tiistai 27. syyskuuta 2011
Sääennuste näyttää varsin positiiviselle
Ehkä jopa turhan positiiviselle nukkumista ajatellen, mutta ikkunat auki on hyvä nukkua. Peittoa en oo vielä ottanu koko aikana käyttöön. Nyt siis nauttimaan kesäsäästä luennoilla istuen. Tänään kuitenkin ensin vuorossa Toulouse-kierros opettajan johdolla. Tarpeeksi hyvä syy jättää väliin päällekäin oleva luento? Toivottavasti. :)
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Synttäreiden viettoa
Ei tullut yksinäinen synttäri, vaikka sitä Suomessa vähän jännäilin, että ehdinkö vielä tähän mennessä täältä kavereita saamaan :)
Synttäreiden vietto alkoi jo tavallaan perjantain puolella, kun lähdettiin pienellä vaihtariporukalla istumaan iltaa Garonne-joen varrelle ja oltiin siellä vielä vuorokauden vaihtuessakin. Vieressä istunut porukka soitteli kitaraa ja ilmeisesti joku tytöistä oli käynyt huikkaamassa niille, että soittaisivat Joyeux Anniversaire eli Paljon onnea vaan, kun vuorokausi vaihtuu. Niinpä sain synttärilaulun kitarasäestyksellä.
Garonne ja keskustan alue oli kyllä yöllä ihan mielettömän kauniita. Lämpimät pimeät yöt ja kauniisti valaistut vanhat punatiilirakennukset ja -sillat on jotain niin erilaista kuin yleensä. Ehkä Joensuu yöllä suvantosillalta katsottuna voi joskus yltää vähän samaan tunnelmaan. Joki on yöllä paljon kauniimpi myös sen puolesta, ettei sen väri (yök) erotu pimeydessä ja valot heijastuu nätisti sen pinnalta.
Synttäripäivän aamu ei ollut ihan niin ihana. Tai no keskipäivä se jo oli, kun vihdoin pääsin liikenteeseen. Sain ensimmäistä kertaa täällä ollessa epämiellyttävää huomiota osaakseni ja vähän turhankin paljon yhden tunnin sisään... Ensin joku randompoika tuli halaamaan minua ja lääppimään takapuolesta tuossa minun lähimetroasemalla, jossa oli siihen aikaan muitakin ihmisiä. Olin lähinnä häkeltynyt. Sitten lähdin kävelemään Palais de Justicelta sillan yli Prairie de Filtres puistoon ja matkalla jotku työmiehet huuteli oolalaata perään. Siinä vaiheessa alko jo olla semmonen olo, että olisko ollu parempi vaan pysyä neljän seinän sisällä kotona. Kaiken kuitenkin kruunasi vanhempi mieshenkilö, joka yhtä äkkiä ilmestyi jostain pyörineen taakseni ja taputteli takapuolelle. Kerroin, että minulla on tapaaminen kavereideni kanssa, niin kehtasi vielä kysyä, että eikö minun kanssa? Aargh, sais tuommoset ukkelit joutua kulkemaan päivän vasten tahtoaan alasti jossain keskustan vilkkaimmalla kadulla, että kokisivat edes vähän samaa ahdistusta! Inhoan sitä tunnetta, jos alkaa tuntua, että sukupuoli tai ulkonäkö jotenki rajoittais elämää, koska se ei saa mennä niin. Onneksi nuo nyt oli vaan jotain vähän häiriintyneitä yksilöitä, mutta kehtasivatkin keskellä kirkasta päivää ja vielä minun syntymäpäivänä. Ehkä 23-vuotiaassa Elinassa on jotain enemmän kuin 22-vuotiaassa.
Ikävämpi aamupäivä unohtui kuitenkin nopeasti EIMAn järjestämällä piknikillä vaihtariseurassa syöden ja pelaillen. Muut IUFM:n vaihtarit yllätti minut herkullisella synttärikakulla. Mustikkajuustokakku ei hirveästi eronnut suomalaisista kavereistaan, paitsi ehkä sitruunaa ja rasvaa oli hieman enemmän :)
Illalla lähdettiin vielä ensimmäistä kertaa täällä ollessa ulos syömään, tai siis ensimmäistä kertaa minulle. Varasin pöydän ravintolasta ihan ite. Se oli eka kerta, kun puhuin ranskaa puhelimessa. Syötiin ravintolassa nimeltä Le Cri de la Truffe. Ruoka oli délicieux eli ihan super hyvää :P Mukana syömässä oli vähän sekalainen seurakunta, koska osaa seurueesta en ollut kunnolla koskaan tavannut. Lähinnä oltiin kuitenkin Suomiporukalla liikenteessä, koska seitsemästä viisi oli finlandais. Hyvä ruoka parempi mieli. Makoisat synttärit olivat minulle mieluisat. Eiköhän tämä seuraava vuosi tule olemaan vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin edeltäjänsäkin.
Paljon muutakin olisi, mistä voisin kirjoitella esim. yliopistosta tai tänään valloitetusta kämppäni ikkunasta horisontissa siintävästä näköalakukkulasta, mutta jätetään ne nyt toiseen kertaan, että ehdin nukkumaankin. Ja taisihan minulla olla huomiseksi läksyjäkin (jotain asioita ei ikinä opi).
Bisous! :)
Synttäreiden vietto alkoi jo tavallaan perjantain puolella, kun lähdettiin pienellä vaihtariporukalla istumaan iltaa Garonne-joen varrelle ja oltiin siellä vielä vuorokauden vaihtuessakin. Vieressä istunut porukka soitteli kitaraa ja ilmeisesti joku tytöistä oli käynyt huikkaamassa niille, että soittaisivat Joyeux Anniversaire eli Paljon onnea vaan, kun vuorokausi vaihtuu. Niinpä sain synttärilaulun kitarasäestyksellä.
Garonne ja keskustan alue oli kyllä yöllä ihan mielettömän kauniita. Lämpimät pimeät yöt ja kauniisti valaistut vanhat punatiilirakennukset ja -sillat on jotain niin erilaista kuin yleensä. Ehkä Joensuu yöllä suvantosillalta katsottuna voi joskus yltää vähän samaan tunnelmaan. Joki on yöllä paljon kauniimpi myös sen puolesta, ettei sen väri (yök) erotu pimeydessä ja valot heijastuu nätisti sen pinnalta.
Synttäripäivän aamu ei ollut ihan niin ihana. Tai no keskipäivä se jo oli, kun vihdoin pääsin liikenteeseen. Sain ensimmäistä kertaa täällä ollessa epämiellyttävää huomiota osaakseni ja vähän turhankin paljon yhden tunnin sisään... Ensin joku randompoika tuli halaamaan minua ja lääppimään takapuolesta tuossa minun lähimetroasemalla, jossa oli siihen aikaan muitakin ihmisiä. Olin lähinnä häkeltynyt. Sitten lähdin kävelemään Palais de Justicelta sillan yli Prairie de Filtres puistoon ja matkalla jotku työmiehet huuteli oolalaata perään. Siinä vaiheessa alko jo olla semmonen olo, että olisko ollu parempi vaan pysyä neljän seinän sisällä kotona. Kaiken kuitenkin kruunasi vanhempi mieshenkilö, joka yhtä äkkiä ilmestyi jostain pyörineen taakseni ja taputteli takapuolelle. Kerroin, että minulla on tapaaminen kavereideni kanssa, niin kehtasi vielä kysyä, että eikö minun kanssa? Aargh, sais tuommoset ukkelit joutua kulkemaan päivän vasten tahtoaan alasti jossain keskustan vilkkaimmalla kadulla, että kokisivat edes vähän samaa ahdistusta! Inhoan sitä tunnetta, jos alkaa tuntua, että sukupuoli tai ulkonäkö jotenki rajoittais elämää, koska se ei saa mennä niin. Onneksi nuo nyt oli vaan jotain vähän häiriintyneitä yksilöitä, mutta kehtasivatkin keskellä kirkasta päivää ja vielä minun syntymäpäivänä. Ehkä 23-vuotiaassa Elinassa on jotain enemmän kuin 22-vuotiaassa.
