Tulevan kotiympäristön ääniin totuttelua

Tällä hetkellä uskon tehneeni lähes kaikki pakolliset käytännön järjestelyt vaihtoon liittyen. Eilen jopa koepakkasin matkalaukkuni ja siitä tuli yllättäen suurinpiirtein 23 kiloa painava :) Vielä sitä sisältöä joutuu joka tapauksessa muuttamaan jonkun verran, mutta melkolailla saan otettua mukaan kaiken tahtomani.

Toki voisin vielä tutkia kurssikorvaavuuksia ja ylipäätään sitä, mitä kursseja aion tehdä Toulousessa. Aionkin sen vielä tehdä, mutta se ei ole vielä niin kiireellistä. Kunhan teen sen ennen lähtöä (onhan tässä vielä lähes 2 viikkoa aikaa). Myös stipendejä olisi hyvä hakea. Olen vain lykännyt ja lykännyt niiden hakemusten kirjottelua. En edes tiedä kuin pari paikkaa, mihin aion hakemukset lähettää. Jospa se ei haittaa, jos hakemukset tulee perille vasta lähtöni jälkeen. Inhoan kirjoittaa tuommosia hakemuksia, kun se tuntuu ihan rahan kerjäämiseltä.

un long dimanche de fiançailles

de vrais mesonges 

Oon kuitenki käyttäny vapaa-aikaani hyödyksi ranskaa kuunnellen. Oon kuunnellut taustamusiikkina ranskankielistä NRJ:tä tai viime vuoden aikana koottua ranskankielistä spotifysoittolistaani franÇais, josta valitettavasti alkaa olla kuunteluaika lopussa. Koska minun kuullunymmärtämisessä on vielä paljo parantamisen varaa, oon kuunnellu kappaleita paljon myös samalla niiden lyriikoita googletellen. Ymmärrän paljo paremmin kirjotettua kuin puhuttua kieltä. Välillä oon myös tehny päinvastoin, ja kuunnellu sellasia kappaleita joiden lyriikoihin löytyy Lyrics Translatesta suomalaiset käännökset, niin on sitten mahdollisuus oppia niitä sanoja, joita en muuten ymmärtäis.

Nyt oon alkanu myös kattoa ranskalaisia leffoja ilman suomenkielisiä tekstityksiä. Alotin kevyesti Pitkät kihlajaiset elokuvalla, ku oon sen jo niin monesti ennenki nähny, niin pysy hyvin perässä vaikkei kaikkea tajunnukaan. Sitten katoin elkokuvan Le fils à Jo, koska se on tehty jossain Midi-Pyrénéesin alueella. Sain sen loppuun vasta kolmannella kattomiskerralla, kun alussa turhauduin. Eilen katoin elokuvan De vrais mesonages ja tuntu, että sitä oli jo ihan mukava kattoa. Ehkäpä tämä leffojen kattominen ymmärtämättä puoliakaan vuorosanoista kuitenki kannattaa :) Lisäksi oon jonkin verran kattonu tv:stä Elliotin sisrukset ja Yhteiseloa sarjoja. Yhteiseloa voi onneksi kattoa myös yleareenalta, niin ei tarvi olla television orja. Ei mitään huippusarjoja kummatkaan, mutta jälkimmäisestä voi ainaki saada vähän käsitystä nuorison käyttämästä kielestä.

le fils à Jo