Semaine de l'étudiant...

...ja muita lomaa edeltäneitä tekemisiä.

Lomaa edeltänyt viikko oli opiskelijan viikko. Mikä tarkoitti, että kaupunki järjesti 100 ilmaista tapahtumaa opiskelijoille. Semaine de l'étudiantin ohjelmassa oli monenlaista tekemistä.  Pakkohan sitä oli kuitenkin muutamaan tapahtumaan osallistua, vaikka flunssainen olinkin.

Kävin keskiviikkoiltana kansainvälisessä illassa. Ilta oli Toulousessa opiskeleville ulkomaalaisille suunnattu. Ohjelmassa oli buffet paikallisilla herkuilla varustettuna sekä livemusiikkia. Herkullista ruokaa ja mukavaa hengailua monikulttuurisessa seurassa. Illan jälkeen lähdin vielä Tripode A:lle viemään synttärikakkua saksalaiselle Johannalle, jonka syntymäpäivä koitti vuorokauden vaihtuessa. Kotona oli vasta yhden aikaan yöllä ja flunssani ansiosta en saanut unta ennnen kolmea. Osasyyllinen oli myös klo 02.30 tullut palohälyytys. En saanut itseäni raahautumaan puolipukeisena ulos asti, mutta avasin sentään ikkunan ja kuuntelin kuulostaako hälyytys aidolle vai ei. Aamulla en sitten kyennyt millään menemään 8.30 kurssille. Huijari olo tuli siitä, että myöhemmin touhuilin kaikennäköistä.

Raahauduin yliopistolle puolen päivän jälkeen tekemään pedagogisen kirjautumisen kursseilleni. En tiennyt yhtään kenen pitää allekirjoittaa paperini, koska muut vaihtarit olivat saaneet vastuuhenkilönsä nimen. Asia järjestyi kuitenkin lähes liian helposti, kun kv-palveluiden Erasmusvastaava allekirjoitti lappusen itse. Kirjautuminen vaati n. 15 minuutin jonottamista, mutta lopulta sekin hoitui sulavasti. Täällä on jo niin tottunu jonotteluun, että ei enää tunnu missään tuommonen vartin odotus. Ruokalan jonot on aina lähes ulos saakka.

Illemmalla kävin juomassa kupposen teetä Johannan synttäriteekesteillä eräässä suoloisessa Salon du théssä. Loppuillasta lähdin vielä kuuntelemaan Capitoleorkesterin konserttia, joka oli ilmainen opiskelijan viikon vuoksi. Oli ihan hauska kokemus, koska en ole ikinä Suomessa käynyt oikean orkesterin konsertissa. Seurailin koko ajan lähinnä innolla niiden soittajien toimia, jotka koskivat soittimiinsa vain pari kertaa koko konsertin aikana. Miten päädytään orkesterin triangelin tai lautasten soittaksi? Pitääkö sitäkin varten opiskella vuosikausia?

Perjantai minulla oli vapaapäivä, koska ainoa kurssini perjantaille on lentopalloa, enkä sinne sairaana voinut mennä. Pesin pyykkiä ja kävin makuupussiostoksilla lomareissuja varten. Illalla Johannan synttärit jatkuivat (kolmatta päivää :D) perinteisellä kansainvälisellä illallisella. Laitettiin yhdessä porukalla ruokaa täällä minun kerroksen yhteiskeittiössä. Tein taas kerran korvapuusteja, koska kävin kaupassa ennen kuin olin tutkinut reseptejä. Korvapuustien ainekset muistin ulkoa. Ruotsalaiset tosin yrittivät väittää korvapuustien olevan ruotsalaisia. Jos lihapullat on ruotsalaisia, niin korvapuustit on kyllä sitten suomalaisia :) Seuraavaa illallista varten pitää yrittää löytää jostain ruisjauhoja, niin saa tehtyä jotain 100prosenttisen varmasti suomalaista eli karjalan piirakoita.

Loman tekemisitä kirjoittelen myöhemmin, mutta paljastettakoon, että matkustelin Ranskan Baskimaassa ja Barceloonassa. Loman jälkeen olo on sellainen, että pitäisi palata kotiin. Mutta kun kotikin on ulkomailla, olo jää kummastuneeksi. On kuitenkin ihanaa jatkaa turistielämää, mutta tekisi varmasti hyvää pieni tauko tutussa ympäristössä Pesiön metsiköissä ja oman kielen keskellä. Pianhan se joululoma kuitenkin jo tulee. Tuun suomeen 19. joulukuuta ja palaan Ranskaan 5. tammikuuta. Vihdoin sain lentoliput varattua. Koeviikot tosin alkaa jo 3. päivä eli missaan kolme ensimmäistä päivää. En halunnut maksaa lentolipuista tuplahintaa, minkä olisin joutunut tekemään, jos olisin lentänyt 2. päivä. Jospa saan asiat järjesteltyä sillä verukkeella, että oon Erasmus.

À la prochaine! 

Flunssaisen päivän piristys

Aamulla herättyäni totesin kurkun olevan niin kipeä, että hengittäminenkin sattui. Yhtä aikaa pohdin mielessäni oliko kyseessä kuitenkin vain uuden ihanan muhkean ja lämpimän peittoni kutsu pysymään sängyssä. Päätin olevani tarpeeksi sairas pysyttelemään päivän kotona ja päätös taisi olla ihan oikea, koska äsken kun yritin puhua oli ääni melko möreän miehinen. Olen huono sairastamaan, kun en oikein osaa päättää milloin oon tarpeeksi sairas viettämään päivän ihan vaan peiton mutkassa. Toisaalta myös nautin siitä, että voin hyvällä omalla tunnolla viettää päivän tekemättä mitään järkevää (mutta silti tuntuu että jotain pitäis tehdä). Nyt tahdon ehdottomasti parantua ennen ensi viikon lomaa, joten en tahdo ottaa mitään riskejä.

Päivä on kuitenkin tullut käytettyä tehokkaasti siinä mielessä, että oon lukenu Maïssa Bayn Bleu blac vert kirjaa, joka meidän pitää lukea kirjallisuus kurssille. Eli tavallaan oon siis opiskellu koko päivän ;) Kirja on ollu vielä sen verran mielenkiintoinen, että sitä on lukenu mielellään. En oo aiemmin tiennykään juuri mitään Algerian itsenäistymisestä. Ehkä kirjasta myös vahingossa oppii lisää ranskaa, vaikka tiedostamattomasti uskon hyppiväni kaikkien tuntemattomien sanojen ylitse. Pääasia, että pysyy kirjan kokonaisjuonesta perillä. Kirja on aika helppoa ranskaa siinä mielessä, ettei siinä ole käytetty ranskan kieliselle kirjallisuudelle tyypillistä passé simple aikamuotoa. Passé simple on minun mielestä vaikeasti ymmärrettävissä, koska sitä ei käytetä ikinä puhuttaessa, ja en oo sitä oikeastaan ikinä opiskellu.

Koska olen sairaana ajattelin viettää illan ranskalaisen leffan parissa. Nyt ehkä How I Met Your Mother vie voiton, koska huomasin uuden tuotantokauden alkaneen. Miten multa on voinu jäädä se aiemmin huomaamatta, vaikka uusia jaksoja on jo tullut ulos useampia. Jos joku ei oo tuota sarjaa koskaan kattonu, niin lämpimästi suosittelen. Piristää kummasti, lämmittää sydäntä ja naurattaakin sopivasti. 

Touhuiluja

Heipähei! Olen todennut, että tänne blogiin kirjottaminen alkaa olla haasteellisempaa, koska vähitellen kaikki mitä teen on alkanut tuntua niin normaalille. Tällä viikolla ruokakaupassa käydessäni aloin esim. pohdiskelemaan sitä, kuinka en enää kiinnitä yleensä mitään huomiota siihen, että kauppaa vastapäätä on linna. Linna hautautuu kaupunkimaisemaan niin hyvin, ettei edes ole ikinä tullut mietittyä, mikä linna oikeastaan mahtaa olla kyseessa.

Toisaalta uutta nähtävää ja koettavaa riittää joka päivälle. Viime viikolla esim. kävin ranskalaissaksalaisessa illassa (hups...en tainnut olla ihan kohde ryhmää :D), tapasin ranskalaisen "kummiopiskelijani" ja kävin lentäjäopiskelijoiden järkkäämissä bileissä täällä kampuksella. Eksyin tuonne ranskalaissaksalaiseen iltaan ihan vaan siks, että olin menossa pelaamaan lentopalloa, mutta perille päästyäni sain todeta koko liikuntahallin olevan kiinni ilmeisesti kaupungin henkilökunnan lakosta johtuen. Niimpä saksalainen Ulrike, joka myös pelaa lentopalloa, kutsui minut mukaansa tuonne illanviettoon. Ihan mukavaa oli, vaikka tunsin oloni vähän huijariksi, syödessäni osallistujille tarjottua pikkupurtavaa :) Mutta eipäs tuolla kaikki muutkaan saksaa osanneet.

Erasmusjärjestö Eima, joka koostuu ihan vaan vapaaehtoisista ranskalaisnuorista, ylläpitää vähän samantapaista järjestelmää, kun kv-kaveritoiminta Joensuussa. Viime viikolla pääsin vihdoin tapaamaan oman kaverini. Käytiin Tristanin melko monikulttuurisen kaveriporukan kanssa yliopistolla syömässä. Tristan oli käynyt joku vuosi sitten Suomessa vaihdossa, ja hämmensi minua ensialkuun vastaamalla viesteihini suomeksi :) Mukavaa, että tarjoutuu mahdollisuuksia tutustua ranskalaisiinkin. Täällä kun tuo paikallisiin kontaktin saaminen tuntuu olevan välillä hieman haasteellista. Ovat vähintäänkin yhtä hitaasti lämpenevää sakkia kuin me suomalaisetkin, mutta varsin mukavia kuitenkin.

Perjantaina lähdettiin saksalaisen Lydian kanssa kurkkaamaan meidän naapurustossa järjestettyjä bileitä, koska en ollut vielä kertaakaan käynyt täällä yökerhossa. Tai en ole kyllä edelleenkään käynyt, koska bileet järjestettiin yhdessä yliopiston rakennuksessa. Ajattelin, että helpompi mennä tuommoseen tapahtumaan, joka on kävelymatkan päässä, mutta itse asiassa palattiin kotiin yhtä matkaa ensimmäiseen metroon lähteneiden kanssa, eli olisi ollut oikeastaan ihan sama missäpäin olisi oltu liikenteessä. Kaiken lisäksi juhlien järjestelyt hiukan ontuivat, niin kuin järjestelyt melko usein tässä maailman kolkassa. Ihmisiä oli paljon ja järkkäreitä ja tarjoiluita ei riittävästi. Minulle oli myös kummallista se, että tytöt pääsi juhliin ilmaiseksi. Täälläpäin se on kuitenkin melko yleistä, mutta Suomessahan taitaa olla tuommoset toista sukupuolta syrjivät alennukset kiellettyjä. Mielenkiinnolla seurailin illan ajan ranskalaisten bilekäyttäytymistä ja totesin, ettei hirveän isoa eroa ole siinäkään verrattuna suomalaisiin.

Kaikki vaikutti osaavan tanssia tämän kappaleen tahtiin:

Tämä päivä vierähti pyykkäillessä ja vaihtaripiknikillä. Vielä tänäänkin ulkona oli 25 astetta lämmintä. Ensiviikolle on kuitenkin jo luvassa lähemmäs 10 asteen lämpötilojen pudotus. Aamun pyykkäysten jäljiltä pääsen vihdoin peitonmutkaan nukkumaan. Tähän asti olen käyttänyt pelkkää lakanaa peittonani, mutta viime viikolla meinasi jo tulla yöllä viileää. Mitenkähän tuon vetävän ikkunan kanssa pärjää talvella. Onneksi talvi on täällä lyhyt.

Huomisen missioksi voisi ottaa joululomalentojen varaamisen. Alkavat nimittäin jo sen verran nousta hinnat, ettei enää uskalla jättää myöhemmäksi.

Vuoria ja lunta

Meinaa olla taas sen verran tekemistä, ettei ehdi paikalleen istua ja sillon jos ehtii, niin pitää joko tehdä jotain järkevää tai olla tekemättä mitään :) Viime viikko vierähti taas pääasiassa koulujuttujen ja kivojen illan viettojen merkeissä.

Lauantaina koitti suuri päivä ja yliopiston liikuntajärjestön organisoima vaellus Pyreneillä (<-miten tuo kirjotetaan Suomeksi :D). Aamulla piti herätä jo neljältä ja edellisen illan lettukestien jäliltä meinas olla vähän unihiekkaa silmissä. Viiden jälkeen hypättiin ensimmäiseen metroon matkataksemme yliopistolle. Samassa metrossa meidän kanssa matkustivat myös edellistä päivää edelleen eläneet bileihmiset. 