Ikävämpi aamupäivä unohtui kuitenkin nopeasti EIMAn järjestämällä piknikillä vaihtariseurassa syöden ja pelaillen. Muut IUFM:n vaihtarit yllätti minut herkullisella synttärikakulla. Mustikkajuustokakku ei hirveästi eronnut suomalaisista kavereistaan, paitsi ehkä sitruunaa ja rasvaa oli hieman enemmän :)
Illalla lähdettiin vielä ensimmäistä kertaa täällä ollessa ulos syömään, tai siis ensimmäistä kertaa minulle. Varasin pöydän ravintolasta ihan ite. Se oli eka kerta, kun puhuin ranskaa puhelimessa. Syötiin ravintolassa nimeltä Le Cri de la Truffe. Ruoka oli délicieux eli ihan super hyvää :P Mukana syömässä oli vähän sekalainen seurakunta, koska osaa seurueesta en ollut kunnolla koskaan tavannut. Lähinnä oltiin kuitenkin Suomiporukalla liikenteessä, koska seitsemästä viisi oli finlandais. Hyvä ruoka parempi mieli. Makoisat synttärit olivat minulle mieluisat. Eiköhän tämä seuraava vuosi tule olemaan vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin edeltäjänsäkin.
 |
| Alkuruoka |
 |
| Pääruoka |
Paljon muutakin olisi, mistä voisin kirjoitella esim. yliopistosta tai tänään valloitetusta kämppäni ikkunasta horisontissa siintävästä näköalakukkulasta, mutta jätetään ne nyt toiseen kertaan, että ehdin nukkumaankin. Ja taisihan minulla olla huomiseksi läksyjäkin (jotain asioita ei ikinä opi).
Bisous! :)
torstai 22. syyskuuta 2011
Ensimmäinen koulu viikko
Voitte lukea tekstiä kuunnellen kappaletta, joka kuuluu täällä radiossa tosi paljon. Edellisestä kirjoituskerrasta on ehtinyt vierähtää hitusen enemmän aikaa. Maanantaina alkoi tosiaan opinnot. Menin silloin yliopistolle vailla mitään tietoa kursseista ja yllättäen tulinkin pois vasta klo 18 jälkeen.
DEFLEn seinälle oli ilmestynyt ranska vieraanan kielenä kurssien aikataulut. Päädyin nyt ainakin alustavasti ottamaan sieltä 3 kurssia Approfondissement linguistique 1, Littérature français et franchophone 1 ja Didactique du FLE. Kursseilla on minun lisäksi pelkkiä ulkomaalaisia kirjaimellisesti ympäri maailman.
 |
| Canal du Midi |
Haluisin opiskella enemmän myös ranskalaisten kanssa, mutta en ole ainakaan vielä löytänyt yhden IUFM:n kurssin lisäksi muita minulle sopivia kursseja. IUFMllä käyn kurssia Enseigner français en école pimaire eli ranskan opettaminen alakoulussa. Ehkä voisin ottaa kurssin Cultures du monde eli maailman kulttuurit kasvatustieteen laitokselta yliopistolta, mutta ainakaan tällä viikolla en kurssilla vielä käynyt. Myös jonkun uuden kielen aloittaminen voisi olla jännittävää, mutta en ole osannut etsiä kielten alkeiskurssien aikatauluja. Urheilukursseja aioin varmasti suorittaa myös, mutta koska minulla ei vielä oo opiskelija korttia, niin en voi vielä ilmoittautua niille (enkä siis edelleenkään käyttää pesulaa). Ajattelin koittaa aloittaa lentopallon pelaamisen 4,5 vuoden tauon jälkeen. Mitähän siitäki tulee :D
Vähän on tullut toilailtuakin. Eka yritys löytää IUFM:n ranskan opetuskurssille ei mennyt ihan putkeen, vaan vahingossa istua pojotin matkikan tunnilla hetken aikaa. Esittelin itseni opettajalle ja kysyin luvan tulla kurssille ja istuin pöytään. Hetken päästä aloin katsomaan vieressä istuneen tytön muistiinpanoja, jotka vaikuttivat olevan geometriaa. O-ou... Kysyin tytöltä, että ollaanko nyt varmasti ranskan tunnilla ja niinhän siinä kävi, että ei oltu. En ollut ymmärtänyt oikein kurssien aikataulu/paikka listaa, ja olin eksynyt väärälle tunnille. Lähdin luokasta äkkiä, ja koska opettaja oli juuri poistunut hetkeksi jonnekin, en edes kertonut poistuvani paikalta. Kun oikea luokka lopulta löytyi, olin reippaasti myöhässä. Facebookista löytyi samana iltana ryhmä "I'm sorry, I'm an Erasmus" ja vähän meinasi naurattaa, kun on muutamaan otteeseen tullut toilailtua muulloinkin ja aina sen on saanut anteeksi olemalla Erasmus. Esim. kouluruokalaan mentiin supernälkäisinä 10 minuuttia sulkemisajan jälkeen, mutta onneksi suostuivat tekemään poikkeuksen sen kerran ja tarjoilemaan vielä ruokaa :)
Eilen meillä oli ensimmäinen Erasmuspäivä, johon kuului mm. yliopiston esittelyä, paikallisruuista koostunut buffet Mirailin linnan luona puistossa ja iltajuhlat. Oli kyllä mukavaa tutustua muihin vaihtareihin ja viettää aikaa yhdessä. Odotan jo lauantain vaihtareille tarkoitettua (minun synttäri) piknikkiä :)
 |
| Château du Mirail |
Tänään menin koululle aamulla 8.30 kuuden tunnin yöunien jälkeen vain huomatakseni, ettei kurssin opettaja ollut paikalla loppuviikosta, outs. Tänään ei sentään aamulla ollut mitään ongelmia metron kanssa toisin kuin eilen. Eilinen aamuruuhka oli jotain uskomatonta. Olin melkein puoli tuntia jumissa Jean Jaurèsin metroasemalla, jossa minun pitää vaihtaa metroa päästäkseni yliopistolle. Ihmisiä oli koko odotusaulan täydeltä, ja kun metrosta tuli myös ulos paljon ihmisiä, ei sinne päässyt juuri ketään sisälle. Luulen, että silloin oli ollut jotain poikkeuksellisia ongelmia metrojen kanssa, koska paikallisetkin tuli myöhässä yliopistolle metroon jumittumisen takia. Tai sitten täällä vaan ollaan tavan vuoksi aina vähän myöhässä.
 | ||
| Tien päässä näkyy Wilson aukio, yksi lemppari paikoista täällä. |
Tänään tein myös muutaman muun kivan löydön, kun löysin vahingossa keskustasta kauppahallin, ja metromatkani varrelta löytynyt Carrefour osoittautui edulliseksi ja just sopivan kokoiseksi ruokakaupaksi. Vihdoin mulla on ehkä oma "lähikauppa", jossa käydä ruokaostoksilla. Minulla on vihdoin myös ranskalainen puhelinnumero ja Tiian kanssa yhteinen imuri, niin saa kokolattiamatonkin putsattua! :)
Nyt lenkille! À bientôt!
lauantai 17. syyskuuta 2011
Onnellisuus
Löysin tänään kortin, jonka kuva teki minut onnelliseksi lähes samalla tapaa kuin Edward Sharpe & The Magnetic Zerosin kappale Home. Nyt se koristaa seinääni.
Tuossa kappaleessa on jotain mystistä voimaa, jonka avulla voi tuntea olonsa rakastetuksi ja rakastuneeksi myös ilman rakasta. Ehkä rakastuneeksi elämän tuomiin mahdollisuuksiin ja siis olonsa kotoisaksi missä tahansa :)
Meinasin jo tänään iltapäivällä ahdistua kaikkien kurssijuttujen ja muun väsymyksen keskelle. Päiväunet, pari lusikallista nutellaa ja tämän postauksen kirjoittaminen musiikkeineen piristivät kuitenkin kummasti. Huomenna on taas kivoja juttuja tiedossa. Elämä jatkuu vaikkei vahingossa osaisikaan valita mitään kursseja (sanoo tuleva opo).
 | |
|
Tuossa kappaleessa on jotain mystistä voimaa, jonka avulla voi tuntea olonsa rakastetuksi ja rakastuneeksi myös ilman rakasta. Ehkä rakastuneeksi elämän tuomiin mahdollisuuksiin ja siis olonsa kotoisaksi missä tahansa :)
Meinasin jo tänään iltapäivällä ahdistua kaikkien kurssijuttujen ja muun väsymyksen keskelle. Päiväunet, pari lusikallista nutellaa ja tämän postauksen kirjoittaminen musiikkeineen piristivät kuitenkin kummasti. Huomenna on taas kivoja juttuja tiedossa. Elämä jatkuu vaikkei vahingossa osaisikaan valita mitään kursseja (sanoo tuleva opo).
Päivät jotka vilahtivat ohitseni
Onpas menny aika äkkiä viimesinä kahtena päivänä.
Torstai meni lähinnä sompaillessa yliopistoilla tutkimassa tulevia kurssivalintoja. Sanoisin, että systeemi oli harvinaisen kaoottinen, mutta jospa tästä selvitään :) IUFM:n lukujärjestys vaihtuu viikottain, ja koska siellä opetetaan tulevia luokanopettajia ja oikeastaan myös suomalaisittain ajateltuna lastentarhanopettajia (kouluun mennään jo 3 vuotiaana), niin minulle sopivia ja kiinnostavia kursseja löytyi vain pari.
Miraililla kiinnostavia kursseja olisi varmasti mielin määrin, mutta siellä aikataulujen ja kurssikuvausten löytäminen on kohtalaisen haasteellista. Esim. kasvatustieteen aikataulujen saamiseen tarvittiin 3 henkilökunnan jäsentä, pari puhelua, yli tunti aikaa ja juoksemista ees taas ympäri kampusta. Kurssit itsessään on edelleen valitsematta, mutta niiden tiedot on kuitenkin nyt käytettävissä :D Ranskan kurssien valitsemiseen ja aikataulujen ettimiseen ei sitten jääny enää aikaa eikä energiaa, joten toivottavasti ne kurssit ei ala vielä maanantaina. Kaikki yliopiston kurssit pitäisi aikatauluineen sovittaa yhteen myös IUFM:n kurssien kanssa, joten sunnuntaina riittää tekemistä.
Yliopistoliikunta on myös kurssimuotoista, joten niitäkin kurssejan tahdon ehtiä katsomaan. Varsinkin kun ne kurssit on Erasmusopiskelijoille ilmaisia. Voihan l'emploi du temps! Miksei täälläkin vois olla Weboodia. Vaikka kyllä suomessaki meinaa välillä tulla itku, kun voi ihan hyvin olla kolme pakollista kurssia päällekäin ja sitten seuraavina viikkona ei ookaan mitään. Täällä mitkään kurssit ei oo sentään mulle pakollisia, mutta jos sitä nyt kuitenki jotain opiskelisi :)
Koska päivä oli hitusen kaoottinen, oli oikeanlainen rentoutuminen tarpeen ja käytiin Tiian ja saksalaisen Johannan kanssa symässä Crêpesit eli täytetyt letut Saint Georges aukiolla. Jälkkäriksi haettiin vielä ihanat irtojäätelöt joita maiskutellen istuttiin iltaa Wilson aukiolla ranskaksi henkeviä keskustellen.
Tämä päivä sen sijaan vierähti lähes kokonaan St-Orensin ostoskeskuksella. Metsästettiin puhelin liittymiä, kahviteltiin ja kierreltiin muutamia kauppoja Joensuun vaihtoseurueeni kera. Minulla ei tosin vieläkään oo ranskalaista puhelinliittymää, koska ne on suomalaisiin liittymiin verrattuna niin järkyttävän kalliita ja vaikeasti hahmotettavia. Melkein sama kun käyttäis täällä suomalaista liittymää, mutta paikalliset ei ehkä oo samaa mieltä, jos tahtovat soittaa minulle... Ehkä huomenna tärppää ja mullaki olis vihdoin paikallinen liittymä. Yksi hassu juttu oli, että monissa liittymissä ulkomaan lankapuhelut oli ilmaisia, mutta eihän Suomessa enää käytetä lankapuhelimia :D Oon vielä tässä illalla koittanu tutkia netissä liittymiä, mutta en oo edelleenkään ihan varma mikä olis järkevin ratkaisu.
Illalla kokkailtiin Tiian kanssa minun kerroksen yhteiskeittiössä pinaattipastaa ja maisteltiin juustoja. Pinaattipasta on ehdottomasti varteenotettava ruokavaihtoehto opiskelijabudjetilla. Pasta ei oo kovin kallista ja kilo pakastepinaattia maksoi yhden euron. Muuten vaihdon alku ei ookaan sitten ollu opiskelijabudjetille sovitettavissa, mutta eiköhän tämä rahankäyttö tästä tasaannu, kun alkaa olla kaikki tarpeelliset alkuhankinnat tehtynä. Tosin kaikkien Pâtisserien, Boulangerien ja muiden ihnuuksien vastustaminen voi olla silkka mahdottomuus.
Nyt olisi ehkä kuitenkin nukkumisen aika. Bonne nuit!
Torstai meni lähinnä sompaillessa yliopistoilla tutkimassa tulevia kurssivalintoja. Sanoisin, että systeemi oli harvinaisen kaoottinen, mutta jospa tästä selvitään :) IUFM:n lukujärjestys vaihtuu viikottain, ja koska siellä opetetaan tulevia luokanopettajia ja oikeastaan myös suomalaisittain ajateltuna lastentarhanopettajia (kouluun mennään jo 3 vuotiaana), niin minulle sopivia ja kiinnostavia kursseja löytyi vain pari.
Miraililla kiinnostavia kursseja olisi varmasti mielin määrin, mutta siellä aikataulujen ja kurssikuvausten löytäminen on kohtalaisen haasteellista. Esim. kasvatustieteen aikataulujen saamiseen tarvittiin 3 henkilökunnan jäsentä, pari puhelua, yli tunti aikaa ja juoksemista ees taas ympäri kampusta. Kurssit itsessään on edelleen valitsematta, mutta niiden tiedot on kuitenkin nyt käytettävissä :D Ranskan kurssien valitsemiseen ja aikataulujen ettimiseen ei sitten jääny enää aikaa eikä energiaa, joten toivottavasti ne kurssit ei ala vielä maanantaina. Kaikki yliopiston kurssit pitäisi aikatauluineen sovittaa yhteen myös IUFM:n kurssien kanssa, joten sunnuntaina riittää tekemistä.
Yliopistoliikunta on myös kurssimuotoista, joten niitäkin kurssejan tahdon ehtiä katsomaan. Varsinkin kun ne kurssit on Erasmusopiskelijoille ilmaisia. Voihan l'emploi du temps! Miksei täälläkin vois olla Weboodia. Vaikka kyllä suomessaki meinaa välillä tulla itku, kun voi ihan hyvin olla kolme pakollista kurssia päällekäin ja sitten seuraavina viikkona ei ookaan mitään. Täällä mitkään kurssit ei oo sentään mulle pakollisia, mutta jos sitä nyt kuitenki jotain opiskelisi :)
Koska päivä oli hitusen kaoottinen, oli oikeanlainen rentoutuminen tarpeen ja käytiin Tiian ja saksalaisen Johannan kanssa symässä Crêpesit eli täytetyt letut Saint Georges aukiolla. Jälkkäriksi haettiin vielä ihanat irtojäätelöt joita maiskutellen istuttiin iltaa Wilson aukiolla ranskaksi henkeviä keskustellen.
Tämä päivä sen sijaan vierähti lähes kokonaan St-Orensin ostoskeskuksella. Metsästettiin puhelin liittymiä, kahviteltiin ja kierreltiin muutamia kauppoja Joensuun vaihtoseurueeni kera. Minulla ei tosin vieläkään oo ranskalaista puhelinliittymää, koska ne on suomalaisiin liittymiin verrattuna niin järkyttävän kalliita ja vaikeasti hahmotettavia. Melkein sama kun käyttäis täällä suomalaista liittymää, mutta paikalliset ei ehkä oo samaa mieltä, jos tahtovat soittaa minulle... Ehkä huomenna tärppää ja mullaki olis vihdoin paikallinen liittymä. Yksi hassu juttu oli, että monissa liittymissä ulkomaan lankapuhelut oli ilmaisia, mutta eihän Suomessa enää käytetä lankapuhelimia :D Oon vielä tässä illalla koittanu tutkia netissä liittymiä, mutta en oo edelleenkään ihan varma mikä olis järkevin ratkaisu.
 |
| Päivän lounas |
Illalla kokkailtiin Tiian kanssa minun kerroksen yhteiskeittiössä pinaattipastaa ja maisteltiin juustoja. Pinaattipasta on ehdottomasti varteenotettava ruokavaihtoehto opiskelijabudjetilla. Pasta ei oo kovin kallista ja kilo pakastepinaattia maksoi yhden euron. Muuten vaihdon alku ei ookaan sitten ollu opiskelijabudjetille sovitettavissa, mutta eiköhän tämä rahankäyttö tästä tasaannu, kun alkaa olla kaikki tarpeelliset alkuhankinnat tehtynä. Tosin kaikkien Pâtisserien, Boulangerien ja muiden ihnuuksien vastustaminen voi olla silkka mahdottomuus.
Nyt olisi ehkä kuitenkin nukkumisen aika. Bonne nuit!
torstai 15. syyskuuta 2011
Mukava päivä
Tänään oli kyllä kiva päivä. Aamu alkoi tuttavallisesti 7.25, kun ulkona alkoi soimaan kirkonkellojen kuuloinen ääni. Ääni kuuluu useampaan kertaan päivässä, mutta en tiiä mistä se on peräisin. Oon lähes joka aamu heränny joskus vähän ennen 8 ja epäilen sen johtuvan just tuosta kellosta. Tai sitten yhden tunnin aikaero on tehny mulle tepposet ja en oo vieläkään sopeutunu. Normaalisti en nimittäin ikinä herää ennen 8 ilman herätyskelloa. Haluan kyllä saada tietää mikä on tuon mysteerisen kellojen soinnin syy ja lähde.
Tunsin oloni herätessä jo kohtuullisen terveeksi, joten päätin että tänään on vuorossa kanaalin etsiminen ja juoksulenkki. Googlemapsilta löysin helposti lähimmän kanaalille vievän tien ja sen ylittäviä siltoja, jotta pystyin juoksemaan eri puolta takasin. Olipa mukavaa päästä näkemään vähän maisemia ja ulkoilemaan. Kivaa, että tuommonen viihtyisä lenkkeilypaikka löytyy ihan läheltä. Pitää joku päivä käydä siellä valokuvailemassa.
Puolen päivän maissa lähdettiin toissapäivänä naapuritaloon saapuneen kaverini Tiian kanssa testaamaan tämän meidän asuinkampuksen kouluravintolaa. Edelliseen kokemukseen verrattuna tämä oli varsin positiivinen yllätys. Ruokaan kuului salaatti, pääruoka ja jälkiruoka ja valikoimaa oli todella runsaasti. Hinta oli sama 3,05€ eli saatiin opiskelija-alennus, vaikkei meillä vielä ollutkaan paikallisia opiskelijakortteja. Päivällä kuulin, että samasta ravintolasta saa myös illallista 7 jälkeen samalla hinnalla.
Iltapäivällä oli vuorossa orientaatiotapaaminen IUFM:llä. Meitä vaihtareita oli ehkä n. 20 ja ihmiset vaikutti tosi mukaville. Tultiin yhtä matkaa porukalla Rangueilin Cité Universitairella asuvien kanssa kotiinpäin ja päädyttiin vielä piknikille tuohon B ja C talojen sisäpihalle, jossa istuskelevia porukoita oon aina kadehtien katellut ikkunasta.
Aika vierähti yllättävän nopeaa ja lopulta en edes ehtinyt välissä käymään asunnolla ennen iltavierailua Ninan ja Ernon uudessa kodissa. Tämmösistä päivistä tykkään. Silti katon nytkin pihalla istuskelevia porukoita haaveillen mukaan pääsystä :) Oon just tämmönen, etten osaa olla kotona jos voisin tehä jotain muutaki. Siksi yleensä onki niin tärkeää aina välillä saada tehtyä irtiotto kotiin Pesiölle, jossa osaan olla hyvällä omalla tunnolla tekemättä mitään. Pitää yrittää täällä keksiä jokin muu keino, jos onnistun aktivoimaan itseäni liikaa.
Huomenna kuitenkin aikainen herätys, joten nyt nukkumaan. Mennään tutustumaan IUFM:n toiselle kampukselle, jossa suurin osa opinnoista tullaan järjestämään. En edes aiemmin tienny, että sillä on toinen kampus :D
Tunsin oloni herätessä jo kohtuullisen terveeksi, joten päätin että tänään on vuorossa kanaalin etsiminen ja juoksulenkki. Googlemapsilta löysin helposti lähimmän kanaalille vievän tien ja sen ylittäviä siltoja, jotta pystyin juoksemaan eri puolta takasin. Olipa mukavaa päästä näkemään vähän maisemia ja ulkoilemaan. Kivaa, että tuommonen viihtyisä lenkkeilypaikka löytyy ihan läheltä. Pitää joku päivä käydä siellä valokuvailemassa.
Puolen päivän maissa lähdettiin toissapäivänä naapuritaloon saapuneen kaverini Tiian kanssa testaamaan tämän meidän asuinkampuksen kouluravintolaa. Edelliseen kokemukseen verrattuna tämä oli varsin positiivinen yllätys. Ruokaan kuului salaatti, pääruoka ja jälkiruoka ja valikoimaa oli todella runsaasti. Hinta oli sama 3,05€ eli saatiin opiskelija-alennus, vaikkei meillä vielä ollutkaan paikallisia opiskelijakortteja. Päivällä kuulin, että samasta ravintolasta saa myös illallista 7 jälkeen samalla hinnalla.
Iltapäivällä oli vuorossa orientaatiotapaaminen IUFM:llä. Meitä vaihtareita oli ehkä n. 20 ja ihmiset vaikutti tosi mukaville. Tultiin yhtä matkaa porukalla Rangueilin Cité Universitairella asuvien kanssa kotiinpäin ja päädyttiin vielä piknikille tuohon B ja C talojen sisäpihalle, jossa istuskelevia porukoita oon aina kadehtien katellut ikkunasta.
Aika vierähti yllättävän nopeaa ja lopulta en edes ehtinyt välissä käymään asunnolla ennen iltavierailua Ninan ja Ernon uudessa kodissa. Tämmösistä päivistä tykkään. Silti katon nytkin pihalla istuskelevia porukoita haaveillen mukaan pääsystä :) Oon just tämmönen, etten osaa olla kotona jos voisin tehä jotain muutaki. Siksi yleensä onki niin tärkeää aina välillä saada tehtyä irtiotto kotiin Pesiölle, jossa osaan olla hyvällä omalla tunnolla tekemättä mitään. Pitää yrittää täällä keksiä jokin muu keino, jos onnistun aktivoimaan itseäni liikaa.
Huomenna kuitenkin aikainen herätys, joten nyt nukkumaan. Mennään tutustumaan IUFM:n toiselle kampukselle, jossa suurin osa opinnoista tullaan järjestämään. En edes aiemmin tienny, että sillä on toinen kampus :D
maanantai 12. syyskuuta 2011
Opiskelupaikat tutuiksi
Tänään oli vuorossa omatoimiset vierailut IUFMllä eli opettajankoulutuslaitoksella sekä Le Mirail yliopistolla. IUFM oli nätti punatiili/kivirakennus (kamera jäi kotiin joten tänään ei tule kuvia). Käytiin muuten vaan juttelemassa vaihtokoordinaattorin kanssa, joka vaikutti super mukavalle tyypille ja vakuutteli, että saadaan kaikki tarvittava info keskiviikkon orientaatiossa.Toinen tuleva opiskelupaikkani tulee olemaan Le Mirailin yliopisto, koska ranskassa yliopistot ja opettajankoulutuslaitokset on keskenään erillisiä, mutta kuitenkin yhteistyössä toistensa kanssa. Le Mirail onkin sitten IUFMää astetta isompi paikka vähän ankeammalla kampuksella varustettuna (viereinen puisto näytti kyllä tosi nätille).
Ensimmäiseksi käytiin erasmusjärjestö EIMAn toimistolla, jossa oli kivoja auttavaisia ranskalaisopiskelijoita vastailemassa vaihtareiden vaikeisiin kysymyksiin. Siellä oli myös IKEIMA, josta sai ottaa jäseneksi liityttyään astioita ja muuta vastaavaa käyttöönsä. Lisäksi saatiin tietoa ensi viikolla alkavista erasmustapahtumista. (Huom. tässä välissä kirjoittamista kävin juoksemassa portaat alas viidennestä kerroksesta, seisomassa ulkona 5 min ja kipitin portaat takaisin ylös -> aiheeton palohälyytys)
Tutustuttiin myös yliopistoravintolaan, jossa sai kolmella eurolla sämpylän, valitsemansa liha/kala-annoksen ja siihen mieleisensä lisukkeen sekä jälkkärijugurtin tai -hedelmän. Lautasellinen paneroitua kalaa ja ranskiksia näytti enemmän ruualta, jota syödään keskellä yötä baarista palatessa kuin lounaalla. Ensi kerralla kyllä kysyn voiko lisukkeeksi ottaa pelkkien ranskisten, pastan tai herneitten sijaan paria vaihtoehdoista. Kaipaan lautaselle myös jotain vihreää. Salaatin olisi tosin saanut otettua 1,3 euron hintaan lisukkeeksi.
Iltapäivällä kävin katsomassa kielitasotestin tulokset, jotka tuli Etelä-Eurooppalaisittain hiukkasen myöhässä, epäorganisoidusti ja epäselvästi ilmaistuna. Ilmeisesti koe oli kuitenkin mennyt melko hyvin, koska pääsin 4 tasolle, joka oli korkein ryhmä mille enää järjestetään kielikurssityyppistä opetusta. Samalla pääsin myös osaksi aina kovasti kummaksumaani ilmiötä, eli sitä kun ihmiset lähtee asumaan ulkomaille ja ryhmäytyy usein ensiksi omanmaalaistensa kanssa. Tuskailtiin Ninan kanssa testitulosten parissa ja paikalle sattui myös kolmas suomalaistyttönen. Oon aina miettiny, että miksi sitä nyt lähtis ulkomaille tutustuakseen omanmaalaisiinsa, mutta voi miten mukavaa ja helppoa olikaan jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan sujuvasti osaamallaan kielellä pikkukahvilassa Chocolatinea syöden. Eipähän tunne olevansa ihan yksin erilaisena suuressa maailmassa :) Jos madridilaisen Irenen näkemys Toulousesta oli, että tämähän on melko pieni kaupunki, niin harva suomalainen ihan suorilta yhtyisi tähän ajatukseen.
Koska kuvia ei tänään ole, niin tässä tällainen pieni ranskalaisstereotypiavideo illan piristykseksi. Kuvien perusteella siitä voi ehkä ymmärtää suurimman osan, vaikkei ranskaa tai espanjaa osaisikaan. Ihmiset muuten kulkee täällä patonki kainalossa ihan oikeasti! :D
Ps. jos video sanoo teilläkin tässä avattuna error, saattaa se videota klikatessa näkyä kuitenkin youtubessa.
Ensimmäiseksi käytiin erasmusjärjestö EIMAn toimistolla, jossa oli kivoja auttavaisia ranskalaisopiskelijoita vastailemassa vaihtareiden vaikeisiin kysymyksiin. Siellä oli myös IKEIMA, josta sai ottaa jäseneksi liityttyään astioita ja muuta vastaavaa käyttöönsä. Lisäksi saatiin tietoa ensi viikolla alkavista erasmustapahtumista. (Huom. tässä välissä kirjoittamista kävin juoksemassa portaat alas viidennestä kerroksesta, seisomassa ulkona 5 min ja kipitin portaat takaisin ylös -> aiheeton palohälyytys)
Tutustuttiin myös yliopistoravintolaan, jossa sai kolmella eurolla sämpylän, valitsemansa liha/kala-annoksen ja siihen mieleisensä lisukkeen sekä jälkkärijugurtin tai -hedelmän. Lautasellinen paneroitua kalaa ja ranskiksia näytti enemmän ruualta, jota syödään keskellä yötä baarista palatessa kuin lounaalla. Ensi kerralla kyllä kysyn voiko lisukkeeksi ottaa pelkkien ranskisten, pastan tai herneitten sijaan paria vaihtoehdoista. Kaipaan lautaselle myös jotain vihreää. Salaatin olisi tosin saanut otettua 1,3 euron hintaan lisukkeeksi.
 |
| Chocolatine, alias Pain au chocolat |
Iltapäivällä kävin katsomassa kielitasotestin tulokset, jotka tuli Etelä-Eurooppalaisittain hiukkasen myöhässä, epäorganisoidusti ja epäselvästi ilmaistuna. Ilmeisesti koe oli kuitenkin mennyt melko hyvin, koska pääsin 4 tasolle, joka oli korkein ryhmä mille enää järjestetään kielikurssityyppistä opetusta. Samalla pääsin myös osaksi aina kovasti kummaksumaani ilmiötä, eli sitä kun ihmiset lähtee asumaan ulkomaille ja ryhmäytyy usein ensiksi omanmaalaistensa kanssa. Tuskailtiin Ninan kanssa testitulosten parissa ja paikalle sattui myös kolmas suomalaistyttönen. Oon aina miettiny, että miksi sitä nyt lähtis ulkomaille tutustuakseen omanmaalaisiinsa, mutta voi miten mukavaa ja helppoa olikaan jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan sujuvasti osaamallaan kielellä pikkukahvilassa Chocolatinea syöden. Eipähän tunne olevansa ihan yksin erilaisena suuressa maailmassa :) Jos madridilaisen Irenen näkemys Toulousesta oli, että tämähän on melko pieni kaupunki, niin harva suomalainen ihan suorilta yhtyisi tähän ajatukseen.
Koska kuvia ei tänään ole, niin tässä tällainen pieni ranskalaisstereotypiavideo illan piristykseksi. Kuvien perusteella siitä voi ehkä ymmärtää suurimman osan, vaikkei ranskaa tai espanjaa osaisikaan. Ihmiset muuten kulkee täällä patonki kainalossa ihan oikeasti! :D
Ps. jos video sanoo teilläkin tässä avattuna error, saattaa se videota klikatessa näkyä kuitenkin youtubessa.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Festival de Rue de Ramonville
Viikonloppu on vierähtänyt mukavasti. Eilen kävin aamupäivällä taas kerran vähän seikkailemassa lähiympäristössä. Katson aina kartasta mihin suunnilleen tahtoisin mennä, mutta koska en halua näyttää liian turistille yritän pärjätä viimeiseen asti katsomatta karttaa uudelleen. Ehkä oon hölmö, kun kuvittelen kartta kourassa kävelemisen olevan jotenki vaarallisempaa. Täällä on luultavasti oikeasti ihan turvallista. Ainakin näyttää rauhalliselle naapurustolle. Takaisin asiaan, käppäilin siis summassa kohti keskustaa ja en ollut ihan varma missä menin. Kun lopulta matkalle osui Saouzelongin metroasema, kipitin sinne äkkiä vaan, koska paikka oli edes jossain määrin entuudestaan tuttu. Enpä siis ehtiny kovin pitkälle kävellä. Etäisyydet tuntuu pidemmille, kun liikkuu jossain ensimmäistä kertaa eikä tarkalleen tiedä minne on menossa.
Myös ruokakaupassa käynti on täällä melkoinen seikkailu. Aina vierähtää lähemmäs tunti, kun pitää tutkailla tavaroita vähän kauemmin. Pohdittiin just eilen Ninan kanssa, että mitenhän sitä oppii syömään ranskalaisemmin, kun nyt lähinnä ettii kaupasta jotain tutun näköisiä tuotteita. Yleensä aina kaupassa keksin mitä söisin sinä päivänä tai sillä viikolla, mutta täällä ei oo oikein inspiraatio iskeny. Oon jopa ostanu ainekset munakkaaseen ja tonnikalapastaan eli perusruokien perusruokiin :D Tosin tonnikalapastasta tulee tylsää, jos en löydä ensin jostain mausteita.
Viikonlopun kohokohta oli vierailu naapurikylään, joka sijaitsee vaan kahden metropysäkin päässä minun kämpästä eli itseasiassa lähempänä kuin Toulousen keskusta. Siellä oli tänä viikonloppuna katufestarit Festival de Rue de Ramonville. Bongasin festivaalin esitteestä, jonka olin alkuviikosta napannut mukaani turisti-infosta. Oli mielenkiintoista päästä näkemään ranskalaisia esityksiä ja festivaalikulttuuria. Nähtiin mm. tanssivien siivoajien romanssi, vähän epävarmaa tulijonglöörausta, Ikea-sukupolvea vastustanut ja ihmisten erilaisuutta korostanut performanssi sekä hopparipoikien tanssinäytteitä. Ihmismäärä tuntui vain lisääntyvän siihen saakka, kunnes me jo lähdettiin pois, ajoissa nukkumaan :) No ei, haluttiin vaan keretä varmasti metroon, ja edelleen on ollu melko väsyny olo matkustamisen ja flunssan jäljiltä.
Ihan mielenkiintoista oli se, ettei kaikki esitykset olleet mitään loppuunasti hiottuja vaan melkopaljon myös improvisoitiin. Myös yleisöä käytettiin mukana osassa esityksiä, joten esitykset elivät yleisön mukaan. Ihmiset ei selvästikään odota täällä samoja asioita esityksiltä. Suomessa saatettaisiin jopa pitää epäkohteliaana, jos esiintyjä ei olisi kunnolla valmistautunut. Kun tulijonglööraaja pudotti tulikepakkonsa vahingossa (useamman kerran) hänelle vain taputettiin. Minä taas aloin siinä vaiheessa jännittää eturivin pikkulasten puolesta. Ihmettelemistä täällä siis ainakin riittää.
Tänään oon vaan viettäny kotipäivää. On sunnuntai joten kaupat on kiinni. En voi vielä lähteä oikein lenkkeilemäänkään, vaikka haluttais lähteä valloittamaan tuo lähellä siintävä mäki tai kanaalin varsi. Ehkä kuitenki vähän käyn vielä tässä illan mittaan jossain käppäilemässä. Lähtis nyt äkkiä pois nämä viimesetki flunssan rippeet. Ranskan puhuminen on ihan riittävän haasteellista omalla äänellä, mutta entäpä sitten ääni paineessa. Kukaan ei saa selvää mitä yritän sopertaa :D
Viikonlopun missio tuli tänään täytettyä, koska nyt tiedän, että minulla on naapureina ainakin espanjalaiset Irene ja Carlos. Kävin vihdoin kokkailemassa ruokaa keittiön puolelle ja juttelin samalla näiden parin tyypin kanssa. Kävi siellä sinä aikana pyörähtämässä muutama muukin vähän vähemmän puhelias tyyppi, joista toinen kylläkin puhui espanjaa muiden kanssa. Aamulla olin ite yhtä vähän puhelias, koska kun kävin keittelemässä teetä, oli keittiö täynnä kiinalaisia. Ne puhu vaan keskenään kiinaa, eikä tuntuneet välittävän minun läsnäolosta tippaakaan. Tervehtivät vaan kohteliaasti. Täällä taitaa olla oikea aasialaiskommuuni.
Lopuksi vielä todistusaineistoa, että oon oikeasti iteki täällä. Taustalla Canal du Midi.
Myös ruokakaupassa käynti on täällä melkoinen seikkailu. Aina vierähtää lähemmäs tunti, kun pitää tutkailla tavaroita vähän kauemmin. Pohdittiin just eilen Ninan kanssa, että mitenhän sitä oppii syömään ranskalaisemmin, kun nyt lähinnä ettii kaupasta jotain tutun näköisiä tuotteita. Yleensä aina kaupassa keksin mitä söisin sinä päivänä tai sillä viikolla, mutta täällä ei oo oikein inspiraatio iskeny. Oon jopa ostanu ainekset munakkaaseen ja tonnikalapastaan eli perusruokien perusruokiin :D Tosin tonnikalapastasta tulee tylsää, jos en löydä ensin jostain mausteita.
Viikonlopun kohokohta oli vierailu naapurikylään, joka sijaitsee vaan kahden metropysäkin päässä minun kämpästä eli itseasiassa lähempänä kuin Toulousen keskusta. Siellä oli tänä viikonloppuna katufestarit Festival de Rue de Ramonville. Bongasin festivaalin esitteestä, jonka olin alkuviikosta napannut mukaani turisti-infosta. Oli mielenkiintoista päästä näkemään ranskalaisia esityksiä ja festivaalikulttuuria. Nähtiin mm. tanssivien siivoajien romanssi, vähän epävarmaa tulijonglöörausta, Ikea-sukupolvea vastustanut ja ihmisten erilaisuutta korostanut performanssi sekä hopparipoikien tanssinäytteitä. Ihmismäärä tuntui vain lisääntyvän siihen saakka, kunnes me jo lähdettiin pois, ajoissa nukkumaan :) No ei, haluttiin vaan keretä varmasti metroon, ja edelleen on ollu melko väsyny olo matkustamisen ja flunssan jäljiltä.
Ihan mielenkiintoista oli se, ettei kaikki esitykset olleet mitään loppuunasti hiottuja vaan melkopaljon myös improvisoitiin. Myös yleisöä käytettiin mukana osassa esityksiä, joten esitykset elivät yleisön mukaan. Ihmiset ei selvästikään odota täällä samoja asioita esityksiltä. Suomessa saatettaisiin jopa pitää epäkohteliaana, jos esiintyjä ei olisi kunnolla valmistautunut. Kun tulijonglööraaja pudotti tulikepakkonsa vahingossa (useamman kerran) hänelle vain taputettiin. Minä taas aloin siinä vaiheessa jännittää eturivin pikkulasten puolesta. Ihmettelemistä täällä siis ainakin riittää.
 |
| Ikea esitys oli osuva, koska olin itsekin juuri vieraillut siellä. |
 |
| Löllöirtokarkkeja |
Tänään oon vaan viettäny kotipäivää. On sunnuntai joten kaupat on kiinni. En voi vielä lähteä oikein lenkkeilemäänkään, vaikka haluttais lähteä valloittamaan tuo lähellä siintävä mäki tai kanaalin varsi. Ehkä kuitenki vähän käyn vielä tässä illan mittaan jossain käppäilemässä. Lähtis nyt äkkiä pois nämä viimesetki flunssan rippeet. Ranskan puhuminen on ihan riittävän haasteellista omalla äänellä, mutta entäpä sitten ääni paineessa. Kukaan ei saa selvää mitä yritän sopertaa :D
Viikonlopun missio tuli tänään täytettyä, koska nyt tiedän, että minulla on naapureina ainakin espanjalaiset Irene ja Carlos. Kävin vihdoin kokkailemassa ruokaa keittiön puolelle ja juttelin samalla näiden parin tyypin kanssa. Kävi siellä sinä aikana pyörähtämässä muutama muukin vähän vähemmän puhelias tyyppi, joista toinen kylläkin puhui espanjaa muiden kanssa. Aamulla olin ite yhtä vähän puhelias, koska kun kävin keittelemässä teetä, oli keittiö täynnä kiinalaisia. Ne puhu vaan keskenään kiinaa, eikä tuntuneet välittävän minun läsnäolosta tippaakaan. Tervehtivät vaan kohteliaasti. Täällä taitaa olla oikea aasialaiskommuuni.
Lopuksi vielä todistusaineistoa, että oon oikeasti iteki täällä. Taustalla Canal du Midi.
perjantai 9. syyskuuta 2011
Melkein viikko Ranskassa
Mitähän edes kirjoittelisin. En oo kauheasti tehny mitään, kun en oikein tunne täällä vielä ketään ja flunssa yrittää viedä äänen ja voimat.
Eilinen päivä vierähti lähes kokonaan Ikea-reissulla Ninan ja Ernon kanssa. Vaikka Ikeaan pääsi menemään julkisilla kului siihen aikaa melkoisesti. Ensin piti matkustaa reilu puolituntia metrossa ja toinen samanmoinen paikallisbussissa. Bussi pysäkiltä piti vielä kävellä pari kilometriä. Ei näkynyt kovin montaa muuta kävellen liikkujaa :)
Ensimmäiseksi käytiin syömässä lihapullat, ettei tarvinu tyhjin mahoin shoppailla. Piti sitten Ranskaan asti tulla käydäkseen ensimmäistä kertaa Ikeassa. Kuuluisat lihapullat ei ollu muuten kuin hintansa puolesta erikoiset. Puolukkahillo lihapullien kaverina oli isompaa luksusta :) Vielä ei oo tosin ehtiny tulla suomalaista ruokaa ikävä, ku on ollu sen verran vähän aikaa täällä. Saas nähdä tuleeko edes.
Ikeasta lähti mukaan iso kassillinen tavaraa, joten nyt pitäis olla aikalailla kaikki keittiötarvikkeet ja petivaatteet hankittuna. Enää kaipailen siivousvälineitä. Tänään yritin ettiä ihan normaaleja pöytäluutuja kaupasta, mutta löysin vaan semmosia kosteuspyyhkeen tapaisia, joten niillä mennään nyt ainakin vähän aikaa.
Tänään minua on hitusen vaivannu tekemisen puute. Siispä lähdin aamupäivällä taas keskustaan vähän seikkailemaan. Löysin myös vahingossa jonkun ostoskeskuksen just ku olin aiemmin pohtinu, ettei täällä oo ku pikku putiikkeja keskustassa, koska siellä on niin vanhoja taloja. Tuokin ostoskeskus sijaitsi kyllä maan alla. Koska lämpötila on taas noussu lähelle kolmea kymmentä, niin päätin lähteä puistoon istuskelemaan ja lueskelemaan lehteä. Täällä aikakausilehdet on tosi halpoja. Tuommonen paksu Marie Claire maksoi vaan 2,5€. Siinä riittääki mulle lukemista vähäksi aikaa.
Puistoon nappasin mukaan vuohenjuusto-tomaatti sämpylän ja vettä yhdestä leipomosta. Täällä on tosi ihania leipomoita melkein joka kulmalla. En tiiä missä puistossa ihmiset täällä oikein käy, koska ainakaan tänään tuolla joen varressa Prairie des Filtres puistossa ei ollu kovin paljoa ihmisiä. Tosin sää olikin melkein liian kuuma auringossa istumiseen ja ihmiset on varmaan jo töissä tai koulussa tähän aikaan vuodesta. En ymmärrä miten suurin osa ihmisistä kykenee käyttämään täällä farkkuja, vaikka iltapäivällä lämpötila nousee tosi korkealle. Aamupäivällä monesti onkin vaan jotain 20 astetta.
Iltapäivällä lähdin käymään "lähikaupassa" ruokaostoksilla. Kyseinen Lidl on kuitenki ainaki parin kilometrin päässä minun asunnolta. Kartassa se näytti olevan paljo lähempänä :) Raahasinpa sitten sen matkan isoja vesipulloja ja ties mitä muuta mukanani epäkäytännöllisessä kangaskassissa. Taidan tästä lähtien suosia jonkin metropysäkin vieressä sijaitsevaa kauppaa, niin pääsen helpommalla. Kaiken lisäksi unohdin ostaa öljyä/margariinia, niin en voi oikein laittaa ruokaa paistinpannulla. Salaattipäivä siis edelleen tänään. Voikohan täällä juoda hanavettä? Pääsisi eroon pullojen raahaamisesta.
Hyvää viikonloppua suomi-ihmisille! Minun viikonlopun missiona vois olla jonkun juttukaverin löytäminen, onneksi koulu alkaa ens viikolla :)
Eilinen päivä vierähti lähes kokonaan Ikea-reissulla Ninan ja Ernon kanssa. Vaikka Ikeaan pääsi menemään julkisilla kului siihen aikaa melkoisesti. Ensin piti matkustaa reilu puolituntia metrossa ja toinen samanmoinen paikallisbussissa. Bussi pysäkiltä piti vielä kävellä pari kilometriä. Ei näkynyt kovin montaa muuta kävellen liikkujaa :)
Ensimmäiseksi käytiin syömässä lihapullat, ettei tarvinu tyhjin mahoin shoppailla. Piti sitten Ranskaan asti tulla käydäkseen ensimmäistä kertaa Ikeassa. Kuuluisat lihapullat ei ollu muuten kuin hintansa puolesta erikoiset. Puolukkahillo lihapullien kaverina oli isompaa luksusta :) Vielä ei oo tosin ehtiny tulla suomalaista ruokaa ikävä, ku on ollu sen verran vähän aikaa täällä. Saas nähdä tuleeko edes.
Ikeasta lähti mukaan iso kassillinen tavaraa, joten nyt pitäis olla aikalailla kaikki keittiötarvikkeet ja petivaatteet hankittuna. Enää kaipailen siivousvälineitä. Tänään yritin ettiä ihan normaaleja pöytäluutuja kaupasta, mutta löysin vaan semmosia kosteuspyyhkeen tapaisia, joten niillä mennään nyt ainakin vähän aikaa.
Tänään minua on hitusen vaivannu tekemisen puute. Siispä lähdin aamupäivällä taas keskustaan vähän seikkailemaan. Löysin myös vahingossa jonkun ostoskeskuksen just ku olin aiemmin pohtinu, ettei täällä oo ku pikku putiikkeja keskustassa, koska siellä on niin vanhoja taloja. Tuokin ostoskeskus sijaitsi kyllä maan alla. Koska lämpötila on taas noussu lähelle kolmea kymmentä, niin päätin lähteä puistoon istuskelemaan ja lueskelemaan lehteä. Täällä aikakausilehdet on tosi halpoja. Tuommonen paksu Marie Claire maksoi vaan 2,5€. Siinä riittääki mulle lukemista vähäksi aikaa.
Puistoon nappasin mukaan vuohenjuusto-tomaatti sämpylän ja vettä yhdestä leipomosta. Täällä on tosi ihania leipomoita melkein joka kulmalla. En tiiä missä puistossa ihmiset täällä oikein käy, koska ainakaan tänään tuolla joen varressa Prairie des Filtres puistossa ei ollu kovin paljoa ihmisiä. Tosin sää olikin melkein liian kuuma auringossa istumiseen ja ihmiset on varmaan jo töissä tai koulussa tähän aikaan vuodesta. En ymmärrä miten suurin osa ihmisistä kykenee käyttämään täällä farkkuja, vaikka iltapäivällä lämpötila nousee tosi korkealle. Aamupäivällä monesti onkin vaan jotain 20 astetta.
Iltapäivällä lähdin käymään "lähikaupassa" ruokaostoksilla. Kyseinen Lidl on kuitenki ainaki parin kilometrin päässä minun asunnolta. Kartassa se näytti olevan paljo lähempänä :) Raahasinpa sitten sen matkan isoja vesipulloja ja ties mitä muuta mukanani epäkäytännöllisessä kangaskassissa. Taidan tästä lähtien suosia jonkin metropysäkin vieressä sijaitsevaa kauppaa, niin pääsen helpommalla. Kaiken lisäksi unohdin ostaa öljyä/margariinia, niin en voi oikein laittaa ruokaa paistinpannulla. Salaattipäivä siis edelleen tänään. Voikohan täällä juoda hanavettä? Pääsisi eroon pullojen raahaamisesta.
Hyvää viikonloppua suomi-ihmisille! Minun viikonlopun missiona vois olla jonkun juttukaverin löytäminen, onneksi koulu alkaa ens viikolla :)
torstai 8. syyskuuta 2011
Tripode C, ma nouvelle maison
Sunnuntaina pääsin näkemään uuden asuntoni ja maanantaina sitten muutin tänne. Minulle sanottiin vaan, että saan valita ykköskerroksen ja viidennen kerroksen välillä. Hetkeäkään miettimättä vastasin tahtovani huoneen viidennestä kerroksesta. Vaihtelua Joensuun pohjakerroskämppään.
Tällainen pieni söpö hyttihän tämä kämppä on, mutta kyllä täällä varmasti vuoden viihtyy. Näköalat on kauniit ja oma jääkaappi, vessa ja suihku löytyy. Sänky toimii jollain moottorilla ja se lasketaan yöksi alas katonrajasta. Yhteiskeittiötä en oo vielä käyny testaamassa, koska en omista kattilaa tai paistinpannua. Siispä oon tähän saakka syöny lähinnä salaatteja. Kokolattiamatto saattaa tuottaa haasteita, koska se on jo nyt melko likanen ja en oo ainakaan nähny, että täällä olis imuria yhteiskäyttöön. Pitää toivoa, että nuo roskat lähtee lakaisemalla tai että se imuri löytyy jostain. Tykkään omasta uudesta kodistani.
Sunnuntaina sain kämpän avaimet ja asunnon kuntotarkastuspapereita täytettäväkseni. Maanantaina sitten jonottelin CROUSin toimistolle maksamaan vuokraa. Jonot oli pitkät ja pakko on vähän ihmetellä sitä, miksi vuokria ei makseta netissä. Tiistaiaamuna palautin oman taloni aulaan kuntotarkastuspaperit, jotka osoittautuivat yllättävän haasteellisiksi täytettäviksi kaikkine hassuine sanoineen, esim. judas = ovisilmä. Sanakirjasta sain onneksi paria sanaa lukuun ottamatta kaiken tarkistettua. Tänään jouduin vielä jonottamaan uudelleen CROUSin toimistoon hakemaan nettitunnuksia. SIIHEN MENI 2 TUNTIA. Kun vihdoin sain tunnukset, huomasin niiden aktivoituvan vasta 48 tunnin sisällä. Onneksi ne aktivoitui jo n. 6 tunnin jälkeen ja nyt minulla on nettiyhteys käytössäni.
Paikallisen pankkitilin avaaminen oli helppoa ja asuntovakuutus maksoi opiskelijalle vaan euron vuodessa. Täällä taitaa olla melko hyvät opiskelijaedut. Paikallisliikenteenkorttikin maksaa alle 26-vuotiaille vaan 10 euroa kuussa, vaikka normaalihinta on 35 euroa.
Metrot ja ratikka on tullu nopeasti tutuiksi maalaistytöllekin. Oli ihan hyvä, että vierailin keväällä Marian luona Brysselissä, niin nyt tuntuu Toulousen kaksilinjainen metro yksinkertaiselle. Minun kämppä on Faculté de Pharmacie metropysäkin luona noin vartin matkan päässä keskustasta. Keskustassa ei vielä oo tullu kovin paljoa liikuttua, mutta vielähän tässä ehtii. Ei oo mitään kummempia suunnitelmia koko loppuviikolle, kun koulukin alkaa vasta ensi viikolla, niin voin ihan rauhassa lähteä seikkailemaan ympäriinsä. Joensuun ruutukaavaan tottuneena Toulousen mutkikkaat kadut meinaa eksyttää minut joka kerta :)
lauantai 3. syyskuuta 2011
Matka halki ranskanmaan (ja suomen)
Perillä ollaan. Matkustamiseen aikaa kului lähemmäs vuorokausi, mutta eikö se ole tärkeä osa matkaa? Aika tylsää olisi jos olisin vain lähtenyt esim. Helsingistä vaihtoon Parisiin. Pari tuntia lentokoneessa ja siinä kaikki.
Nyt sain sentään ensin istua autossa matkan Kajaaniin ja sanoa siellä heipat Sanna ystäväiselle ja mummulleni. Pääsin istumaan linja-autossa 9 tuntia keskellä yötä ja juuri kun olin ajatellut Kuopiosta eteenpäin nukkuvani, tuli taakseni istumaan puolinarkkari raksamies, joka kinasteli jonkun naisensa kanssa puhelimessa ainakin Juvalle saakka. Sitten onneksi nukahdin ja matkalla sain juuri ja juuri 2,5 tuntia unta kasaan. Lentokentällä jumituin check-in-jonoon 45 minuutksi, mutta lopulta sentään pääsin lähtöportille odottamaan lentoa.
Koneen noustua nukahdin, mutta kun heräsin ikkunasta näkyi vain Itämerta. Nukahdin vielä hetkeksi, mutta sittenkin ikkunasta näkyi vain Saksaa. Ei tullut uni kun en malttanut odottaa Ranskaan pääsyä. Onneksi Alppien jykevät maisemat vähän vauhditti matkan kulkua. Lopulta laskeuduin vihdoin ihka ensimmäistä kertaa Ranskaan :) Olisinpa tajunnut ottaa kuvan siitä hetkestä, jonka näin, kun istuin odottamassa auton vuokraajia matkatavaravahtina. Vieressäni istui joukko ranskalaisnuorisoa syömässä eväspatonkejaan foliokääreestä, mies meni puhelin koppiin ja toinen vanhempi herrasmies poltteli penkillä rauhassa istuskellen piippua. Siltä näytti Ranska ensisilmäyksellä.
Meidän vuokra-auto olikin yllättävän tilava ja tyylikäs. Matkatavarat sopi kyytiin ihan reippaasti ja silti minäkin vielä mukaan takapenkille :) Välimeren maisemia ei oikeastaan kirjaimellisesti tullut nähtyä, koska ite merta ei näkynyt moottoritielle kertaakaan sitten Marseillen. Mutta viiniviljelmiä, kivitaloja ja muutama linnakin mahtuivat matkalle :)
Harmi kun just Carcassonnen tienoolla alkoi sataa, niin en saanut Carcassonnen linnasta kuvaa, vaikka se komeasti tielle näkyikin. Sade kuitenkin ilmensi erityisen hyvin suomalaisen silmiin erikoista ranskan autokulttuuria. Kun vettä alkoi sataa kaatamalla, ajettiin hätävilkut päällä viittäkymppiä. Suomessa ajetaan loskakelilläki rajotusten mukaan, ja hätävilkut laitetaan vasta sitten, ku vahinko on jo ehtiny tapahtua.
Tietullit, omaperäinen parkkeeraaminen, valotta ajeleminen ja hätävilkkujen käyttö - siinä vastaan tulleita eroavaisuuksia.
Lopulta löydettiin hyvin perille tänne pieneen ja sympaattiseen lentokenttähotelliin, jossa majailen viikonlopun ennen omaan asuntooni muuttoa. Kyllä nyt pitkän matkan jälkeen uni maittaa vaikka 30 asteen lämpötilassa. Onkohan täällä kuumempiki, huh. Ranskassa taitaa olla syyskuussa enenmmän kesä ku monesti Suomessa kesällä.
Nyt sain sentään ensin istua autossa matkan Kajaaniin ja sanoa siellä heipat Sanna ystäväiselle ja mummulleni. Pääsin istumaan linja-autossa 9 tuntia keskellä yötä ja juuri kun olin ajatellut Kuopiosta eteenpäin nukkuvani, tuli taakseni istumaan puolinarkkari raksamies, joka kinasteli jonkun naisensa kanssa puhelimessa ainakin Juvalle saakka. Sitten onneksi nukahdin ja matkalla sain juuri ja juuri 2,5 tuntia unta kasaan. Lentokentällä jumituin check-in-jonoon 45 minuutksi, mutta lopulta sentään pääsin lähtöportille odottamaan lentoa.
Koneen noustua nukahdin, mutta kun heräsin ikkunasta näkyi vain Itämerta. Nukahdin vielä hetkeksi, mutta sittenkin ikkunasta näkyi vain Saksaa. Ei tullut uni kun en malttanut odottaa Ranskaan pääsyä. Onneksi Alppien jykevät maisemat vähän vauhditti matkan kulkua. Lopulta laskeuduin vihdoin ihka ensimmäistä kertaa Ranskaan :) Olisinpa tajunnut ottaa kuvan siitä hetkestä, jonka näin, kun istuin odottamassa auton vuokraajia matkatavaravahtina. Vieressäni istui joukko ranskalaisnuorisoa syömässä eväspatonkejaan foliokääreestä, mies meni puhelin koppiin ja toinen vanhempi herrasmies poltteli penkillä rauhassa istuskellen piippua. Siltä näytti Ranska ensisilmäyksellä.
Meidän vuokra-auto olikin yllättävän tilava ja tyylikäs. Matkatavarat sopi kyytiin ihan reippaasti ja silti minäkin vielä mukaan takapenkille :) Välimeren maisemia ei oikeastaan kirjaimellisesti tullut nähtyä, koska ite merta ei näkynyt moottoritielle kertaakaan sitten Marseillen. Mutta viiniviljelmiä, kivitaloja ja muutama linnakin mahtuivat matkalle :)
 |
| Joku prinsessalinna |
 |
Harmi kun just Carcassonnen tienoolla alkoi sataa, niin en saanut Carcassonnen linnasta kuvaa, vaikka se komeasti tielle näkyikin. Sade kuitenkin ilmensi erityisen hyvin suomalaisen silmiin erikoista ranskan autokulttuuria. Kun vettä alkoi sataa kaatamalla, ajettiin hätävilkut päällä viittäkymppiä. Suomessa ajetaan loskakelilläki rajotusten mukaan, ja hätävilkut laitetaan vasta sitten, ku vahinko on jo ehtiny tapahtua.
Tietullit, omaperäinen parkkeeraaminen, valotta ajeleminen ja hätävilkkujen käyttö - siinä vastaan tulleita eroavaisuuksia.
Lopulta löydettiin hyvin perille tänne pieneen ja sympaattiseen lentokenttähotelliin, jossa majailen viikonlopun ennen omaan asuntooni muuttoa. Kyllä nyt pitkän matkan jälkeen uni maittaa vaikka 30 asteen lämpötilassa. Onkohan täällä kuumempiki, huh. Ranskassa taitaa olla syyskuussa enenmmän kesä ku monesti Suomessa kesällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)