa netin kautta. Huomasin kuitenkin, että muina päivinä 2 aikaan päivällä lähtee vuoro Barceloonaan, eli eikun paikan päälle bussiasemalle kysymään lähteekö vuoro myös sinä päivänä ja voiko sinne edelleen ostaa lipun. Onneksi pystyi. Harmillisesti aiempaa lippua ei voinut vaihtaa, joten köyhdyin sitten 38€ turhan takia. Bussiliput täältä Barceloonaan ei sentään ole tuon kalliimpia ja edestakaiseen matkaan oli saanut vielä vähän lisää alennusta. Harmitti joka tapauksessa.

Olin bussiasemalla jo puolen päivän aikaan, joten pari tuntia piti vielä odotella bussia. Totesin kaiken tohinan keskellä unohtaneeni syödä aamulla. Koska en halunnut syödä bussiin tarkoitettuja matkaeväitä ennakkoon, menin lähes ensimmäiseen vastaantulleeseen ravintolaan salaatille. Vuohenjuustosalaatin äärellä vihdoin sain puhelimitse yhteyden Lydiaan ja kaikki asiat järjestyi. Lydia menisi etsimään meidän majapaikan ja tulisi minua bussiasemalle vastaan viisi tuntia myöhemmin. Tuossa vaiheessa lähinnä alkoi jo naurattaa kaikki. Olinhan vielä liukastellut matkalla koirankakkaan, joten päivä selvästikin oli onnenpäiväni!

Illalla ehdittiin Barceloonassa ainoastaan levittäytymään huoneeseemme ja etsimään ruokapaikan. Löydettiinkin aika kiva ja edullinen tapas-ravintola majapaikkamme läheisyydestä. Itse asiassa niin kiva, että mentiin sinne vielä viimeisenä iltana uudestaan.

Huoneeseen päästyämme aloimme vielä etsimään netistä ja kartalta, mitä meidän kannattaisi tehdä seuraavana päivänä. Klo 01.30 ovemme takaa alkoi kuulua avainten kolinaa. Mitä ihmettä oli ensimmäinen päähäni tullut lause. Oven takana oli mies, joka ei kuitenkaan saanut ovea auki. Hän vaikersi asuvansa kyseisessä asunnossa ja pyysi avaamaan oven. Ei tietysti uskallettu avata ovea tuntemattomalle tyypille. Kysyimme mieheltä tunsiko tämä asunnon omistajan ja vielä enenmmän hämmästystä aiheutti, kun mies vastasi: "It's my wife". Mies poistui paikalta ja taisin muutaman kerran toistaa lausetta "C'est incroyable!", koska oon siitä kuullu vielä jälkeenkin päin :) Viitisen minuuttia myöhemmin oveen koputettiin, mutta tällä kertaa koputtaja oli Elena, eli asunnon omistaja. Ei oltu ikinä nähty naista aiemmin, koska oltiin saatu avain naisen äidiltä, mutta toki avasimme oven. Saimme kuulla, että lukituksi komeroksi luulleemme oven takana oli tosissaan oveen koputtaneen miehen aunto, ja että jakaisimme suihku hänen kanssaan. Majapaikkamme ei siis ollut mikään hotelli, vaan oltiin etsitty Wimdun kautta edullinen huone keskustan läheisyydestä. Lopulta mies pääsi kotiinsa nukkumaan ja me huoneeseemme.

Seuraavana päivänä tapasimme miehen tämän palatessa töistä, ja anteeksi pyynnösksi yöllisestä mies tahtoi tarjota meille limpparit. Sen verran tajusin meidän kolmikielisestä keskustelusta :) Mies ei nimittäin puhunut kuin espajaa, ja minä ja Lydia takaisin ranskaa tai englantia. Lopulta totesimme "kämppiksemme", jota kylläkin nähtiin vain kahdesti, olevan tosi mukava tyyppi. Hän jopa tarjosi flunssaiselle Lydialle teetä viimeisenä iltana.

Barceloona oli melko sateinen, rakennusten puolesta veikeä ja monipuolinen, metro hiukan kaoottinen, mutta kokonaiskuva ihan positiivinen. Lydian flunssaisuuden vuoksi kaupungin yöelämä jäi valitettavasti näkemättä, koska olettaisin sen olevan Barceloonan parasta antia. Tai ainakin minulle tulee Espajasta ensimmäisenä mieleen sanat siesta ja fiesta :) Kaikki päänähtävyydet joka tapauksessa nähtiin. Käveltiin La Ramblalla, ihasteltiin maisemia Parc Guëllin puistosta ja Montjuïcin kukkulalta, kasteltiin varpaat meressä, kierreltiin kauppoja ja syötiin hyvin. Minulle matkassa parasta oli oikeastaan vierailu kauppahalli La Bogueriaan. Ah mikä paratiisi! Toulousesta saa ostettua vaan lähialueen kauden hedelmiä, joten oli ihanaa saada kaikkia hedelmiä maan ja taivaan väliltä.

Barceloonassa oli vielä lokakuun lopussakin liikaa turisteja minun makuun, joten en edes halua kuvitella paljonko niitä on kesällä. Ihan tyytyväisenä siis palasin Toulouseen, vaikka meri olisi kyllä ihana täälläkin. Vähän kuitenkin jäi sellainen olo, että minulla jäi Barceloonasta vielä paljon näkemättä, joten enköhän sinne vielä palaa joku päivä. Ei miljoona kaupunkia kierretä parissa päivässä ja olisi kiva nähdä kaupunki aurinkoisella säällä.