Saatiin yliopistolta lainaan vaellukengät ja kovasti ihmettelin mikseivät ihan tavalliset lenkkarit riittäneet. Perille päästyä totuus selvisi kuitenkin melko nopeasti. Maassa oli lunta ja tuuli ja viima yllättivät jopa suomalaisen. En ollut osannut odottaa että etelä-ranskalaisten kylmä tarkoittaa kylmää myös suomalaisten mittapuulla. Siinä hetken värjöteltyämme viileys vähän helpotti. Kävelemiseen minulla oli päällä tarpeeksi vaatetta, mutta heti jos pysähdyttiin tuli kylmä. Varsinkin somikkaita tai lapasia olisin kaipaillut, oih kauniit viime talvena kadonneet Kainuun kukka lapaset kunpa eksyisitte takaisin minun huomaan. Olin kaiken lisäksi ajatellut, että tahdon liikkua helpoimman 3. ryhmän mukana pitkien evästaukojen vuoksi. Nyt tauot olivat kuitenkin valitettavasti matkan ikävimpiä osuuksia.

Maisemat vuorilla olivat kuitenkin valtavan kauniita. Reittivalintamme oli mielestäni hieman kummallinen, koska oikeastaan koko matkan kuljimme laskettelurinnettä ylös ja palasimme samaa reittiä alas. Olisin tykännyt enemmän jostain luonnonpuistosta. Ranskalaiset eivät minun näkemyksen mukaan arvosta luontoa läheskään samalla tavoin kuin suomalaiset. Vuoristossa ollessamme maisemia halkoivat lähes koko ajan sähkölinjat ja esim. täällä Toulousessa Garonnen varrella näkee aina ihmisten heittelevän pulloja ja miesten pissivän suoraan jokeen. Harmillista. Luonnonrauhaa pääsin sentään kokemaan vaelluksella.

 
Vasta juuri ennen vuorille lähtöä tajusin ekaa kertaa kaipaavani hieman maaseudun helmaan. Vuorilla oli oikeastaan melko kotoisat oltavat. Suomalaisella sisulla läpi tuulen ja tuiverruksen :) Taukopaikallamme oli lämpömittari ja se näytti 0 astetta, mutta tuuli teki kylläkin säästä kylmemmän. Sääliksi kävi niitä ihmisiä keillä ei ollut tuulitakkia tai pitkiä housujakaan. Lumi alueelle oli käsittääkseni satanut vasta edellisenä yönä. Vuorimaisemat muistuttivat hämärästi kotona ikkunasta siintäviä Puolangan vaaroja, tosin astetta voimakkaammilla vaihteluilla ja sormia paleli samalla tavoin kuin pilkillä istuessa :D

Minä en edes tiedä miten korkealla liikuttiin. Oltiin ihan Andorran rajalla, koska ylös nousemamme vuoren toisella puolella olisi ollut jo Andorra. Ylimmillään seisottiin pilvien sisällä. Tuntui niinkun olis kiivetty monta kilometriä mäkeä ylös, mutta todellisuudessa oltiin noustu vaan 500 metriä lähtöpaikalta. Varmaan pitää lähteä toistekin SUAPSin vaellukselle, mutta ei kuitenkaan vielä ensi lauantaina, koska tahdon saada nukkua ainakin yhden viikonloppun välillä rauhassa :)

Piti ottaa vuoriston asukeistakin kuvia

Lopussa lumi oli ehtinyt sulamaan lähtöpaikalta

Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun näin noin korkeita vuoria lumihuippuineen. Uskon, että tuon vaelluksen kaltaiset kokemukset on just niitä, mitä muistaa sitten Suomeen palattuaan. Paluumatkalla kohti Toulousea olisi ollut kiva katsella ikkunasta maisemia, mutta olin niin puhki, etten voinut olla nukahtamatta. Suomalainen sisu oli myös illan teema, koska hieman nuupahtaneesta olotilasta huolimatta lähdin vielä piipahtamaan kaupungin värin mukaisissa vaaleanpunaisissa juhlissa. En voinut vastustaa ekaa mahdollisuutta osallistua teemajuhliin. Kotiin tulin kuitenkin jo viimeiellä metrolla puoli yhden tienoolla, mutta päivän tunnit tuli melko tehokkaasti käytettyä. En jäänyt sentään aamumetroon, niin kuin vitsailin tekeväni :D Yli vuorokauden valvominen putkeen olisi voinut olla liian rankka kokemus.  

Tästä syksy vasta alkaa

Perjantaista eteenpäin säätiedotus lupailee ekaa kertaa alle 20 astetta lämpöä. Olotila on vähän sama kuin Suomessa elokuun alkupäivinä, jos lämpötila laskee. Alkaa miettimään, että tuleekohan lämpimiä päiviä enää laisinkaan tämän vuoden puolella. Nyt koen tämän tuntemuksen toistamiseen samalle vuodelle, kun Suomessa ehti jo hieman olla syksyn tuntua ilmassa ennen kuin lähdin tänne Ranskaan. Tosin epäilen lämpimiä päiviä vielä tulevan täällä myöhemminkin. Täällä vuodenajat tuntuu olevan melkein pari kuukautta Suomea jäljessä. Mutta tuleehan se kevätkin sitten pikemmin :)

Tänään tein myös jotain syksyn alulle perinteistä, eli ilmoittauduin urheiluryhmiin. Alustavasti ilmoittauduin lentopalloon tiistain ja perjantain ryhmiin ja seinäkiipeilyyn torstaille. Tänään en kuitenkaan vielä mennyt lentopalloa pelaamaan, kun pääsen vasta huomenna etsimään sisäpelikenkiä Intersportiin. Ilmoittauduin myös lauantaina järjestettävälle vuoristovaellukselle. Nyt vaan jännäilen, että ehdinkö sairastua sitä ennen. Tuntuu nimittäin vähän olevan taas kurkku ja keuhkot kipeät. Kansainvälisen elämän ihanuutta, kaikki tuo kotopuolensa pöpöt mukanaan ja ikinä ei ehdi kerryttää vastustuskykyä kaikille niistä.

Viestin otsikko ei kuitenkaan oikeastaan tule siitä, että minulla olisi syksyfiilistä ilmassa. Otsikko tulee Stellan samannimisestä kappaleesta, jonka musiikkivideolla vilahdan :) Ihana kesä ja ilosaarirock! Yrittäkääpäs bongailla minut tuolta videolta! Näyn jopa parin sekunnin ajan :D

Terveiset kaikille ihanille joensuuihmisille!

Tchao!

Kuukausi jo ohi kiitänyt on

Nyt tosiaan on ehtinyt vierähtää jo kuukausi siitä, kun saavuin Ranskaan. Aika tosissaan menee kuin siivillä, joten jos joku siellä koto-Suomessa suunnittelee vaihtoon lähtöä, niin suosittelen jo nyt lähtemään vuodeksi, jos mahdollista. Tämä ensimmäinen kuukausi on kuitenkin mennyt lähinnä totutellessa uuteen asuinympäristöön. Tietysti jos on vaihdossa sen vähän vajaa neljä kuukautta, niin ei varmaan ainakaan ehdi missään vaiheessa arki liikaa iskeä vasten kasvoja, mutta toivottavasti ei niin käy nyt minullekaan. Minusta tämä elämä täällä Ranskassa ei kuitenkaan mitenkään radikaalisti eroa elämästä Suomessa eli arkea elelen jo nyt.

Université Toulouse II-Le Mirail

Tällä viikolla on ohjelmaa riittänyt. Alkuviikosta on aina kolme päivää pitkiä koulupäiviä aamusta iltaan, niin silloin ei juuri muuhun jääkään aikaa ja energiaa. Se vähän turhauttaa minua, koska ei minun tarvisi täällä kovin paljoa oikeasti opiskella, mutten vaan osaa valita kursseja. Siispä käyn kaikkia vähän kiinnostavia tai hyödyllisen oloisia. Harmittaa, kun en oo vielä päässy urheilukursseille, koska en oo löytäny mistään itselleni sisäpelikenkiä. Miten voi olla näin iso kaupunki, jossa urheiluliikkeet ei myy ihan peruskäyttöön sopivia sisäpelikenkiä. Ihmetyttää.

Viime viikolla sain posiitiivisen kokemuksen, kun menin mukaan Cultures du Monde kurssille, ja oikeasti pystyin seuraamaan opetusta melko abstraktista aiheesta. Puhuttiin siis lähinnä mitä kasvatus ja kulttuuri oikeastaan on. Muut kurssini kun ovat lähinnä ulkomaalaisille suunnattuja.

Vaihtareille oli myös järjestetty kaupunkikierrosta ja ranskalaisen koulujärjestemän esittelyä yms. Tässä muutamia kuvia kaupunkikierrokselta, kun kerrankin pääsi siellä kunnolla turistina liikkumaan :)

Erilaisiin illanviettoihinkin on tullut osallistuttua ja samalla tutustuttua uusiin ihmisiin. Keskiviikkona käytiin tutustumassa täällä Rangueilissa asuntojen läheisyydessä sijaitsevaan lähikuppilaan, jossa on ilmeisesti keskiviikkoisin erasmusilta ja torstaina tapasin Olivierin, joka oli viime vuonna Suomessa vaihdossa ja asuu nyt täällä Toulousessa. Perjantaina yksi saksalainen vaihtari järjesti lettupiknikin, johon myös osallistui useampia ranskalaisiakin. Mukavaa, kun pääsee vähän tutustumaan paikallisiinkin, että ei vaan aina liiku erasmusporukassa :) Pääsee esimerkiksi konkreettisesti todistamaan Etelä-Ranskan murteen hienouksia :D Täällä äännetään monet sanat hiukan eri tavalla. Saapas nähdä tarttuuko murre vielä minuunkin. Tähän asti oon tavannu vaan pari ihmistä, jotka on oikeasti puhunu tosi vahvaa paikallista murretta.

Eilen oli kunnon Erasmuspäivä, kun päivällä oli vaihtareille järkkäilty Ralley Culturel, jonka aikana piti kierrellä kaupungilla ottamassa erilaisia kuvia. Hauska idea, mutta toteutus hiukan ontui. Kierrokseen tuli käytettyä kolme tuntia ja silti ei ehditty tekemään kaikkia tehtäviä. Ehti hieman myös tulla nälkä ja sitä myöten närkästys. Hassu sattumus oli, että joukkueet jaettiin lippujen avulla ja minulle sattui tulemaan pussista Suomen lippu :) Päivän jäljiltä jäi käteen nippu hauskoja kuvia. Tässä yksi mestariteoksista aiheenaan La plus folie eli hulluin.

Illalla oli vielä vuorossa international dinner kerrokseni yhteiskeittiössä, joten nyt vihdoin tunnen myös enemmän tämän talon asukkeja. Leivottiin Tiian kanssa korvapuusteja, ja vaikka kardemummaa ei kaupasta löydettykään, niin ihan pullille maistuivat. Tämän aamuisten markkinoilla ja luonnontieteellisessä museossa vierailujen jäljililtä on viimeistään voinut hyvillä mielin viettää ihan vaan yksin koti-iltaa :)

Vähän ulkoilumaisemia

Pitää näköjään kirjottaa keskellä yötä, ku ei muullon oo aikaa. Tai oikeastaan ongelma on enemmän se, että alan aina ensin lukea bloggerin hallintapaneelista löytyviä seuraamieni blogien uusia tekstejä, ja lopulta en enää ehdikään ite kirjottaa :)

Mutta nyt taidan päästä itseni helpolla ja antaa kuvien puhua puolestaan. Tässä siis vähän Toulousen ei niin kaupunkimaisia maisemia nähtäväksenne. Ensimmäiseksi vuorossa Canal du Midi ja lenkkeilypolkuni (jonne en myöskään oo ehtiny käymään viime päivinä, outs). Kaunista ja rauhallista eli juuri täydellinen paikka lenkkeilyyn. Saa pienen irtioton arjesta ja perinteisestä kaupunkimaisemasta.

Seuraavaksi pari kuvaa viime sunnuntain vierailukohteesta Pech Davidin ulkoilualueelta. Sinne pitää kyllä mennä vielä toistekin, koska maisemat tuli nähtyä vain toiselta puolelta mäkeä, eikä ollenkaan täältä minun asunnon ja keskustan suunnalta :) Kivuttiin mäen päälle Tiian kanssa ja vähän harhailtiinkin matkalla, koska kävelytiet ei näkyny minun kartalla. Yhdessä välissä löydettiin esim. itsemme suljetun portin väärältä puolelta, mutta onneksi aidan sai kierrettyä. Luulen, ettei tuo mäki kuitenkaan tule minun vakituiseksi lenkkeilykohteeksi, koska se on vähän kaukana, ja sieltä pitäisi yrittää löytää vielä joku mukava reittikin. Mutta ehdottomasti ihan käymisen arvoinen paikka esim. turisteille, niin näkee vähän maisemia :)

Keskusta jää just tuon toisen kukkulan taa

Taidan jättää kuvien lisäämisen tällä kertaa tähän, koska jos lisäisin tähän perään vielä kaupunkikuvia, niin kukaan ei jaksaisi katella kaikkia :) Huomenna vuorossa lisää kaupungin kuvailua erasmusjärjestön hassun hauskan kaupunkikiertely tapahtuman merkeissä.

Bonne nuit et à la prochaine!