Matka halki ranskanmaan (ja suomen)

Perillä ollaan. Matkustamiseen aikaa kului lähemmäs vuorokausi, mutta eikö se ole tärkeä osa matkaa? Aika tylsää olisi jos olisin vain lähtenyt esim. Helsingistä vaihtoon Parisiin. Pari tuntia lentokoneessa ja siinä kaikki.

Nyt sain sentään ensin istua autossa matkan Kajaaniin ja sanoa siellä heipat Sanna ystäväiselle ja mummulleni. Pääsin istumaan linja-autossa 9 tuntia keskellä yötä ja juuri kun olin ajatellut Kuopiosta eteenpäin nukkuvani, tuli taakseni istumaan puolinarkkari raksamies, joka kinasteli jonkun naisensa kanssa puhelimessa ainakin Juvalle saakka. Sitten onneksi nukahdin ja matkalla sain juuri ja juuri 2,5 tuntia unta kasaan. Lentokentällä jumituin check-in-jonoon 45 minuutksi, mutta lopulta sentään pääsin lähtöportille odottamaan lentoa.

Koneen noustua nukahdin, mutta kun heräsin ikkunasta näkyi vain Itämerta. Nukahdin vielä hetkeksi, mutta sittenkin ikkunasta näkyi vain Saksaa. Ei tullut uni kun en malttanut odottaa Ranskaan pääsyä. Onneksi Alppien jykevät maisemat vähän vauhditti matkan kulkua. Lopulta laskeuduin vihdoin ihka ensimmäistä kertaa Ranskaan :) Olisinpa tajunnut ottaa kuvan siitä hetkestä, jonka näin, kun istuin odottamassa auton vuokraajia matkatavaravahtina. Vieressäni istui joukko ranskalaisnuorisoa syömässä eväspatonkejaan foliokääreestä, mies meni puhelin koppiin ja toinen vanhempi herrasmies poltteli penkillä rauhassa istuskellen piippua. Siltä näytti Ranska ensisilmäyksellä.

Meidän vuokra-auto olikin yllättävän tilava ja tyylikäs. Matkatavarat sopi kyytiin ihan reippaasti ja silti minäkin vielä mukaan takapenkille :) Välimeren maisemia ei oikeastaan kirjaimellisesti tullut nähtyä, koska ite merta ei näkynyt moottoritielle kertaakaan sitten Marseillen. Mutta viiniviljelmiä, kivitaloja ja muutama linnakin mahtuivat matkalle :)

Joku prinsessalinna

Harmi kun just Carcassonnen tienoolla alkoi sataa, niin en saanut Carcassonnen linnasta kuvaa, vaikka se komeasti tielle näkyikin. Sade kuitenkin ilmensi erityisen hyvin suomalaisen silmiin erikoista ranskan autokulttuuria. Kun vettä alkoi sataa kaatamalla, ajettiin hätävilkut päällä viittäkymppiä. Suomessa ajetaan loskakelilläki rajotusten mukaan, ja hätävilkut laitetaan vasta sitten, ku vahinko on jo ehtiny tapahtua.

Tietullit, omaperäinen parkkeeraaminen, valotta ajeleminen ja hätävilkkujen käyttö - siinä vastaan tulleita eroavaisuuksia.

Lopulta löydettiin hyvin perille tänne pieneen ja sympaattiseen lentokenttähotelliin, jossa majailen viikonlopun ennen omaan asuntooni muuttoa. Kyllä nyt pitkän matkan jälkeen uni maittaa vaikka 30 asteen lämpötilassa. Onkohan täällä kuumempiki, huh. Ranskassa taitaa olla syyskuussa enenmmän kesä ku monesti Suomessa kesällä.