Pari päivää Suomessa

Erehdyin eilen ääneen sanomaan, että ei minua juurikaan jännitä lähtö. Sen jälkeen jännittää-sana jäi minun päähän pyörimään ja yöllä heräilinkin useamman kerran jännittäen pysyisinkö enää yhtenäkään yönä ennen lähtöä nukkumaan kunnolla. Parempi olis, koska lentoa edeltävän yön vietän yöbussissa matkalla Kajaanista Helsinkiin. Sillon tuskin saan kovin paljoa nukuttua, vaikka yleensä Joensuusta Suomussalmelle tullessa nukunki puolet bussimatkasta. Yöbussissa taas en oo ikinä oikein saanu nukuttua luultavasti reissujännityksestä johtuen.

Pitää varmaan tehdä illalla ennen nukkumaan menoa irtiotto
vaihtohärdelistä mökin raukeisiin  korpimaisemiin

Periaatteessa minulla ei ole enää pahoja jännityksen aiheita, koska koordinaattorini vihdoin viime viikolla vastasi minulle. Sain uuden asunnon vahvistuskirjeen oikealla syntymäpäivällä varustettuna. Myös paikallinen kielikeskus lähetti vahvistuksen, että saan osallistua ensi tiistaina ranskankielen tasokokeeseen. Oikeastaan en osaa jännittää itse Ranskaosuutta vaihdosta, koska en tiedä mitä minua siellä odottaa. Suuri tuntematon. Enemmän mietityttää muistanko täällä Suomen päässä tehä ja ottaa mukaan kaiken tarpeellisen. Myönnettäköön, että oma ranskankielen taito  tulee myös yllätyksenä, koska en oo päässy niin pitkään aikaan kieltä käyttämään. Toivottavasti yllätys on positiivinen.

Eilen lajittelin tärkeitä papereitani aakkoskansioihin sen mukaan, mitä lähtee mukaan ja mitä jää. Melkonen paperinivaska on kyllä mukaanki lähdössä. Vanhojen papereiden seasta löytyi myös 15-vuotiaan Elinan kirjoitelma Vaikeita valintoja!, joka käsitteli ammatinvalinnan vaikeutta ja vaihtoehtojen runsautta. Kaiken pohdiskelun jälkeen kirjoitelma päättyy lauseeseen: Toivottavasti elämästä selviää positiivisella asenteella ihan kohtuullisen hyvin. Samalla asenteella mennään edelleen! :)

Nyt lajittelemaan matkalaukun tulevaa sisältöä!

Miksi blogi?

Reissuun lähtöön on enää alle viikko aikaa. Viikon päästä ehkäpä istun jo tähän aikaan hotelliaamiaisella tai kävelen Saint-Serninin aukion sunnuntaimarkkinoilla. En voi vielä tietää, mutta joka tapauksessa olen silloin jo Toulousen maisemissa. Ehkä nyt voisi siis jo olla aika ottaa tutut mukaan matkalleni näin blogin välityksellä :)

Päätin perustaa vaihtoblogin lähinnä siksi, että minusta olisi ollut itsestä todella kiva lukea aiemmin vaihdossa olleiden kokemuksia Toulousessa tai ylipäätään Ranskassa opiskelusta. Muutaman Ranskassa vaihdossa olleen blogin löysinkin ja niiden kirjoituksia on ollut mukava seurailla tässä kevään ja kesän aikana. Toinen syy oli tietysti myös, että näin voin helposti kertoa yhdellä kertaa kuulumisistani perheelle ja kavereilleni.

Tähän asti oon lähinnä kirjotellu omaksi ilokseni ja kertoillu juttuja, jotka vois kiinnostaa vaihtoon lähtöä suunnittelevia. Oon myös ajatellu, että ehkä en tee kanssaeläjiäni hulluksi jatkuvilla ranskapuheillani, jos välillä käyn kirjottelemassa tänne ajatuksiani :D Tervetuloa nyt siis kaikki tutut ja vähemmänkin tutut lueskelemaan seikkailuistani, ajatuksistani, koettelemuksistani ja kaikesta mitä ikinä matkan varrelle mahtuu!

Hassua kohta kulkea tuommosia katuja,
kun oon viime aikoina kuljeskellu lähinnä
 peltojen ympäröimillä hiekkateillä :)

Tulevan kotiympäristön ääniin totuttelua

Tällä hetkellä uskon tehneeni lähes kaikki pakolliset käytännön järjestelyt vaihtoon liittyen. Eilen jopa koepakkasin matkalaukkuni ja siitä tuli yllättäen suurinpiirtein 23 kiloa painava :) Vielä sitä sisältöä joutuu joka tapauksessa muuttamaan jonkun verran, mutta melkolailla saan otettua mukaan kaiken tahtomani.

Toki voisin vielä tutkia kurssikorvaavuuksia ja ylipäätään sitä, mitä kursseja aion tehdä Toulousessa. Aionkin sen vielä tehdä, mutta se ei ole vielä niin kiireellistä. Kunhan teen sen ennen lähtöä (onhan tässä vielä lähes 2 viikkoa aikaa). Myös stipendejä olisi hyvä hakea. Olen vain lykännyt ja lykännyt niiden hakemusten kirjottelua. En edes tiedä kuin pari paikkaa, mihin aion hakemukset lähettää. Jospa se ei haittaa, jos hakemukset tulee perille vasta lähtöni jälkeen. Inhoan kirjoittaa tuommosia hakemuksia, kun se tuntuu ihan rahan kerjäämiseltä.

un long dimanche de fiançailles

de vrais mesonges 

Oon kuitenki käyttäny vapaa-aikaani hyödyksi ranskaa kuunnellen. Oon kuunnellut taustamusiikkina ranskankielistä NRJ:tä tai viime vuoden aikana koottua ranskankielistä spotifysoittolistaani franÇais, josta valitettavasti alkaa olla kuunteluaika lopussa. Koska minun kuullunymmärtämisessä on vielä paljo parantamisen varaa, oon kuunnellu kappaleita paljon myös samalla niiden lyriikoita googletellen. Ymmärrän paljo paremmin kirjotettua kuin puhuttua kieltä. Välillä oon myös tehny päinvastoin, ja kuunnellu sellasia kappaleita joiden lyriikoihin löytyy Lyrics Translatesta suomalaiset käännökset, niin on sitten mahdollisuus oppia niitä sanoja, joita en muuten ymmärtäis.

Nyt oon alkanu myös kattoa ranskalaisia leffoja ilman suomenkielisiä tekstityksiä. Alotin kevyesti Pitkät kihlajaiset elokuvalla, ku oon sen jo niin monesti ennenki nähny, niin pysy hyvin perässä vaikkei kaikkea tajunnukaan. Sitten katoin elkokuvan Le fils à Jo, koska se on tehty jossain Midi-Pyrénéesin alueella. Sain sen loppuun vasta kolmannella kattomiskerralla, kun alussa turhauduin. Eilen katoin elokuvan De vrais mesonages ja tuntu, että sitä oli jo ihan mukava kattoa. Ehkäpä tämä leffojen kattominen ymmärtämättä puoliakaan vuorosanoista kuitenki kannattaa :) Lisäksi oon jonkin verran kattonu tv:stä Elliotin sisrukset ja Yhteiseloa sarjoja. Yhteiseloa voi onneksi kattoa myös yleareenalta, niin ei tarvi olla television orja. Ei mitään huippusarjoja kummatkaan, mutta jälkimmäisestä voi ainaki saada vähän käsitystä nuorison käyttämästä kielestä.

le fils à Jo

Miljoona sähköpostia

Eilen otin itteäni niskasta kiinni ja kirjoitin vihdoin kaikki pitkään mielessä olleet sähköpostit. Oikeasti niitä oli kyllä miljoonan sijaan kuusi, mutta on sekin melko paljon yhdelle päivälle. Ensimmäinen operaatio oli kirjoittaa posti maistraattiin tilatakseni syntymätodistuksen, jota ei itseasiassa Suomessa oo mahdollista saada ollenkaan, vaan saan sen sijaan englanninkielisen väestörekisteriotteen. En edes ole varma tulenko sitä tarvimaan, mutta koska olin Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden vaihtokokemuksista lukenut osan tarvinneen kyseistä todistusta pankkitiliä avatessaan sekä ranskalaista asumistukea CAFia hakiessaan, ajattelin ennakoida. Sitten on mahdollisesti yksi ongelma vähemmän Ranskassa selvitettävänä. Nuo Jyväskylän yliopiston vaihtoraportit on kyllä hyviä, kun siellä voi opiskella Ranskaa pääaineena, niin löytyy useampia kokemuksia Toulousestakin. Itä-Suomen yliopiston sivulla kokemuksia on jopa yksi. Ensi vuoden jälkeen luultavasti kuitenkin kolme lisää :)

