Lauantaina koitti suuri päivä ja yliopiston liikuntajärjestön organisoima vaellus Pyreneillä (<-miten tuo kirjotetaan Suomeksi :D). Aamulla piti herätä jo neljältä ja edellisen illan lettukestien jäliltä meinas olla vähän unihiekkaa silmissä. Viiden jälkeen hypättiin ensimmäiseen metroon matkataksemme yliopistolle. Samassa metrossa meidän kanssa matkustivat myös edellistä päivää edelleen eläneet bileihmiset.
Saatiin yliopistolta lainaan vaellukengät ja kovasti ihmettelin mikseivät ihan tavalliset lenkkarit riittäneet. Perille päästyä totuus selvisi kuitenkin melko nopeasti. Maassa oli lunta ja tuuli ja viima yllättivät jopa suomalaisen. En ollut osannut odottaa että etelä-ranskalaisten kylmä tarkoittaa kylmää myös suomalaisten mittapuulla. Siinä hetken värjöteltyämme viileys vähän helpotti. Kävelemiseen minulla oli päällä tarpeeksi vaatetta, mutta heti jos pysähdyttiin tuli kylmä. Varsinkin somikkaita tai lapasia olisin kaipaillut, oih kauniit viime talvena kadonneet Kainuun kukka lapaset kunpa eksyisitte takaisin minun huomaan. Olin kaiken lisäksi ajatellut, että tahdon liikkua helpoimman 3. ryhmän mukana pitkien evästaukojen vuoksi. Nyt tauot olivat kuitenkin valitettavasti matkan ikävimpiä osuuksia.
Maisemat vuorilla olivat kuitenkin valtavan kauniita. Reittivalintamme oli mielestäni hieman kummallinen, koska oikeastaan koko matkan kuljimme laskettelurinnettä ylös ja palasimme samaa reittiä alas. Olisin tykännyt enemmän jostain luonnonpuistosta. Ranskalaiset eivät minun näkemyksen mukaan arvosta luontoa läheskään samalla tavoin kuin suomalaiset. Vuoristossa ollessamme maisemia halkoivat lähes koko ajan sähkölinjat ja esim. täällä Toulousessa Garonnen varrella näkee aina ihmisten heittelevän pulloja ja miesten pissivän suoraan jokeen. Harmillista. Luonnonrauhaa pääsin sentään kokemaan vaelluksella.
Vasta juuri ennen vuorille lähtöä tajusin ekaa kertaa kaipaavani hieman maaseudun helmaan. Vuorilla oli oikeastaan melko kotoisat oltavat. Suomalaisella sisulla läpi tuulen ja tuiverruksen :) Taukopaikallamme oli lämpömittari ja se näytti 0 astetta, mutta tuuli teki kylläkin säästä kylmemmän. Sääliksi kävi niitä ihmisiä keillä ei ollut tuulitakkia tai pitkiä housujakaan. Lumi alueelle oli käsittääkseni satanut vasta edellisenä yönä. Vuorimaisemat muistuttivat hämärästi kotona ikkunasta siintäviä Puolangan vaaroja, tosin astetta voimakkaammilla vaihteluilla ja sormia paleli samalla tavoin kuin pilkillä istuessa :D
Minä en edes tiedä miten korkealla liikuttiin. Oltiin ihan Andorran rajalla, koska ylös nousemamme vuoren toisella puolella olisi ollut jo Andorra. Ylimmillään seisottiin pilvien sisällä. Tuntui niinkun olis kiivetty monta kilometriä mäkeä ylös, mutta todellisuudessa oltiin noustu vaan 500 metriä lähtöpaikalta. Varmaan pitää lähteä toistekin SUAPSin vaellukselle, mutta ei kuitenkaan vielä ensi lauantaina, koska tahdon saada nukkua ainakin yhden viikonloppun välillä rauhassa :)
 |
| Piti ottaa vuoriston asukeistakin kuvia |
 |
| Lopussa lumi oli ehtinyt sulamaan lähtöpaikalta |
Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun näin noin korkeita vuoria lumihuippuineen. Uskon, että tuon vaelluksen kaltaiset kokemukset on just niitä, mitä muistaa sitten Suomeen palattuaan. Paluumatkalla kohti Toulousea olisi ollut kiva katsella ikkunasta maisemia, mutta olin niin puhki, etten voinut olla nukahtamatta. Suomalainen sisu oli myös illan teema, koska hieman nuupahtaneesta olotilasta huolimatta lähdin vielä piipahtamaan kaupungin värin mukaisissa vaaleanpunaisissa juhlissa. En voinut vastustaa ekaa mahdollisuutta osallistua teemajuhliin. Kotiin tulin kuitenkin jo viimeiellä metrolla puoli yhden tienoolla, mutta päivän tunnit tuli melko tehokkaasti käytettyä. En jäänyt sentään aamumetroon, niin kuin vitsailin tekeväni :D Yli vuorokauden valvominen putkeen olisi voinut olla liian rankka kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti