Opiskelupaikat tutuiksi

Tänään oli vuorossa omatoimiset vierailut IUFMllä eli opettajankoulutuslaitoksella sekä Le Mirail yliopistolla. IUFM oli nätti punatiili/kivirakennus (kamera jäi kotiin joten tänään ei tule kuvia). Käytiin muuten vaan juttelemassa vaihtokoordinaattorin kanssa, joka vaikutti super mukavalle tyypille ja vakuutteli, että saadaan kaikki tarvittava info keskiviikkon orientaatiossa.Toinen tuleva opiskelupaikkani tulee olemaan Le Mirailin yliopisto, koska ranskassa yliopistot ja opettajankoulutuslaitokset on keskenään erillisiä, mutta kuitenkin yhteistyössä toistensa kanssa. Le Mirail onkin sitten IUFMää astetta isompi paikka vähän ankeammalla kampuksella varustettuna (viereinen puisto näytti kyllä tosi nätille).

Ensimmäiseksi käytiin erasmusjärjestö EIMAn toimistolla, jossa oli kivoja auttavaisia ranskalaisopiskelijoita vastailemassa vaihtareiden vaikeisiin kysymyksiin. Siellä oli myös IKEIMA, josta sai ottaa jäseneksi liityttyään astioita ja muuta vastaavaa käyttöönsä. Lisäksi saatiin tietoa ensi viikolla alkavista erasmustapahtumista. (Huom. tässä välissä kirjoittamista kävin juoksemassa portaat alas viidennestä kerroksesta, seisomassa ulkona 5 min ja kipitin portaat takaisin ylös -> aiheeton palohälyytys)

Tutustuttiin myös yliopistoravintolaan, jossa sai kolmella eurolla sämpylän, valitsemansa liha/kala-annoksen ja siihen mieleisensä lisukkeen sekä jälkkärijugurtin tai -hedelmän. Lautasellinen paneroitua kalaa ja ranskiksia näytti enemmän ruualta, jota syödään keskellä yötä baarista palatessa kuin lounaalla. Ensi kerralla kyllä kysyn voiko lisukkeeksi ottaa pelkkien ranskisten, pastan tai herneitten sijaan paria vaihtoehdoista. Kaipaan lautaselle myös jotain vihreää. Salaatin olisi tosin saanut otettua 1,3 euron hintaan lisukkeeksi.

Chocolatine, alias Pain au chocolat

Iltapäivällä kävin katsomassa kielitasotestin tulokset, jotka tuli Etelä-Eurooppalaisittain hiukkasen myöhässä, epäorganisoidusti ja epäselvästi ilmaistuna. Ilmeisesti koe oli kuitenkin mennyt melko hyvin, koska pääsin 4 tasolle, joka oli korkein ryhmä mille enää järjestetään kielikurssityyppistä opetusta. Samalla pääsin myös osaksi aina kovasti kummaksumaani ilmiötä, eli sitä kun ihmiset lähtee asumaan ulkomaille ja ryhmäytyy usein ensiksi omanmaalaistensa kanssa. Tuskailtiin Ninan kanssa testitulosten parissa ja paikalle sattui myös kolmas suomalaistyttönen. Oon aina miettiny, että miksi sitä nyt lähtis ulkomaille tutustuakseen omanmaalaisiinsa, mutta voi miten mukavaa ja helppoa olikaan jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan sujuvasti osaamallaan kielellä pikkukahvilassa Chocolatinea syöden. Eipähän tunne olevansa ihan yksin erilaisena suuressa maailmassa :) Jos madridilaisen Irenen näkemys Toulousesta oli, että tämähän on melko pieni kaupunki, niin harva suomalainen ihan suorilta yhtyisi tähän ajatukseen.

Koska kuvia ei tänään ole, niin tässä tällainen pieni ranskalaisstereotypiavideo illan piristykseksi. Kuvien perusteella siitä voi ehkä ymmärtää suurimman osan, vaikkei ranskaa tai espanjaa osaisikaan. Ihmiset muuten kulkee täällä patonki kainalossa ihan oikeasti! :D

 Ps. jos video sanoo teilläkin tässä avattuna error, saattaa se videota klikatessa näkyä kuitenkin youtubessa.