Synttäreiden vietto alkoi jo tavallaan perjantain puolella, kun lähdettiin pienellä vaihtariporukalla istumaan iltaa Garonne-joen varrelle ja oltiin siellä vielä vuorokauden vaihtuessakin. Vieressä istunut porukka soitteli kitaraa ja ilmeisesti joku tytöistä oli käynyt huikkaamassa niille, että soittaisivat Joyeux Anniversaire eli Paljon onnea vaan, kun vuorokausi vaihtuu. Niinpä sain synttärilaulun kitarasäestyksellä.
Garonne ja keskustan alue oli kyllä yöllä ihan mielettömän kauniita. Lämpimät pimeät yöt ja kauniisti valaistut vanhat punatiilirakennukset ja -sillat on jotain niin erilaista kuin yleensä. Ehkä Joensuu yöllä suvantosillalta katsottuna voi joskus yltää vähän samaan tunnelmaan. Joki on yöllä paljon kauniimpi myös sen puolesta, ettei sen väri (yök) erotu pimeydessä ja valot heijastuu nätisti sen pinnalta.
Synttäripäivän aamu ei ollut ihan niin ihana. Tai no keskipäivä se jo oli, kun vihdoin pääsin liikenteeseen. Sain ensimmäistä kertaa täällä ollessa epämiellyttävää huomiota osaakseni ja vähän turhankin paljon yhden tunnin sisään... Ensin joku randompoika tuli halaamaan minua ja lääppimään takapuolesta tuossa minun lähimetroasemalla, jossa oli siihen aikaan muitakin ihmisiä. Olin lähinnä häkeltynyt. Sitten lähdin kävelemään Palais de Justicelta sillan yli Prairie de Filtres puistoon ja matkalla jotku työmiehet huuteli oolalaata perään. Siinä vaiheessa alko jo olla semmonen olo, että olisko ollu parempi vaan pysyä neljän seinän sisällä kotona. Kaiken kuitenkin kruunasi vanhempi mieshenkilö, joka yhtä äkkiä ilmestyi jostain pyörineen taakseni ja taputteli takapuolelle. Kerroin, että minulla on tapaaminen kavereideni kanssa, niin kehtasi vielä kysyä, että eikö minun kanssa? Aargh, sais tuommoset ukkelit joutua kulkemaan päivän vasten tahtoaan alasti jossain keskustan vilkkaimmalla kadulla, että kokisivat edes vähän samaa ahdistusta! Inhoan sitä tunnetta, jos alkaa tuntua, että sukupuoli tai ulkonäkö jotenki rajoittais elämää, koska se ei saa mennä niin. Onneksi nuo nyt oli vaan jotain vähän häiriintyneitä yksilöitä, mutta kehtasivatkin keskellä kirkasta päivää ja vielä minun syntymäpäivänä. Ehkä 23-vuotiaassa Elinassa on jotain enemmän kuin 22-vuotiaassa.
Ikävämpi aamupäivä unohtui kuitenkin nopeasti EIMAn järjestämällä piknikillä vaihtariseurassa syöden ja pelaillen. Muut IUFM:n vaihtarit yllätti minut herkullisella synttärikakulla. Mustikkajuustokakku ei hirveästi eronnut suomalaisista kavereistaan, paitsi ehkä sitruunaa ja rasvaa oli hieman enemmän :)
Illalla lähdettiin vielä ensimmäistä kertaa täällä ollessa ulos syömään, tai siis ensimmäistä kertaa minulle. Varasin pöydän ravintolasta ihan ite. Se oli eka kerta, kun puhuin ranskaa puhelimessa. Syötiin ravintolassa nimeltä Le Cri de la Truffe. Ruoka oli délicieux eli ihan super hyvää :P Mukana syömässä oli vähän sekalainen seurakunta, koska osaa seurueesta en ollut kunnolla koskaan tavannut. Lähinnä oltiin kuitenkin Suomiporukalla liikenteessä, koska seitsemästä viisi oli finlandais. Hyvä ruoka parempi mieli. Makoisat synttärit olivat minulle mieluisat. Eiköhän tämä seuraava vuosi tule olemaan vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin edeltäjänsäkin.
 |
| Alkuruoka |
 |
| Pääruoka |
Paljon muutakin olisi, mistä voisin kirjoitella esim. yliopistosta tai tänään valloitetusta kämppäni ikkunasta horisontissa siintävästä näköalakukkulasta, mutta jätetään ne nyt toiseen kertaan, että ehdin nukkumaankin. Ja taisihan minulla olla huomiseksi läksyjäkin (jotain asioita ei ikinä opi).
Bisous! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti