Festival de Rue de Ramonville

Viikonloppu on vierähtänyt mukavasti. Eilen kävin aamupäivällä taas kerran vähän seikkailemassa lähiympäristössä. Katson aina kartasta mihin suunnilleen tahtoisin mennä, mutta koska en halua näyttää liian turistille yritän pärjätä viimeiseen asti katsomatta karttaa uudelleen. Ehkä oon hölmö, kun kuvittelen kartta kourassa kävelemisen olevan jotenki vaarallisempaa. Täällä on luultavasti oikeasti ihan turvallista. Ainakin näyttää rauhalliselle naapurustolle. Takaisin asiaan, käppäilin siis summassa kohti keskustaa ja en ollut ihan varma missä menin. Kun lopulta matkalle osui Saouzelongin metroasema, kipitin sinne äkkiä vaan, koska paikka oli edes jossain määrin entuudestaan tuttu. Enpä siis ehtiny kovin pitkälle kävellä. Etäisyydet tuntuu pidemmille, kun liikkuu jossain ensimmäistä kertaa eikä tarkalleen tiedä minne on menossa.

Myös ruokakaupassa käynti on täällä melkoinen seikkailu. Aina vierähtää lähemmäs tunti, kun pitää tutkailla tavaroita vähän kauemmin. Pohdittiin just eilen Ninan kanssa, että mitenhän sitä oppii syömään ranskalaisemmin, kun nyt lähinnä ettii kaupasta jotain tutun näköisiä tuotteita. Yleensä aina kaupassa keksin mitä söisin sinä päivänä tai sillä viikolla, mutta täällä ei oo oikein inspiraatio iskeny. Oon jopa ostanu ainekset munakkaaseen ja tonnikalapastaan eli perusruokien perusruokiin :D Tosin tonnikalapastasta tulee tylsää, jos en löydä ensin jostain mausteita.

Viikonlopun kohokohta oli vierailu naapurikylään, joka sijaitsee vaan kahden metropysäkin päässä minun kämpästä eli itseasiassa lähempänä kuin Toulousen keskusta. Siellä oli tänä viikonloppuna katufestarit Festival de Rue de Ramonville. Bongasin festivaalin esitteestä, jonka olin alkuviikosta napannut mukaani turisti-infosta. Oli mielenkiintoista päästä näkemään ranskalaisia esityksiä ja festivaalikulttuuria. Nähtiin mm. tanssivien siivoajien romanssi, vähän epävarmaa tulijonglöörausta, Ikea-sukupolvea vastustanut ja ihmisten erilaisuutta korostanut performanssi sekä hopparipoikien tanssinäytteitä. Ihmismäärä tuntui vain lisääntyvän siihen saakka, kunnes me jo lähdettiin pois, ajoissa nukkumaan :) No ei, haluttiin vaan keretä varmasti metroon, ja edelleen on ollu melko väsyny olo matkustamisen ja flunssan jäljiltä.

Ihan mielenkiintoista oli se, ettei kaikki esitykset olleet mitään loppuunasti hiottuja vaan melkopaljon myös improvisoitiin. Myös yleisöä käytettiin mukana osassa esityksiä, joten esitykset elivät yleisön mukaan. Ihmiset ei selvästikään odota täällä samoja asioita esityksiltä. Suomessa saatettaisiin jopa pitää epäkohteliaana, jos esiintyjä ei olisi kunnolla valmistautunut. Kun tulijonglööraaja pudotti tulikepakkonsa vahingossa (useamman kerran) hänelle vain taputettiin. Minä taas aloin siinä vaiheessa jännittää eturivin pikkulasten puolesta. Ihmettelemistä täällä siis ainakin riittää.

Ikea esitys oli osuva, koska olin itsekin juuri vieraillut siellä.

Löllöirtokarkkeja

Tänään oon vaan viettäny kotipäivää. On sunnuntai joten kaupat on kiinni. En voi vielä lähteä oikein lenkkeilemäänkään, vaikka haluttais lähteä valloittamaan tuo lähellä siintävä mäki tai kanaalin varsi. Ehkä kuitenki vähän käyn vielä tässä illan mittaan jossain käppäilemässä. Lähtis nyt äkkiä pois nämä viimesetki flunssan rippeet. Ranskan puhuminen on ihan riittävän haasteellista omalla äänellä, mutta entäpä sitten ääni paineessa. Kukaan ei saa selvää mitä yritän sopertaa :D 

Viikonlopun missio tuli tänään täytettyä, koska nyt tiedän, että minulla on naapureina ainakin espanjalaiset Irene ja Carlos. Kävin vihdoin kokkailemassa ruokaa keittiön puolelle ja juttelin samalla näiden parin tyypin kanssa. Kävi siellä sinä aikana pyörähtämässä muutama muukin vähän vähemmän puhelias tyyppi, joista toinen kylläkin puhui espanjaa muiden kanssa. Aamulla olin ite yhtä vähän puhelias, koska kun kävin keittelemässä teetä, oli keittiö täynnä kiinalaisia. Ne puhu vaan keskenään kiinaa, eikä tuntuneet välittävän minun läsnäolosta tippaakaan. Tervehtivät vaan kohteliaasti. Täällä taitaa olla oikea aasialaiskommuuni.

Lopuksi vielä todistusaineistoa, että oon oikeasti iteki täällä. Taustalla Canal du Midi.