Muut sähköpostit olivat lähinnä varmistuksia postissa lähettämieni kirjeiden perille menosta. Isoin operaatio oli kuitenkin jälleen kirjoittaa Ranskan vaihtokoordinaattorilleni. Minä sain heinäkuun puolivälissä vahvistuksen kämpästä sähköpostiini, mutta syntymäpäiväni oli merkattu siihen väärin :/ Laitoin siitä postia koordinaattorilleni jo 4 viikkoa sitten, mutta vastausta ei ole kuulunut. Luulen, että koordinaattori on kesälomalla. Kaikesta huolimatta kirjoitin uuden viestin, jonka aion myös laittaa suoraan asuntoni vastaanottoon. En vielä lähettänyt sitä, koska tällä hetkellä käyttämälläni koneella ei oo wordissa ranskan oikeinkirjoitusohjelmaa. Myöhemmin kotona sitten. Elämä on haasteellisempaa ranskaksi :D Melkein koko eilinen päivä meni sähköpostia kirjottaessa ja tänään oon jo keksiny vaikka kuinka monta viestiä lisää kirjotettaviksi Suomen opettajilleni kurssien korvaavuuksiin liittyen.

Ai niin, matkavakuutus ei lopulta tullukaan ihan niin kalliiksi, koska otin sen nyt vaan tammikuun alkuun saakka ja sitten joululomalla Suomessa käydessä ostan siihen sen verran lisäkuukausia, ku tarvin riippuen oonko Suomessa alle vai yli 14 päivää. Jospa asuntolassa eivät suutu siitä, ettei oo koko vuokra-ajalle vakuutusta valmiiksi ja jos suuttuvat, niin äiti tai isä saa käydä Lähivakuutuksessa hommaamassa mulle lisäkuukausia.

Nyt minulla on vihdoin matkalaukku hankittuna. Läppärirepun hankin myös, niin ei tarvi kulettaa mukana maailman ikävintä kantamusta läppärilaukkua. Tuo reppu vois mennä kätevimmin käsimatkatavaralaukkuna. En tiiä miten epämuodikkaita reput tätä nykyä on, mutta matkustaessa käytännöllisyys kyllä voittaa ulkonäköseikat. Jokatapauksessa näyttää ihan tärähtäneeltä monen tunnin bussi/juna/lentomatkojen jälkeen :) En oo vielä ehtiny testaamaan sopiiko minun läppäri tuonne reppuuun, mutta toivottavasti, niin pääsen koepakkaamaan laukkuja.

Unelmia

Luin aamulla Nuppu Stenrosin kolumnin Uskallatko vastat, kun unelmasi kutsuu? ja se pisti minut miettimään. Vaikka minun unelmissa ei siinnäkään Himalajan vuoristo, uskon vähän tietämättänikin kulkeneeni elämässäni kohti vaihtovuotta Toulousessa. Olen pienestä asti haaveillut matkailusta ja jostain itselleni tuntemattomasta syystä myös ranskan opiskelusta. Ehkä juuri kyseinen kieli valikoitui lopulta monen mutkan ja sattuman kautta, mutta aina olen palannut ranskankielen pariin. Jonkin siinä täytyy minua kiehtoa. Enkä ole edes ikinä käynyt Ranskassa, vaikka matkustaa tykkäänkin.

Le Rêve

Juttelin vasta pitkästä aikaa yläaste- ja lukioaikaisen ystäväni kanssa, jota en enää valitettavasti pääse usein tapaamaan etäisyyksien vuoksi. Minua melkein hämmensi, kun kaverini totesi minulle, että hienoa, että pääset lähtemään Ranskaan vaihtoon, kun olet siitä aina haaveillut. Miten niin olen aina haaveillut? Yliopistossa opiskelun aloittaessani ajattelin lähteväni vaihtoon Unkariin tai Kreikkaan ja vasta viime syksynä hetken mielijohteesta ranskan sivuaineeseen haettuani suunnitelmat muuttuivat Ranskan suuntaan. Ehkä asia ei kuitenkaan ollut oikeasti niin.

Le Français

Olin jo ennen opintojen aloittamista haaveillut ranskan sivuaineopinnoista, mutta en vain ollut ikinä päässyt pääsykokeisiin päällekkäisten menojen vuoksi. Viime elokuun alussa huomasin viimeisenä työpäivänäni, että minulla ei ollut mitään mikä estäisi hakemasta edelleen opiskelemaan ranskaa. Vaikka olinkin vakaasti päättänyt käydä erityispedagogiikan pitkänä sivuaineenani, jäi päätös jalkoihin siltä seisomalta ja käytin kolme kesälomaviikkoani ranskaa opiskellen. Vuosi sitten siis opettelin ranskaa 3.9. järjestettyä sivuainepääsykoetta varten - tänä vuonna samat kolme viikkoa meneekin valmistautuessa 3.9. koittavaan Ranskan matkaan. Hassua, että ehdin välillä lähes unohtaa tämän unelman.

Le Courage

Vihdoin saan koittaa elää arkea itselleni täysin tuntemattomassa ympäristössä oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Olen aina inhonnut yksin uusiin paikkoihin menemistä tai ainakin jännittänyt kamalasti. Myös ranskan puhuminen aiheuttaa minulle edelleen pyörryttävän olotilan. Välillä tuntemattomatkin ihmiset on saattaneet sanoa minulle, että vähänkö oot rohkea, kun lähdet vaihtoon, ja olen alkanut miettiä, että pitääkö siihen muka olla niin rohkea ja että enhän minä edes oo yhtään rohkea. Mutta ehkä rohkeutta onkin omien pelkojen kohtaaminen ja niistä peloista huolimatta unelmien toteuttaminen.

Kuukausi lähtöön

Onpas vierähtäny äkkiä kuukausi. Aika on menny töissä niin nopeasti, ettei oo edes juuri ehtiny miettimään vaihtoon lähtöä. Siispä lähtövalmistelut on edelleen aikalailla alkutekijöissään.

Maanantaina otin vapaapäivän kunniaksi vihdoinki itteäni niskasta kiinni ja lähdin kiertämään vakuutusyhtiöitä. Huh, minkä hintaista on ottaa matkavakuutukseen lisäkuukausia 3 kuukauden päälle. Melkein joka paikassa vakuutuksen hinnaksi tulisi n. 300€ + lisäksi normaalivuosivakuutus 70-130€ siihen päälle. Jos kuitenki pidän 14 päivän joululoman Suomessa, niin pärjään tuolla normivakuutuksella puolet pidempään ja tarvisi ostaa vaan 3 lisäkuukauden vakuutus 6 kuukauden sijaan. Tähtään siis siihen tarpeeksi pitkään joululomaan Suomessa. Vissiin mielellään kannattais joka tapauksessa maksaa nyt alkuun tuo ensin mainittu summa ja sitten vois saada ylimääräiset palautuksina. En tiiä... Olin vältelly vakuutusyhtiöissä käymistä vaan siksi, että ajattelin etten tajua vakuutuksista mitään. Lopulta se ei ollukaan yhtään kamalaa, mutta saattaa silti olla että valitsen vakuutusyhtiön mukavan työntekijän perusteella parhaan tarjouksen sijaan :D Varsinki ku nuissa tarjouksissa ei juuri ollu keskenään eroa.

Pankissa kävin myös. Nyt viimeistään voi kai sanoa olevansa aikuinen, kun on hankkinut luottokortin. Tai vielähän tässä pitää pari viikkoa odotella kortin saapumista, että siihen asti voi huolettomasti elellä :)  Lisäksi perustin säästötilin, että jos saan kerralla erasmusapurahan koko vaihtoajalle, niin ei oo kuitenkaan kaikki käytettävissä yhdellä kertaa.

Seuraava missio onkin sitten löytää matkalaukku ja opetella RANSKAA. Tässä vähän Toulousen seudun murretta kuunneltavaksi: