Lomaa edeltänyt viikko

Maanantai: Kirjoitin päivän koulujuttuja byjama päällä. Illalla erehdyin laittamaan skypen päälle ja juttelin siellä sen sijaan, että olisin aloittanut toisen esseen kirjoittamisen. Tai jos ihan totta puhutaan niin kyllähän minä sen aloitin ja kirjoitin yhden sivun (mutta loppuun en sitä sitten oo kirjottanu vieläkään, outs). Tällaisia päiviä joutuu pitämään, jos ei tajua opiskella joka viikko tai edes joka kuukausi. Arki Toulousessa on siis alkanut.

Tiistai: Menin kouluun ylpeänä siitä, että olin edellisenä päivänä saanut kirjallisuuden kurssin esseen palautettua. Tunnilla totesin palautuspäivän siirtyneen tammikuun alkuun. Turhaan siis olin edellisenä päivänä pinnannut muilta tunneilta... No onpahan se essee kuitenkin tehtynä. Ehkä olin ollut väärässä, kun kuvittelin, etten ollut menettänyt mitään, vaikka olin mennyt kurssille lähes puoli tuntia myöhässä joka tiistaiaamu. (mutta ku se opettajaki tulee aina myöhässä ja puhuu aina alkuun muiden kurssien asioista...)

Iltapäivällä metroilin ja busseilin IUFM:lle, söin ravintolassa jäljelle jääneitä viimeisiä jämäruokia ja kävin didactique des langues kurssilla, joka on kevään kurssi, mutta alkoi jo ennen joulua. Mielenkiintoisin kurssi, jota oon käyny vaihdon aikana. Opettajakin on ihan huippu ja itse pääsee osallistumaan täysipainoisesti eikä vaan seuraa sivussa, niinku usein aiemmin IUFM:n kursseilla. Itse asiassa joudutaan usein Ninan kanssa esimerkkitapauksiksi, koska ei olla koskaan opiskeltu espanjaa, ja se opettaja tahtoo antaa esimerkkejä siitä, miten pelkkien sanojen käyttötapojen avulla voi saada kuulijan ymmärtämään tuntematonta kieltä :)

Illalla oli vuorossa yhteinen illanvietto IUFM:n vaihtareiden kanssa. Kokonnuttiin yhteen nyyttärien ja kuvien vaihdon merkeissä. Oli tosi hauskaa. Nauraa sai sydämmensä kyllyydesta ja syödä vatsansa täydeltä.

Keskiviikko: Raahauduin aamulla 8.30 tunnille onnellisena siitä, että kurssia oli viimeisen kerran. Ei nuita 8 aamuja oo tehty minua varten. Ei vissiin muitakaan varten, kun ensimmäisellä tunnilla oli puolet vähemmän porukkaa kun toisella ja keskimäärin ihmiset tuli tunnille yli puoli tuntia myöhässä. Koulu loppui 12.30 ja kävin syömässä Miraililla yliopistolla ja paluumatkalla hyppäsin ulos metrosta keskustassa hakeakseni lahjan illan pikku-jouluihin ja palasin kotiin. Matkalla tietysti piipahdin muutamassa ylimääräisessä kaupassa vältelläkseni koulutehtäviä.

Kotona minua olisi odottanut pieni viiden minuutin kirjaesitelmän tekeminen, ja kyllähän kolmessa tunnissa pitäisi saada aikaan riittävästi sanottavaa kirjasta, jonka olin oikeasti lukenut. Mutta ei... Minä makasin pääasiassa itseeni pettyneenä luuserifiilistä potien sängyn pohjalla, koska onhan se nyt luovuttamista, jos on koko syksyn heränny joka torstai aamu 7ltä mennäkseen aamun ekalle kirjallisuuden tunnille, ja sitten lopulta ei mee viimeselle tunnille, jossa pitäis pitää miniesitys. Jos olisin riittävän rento-opiskelija, niin olisihan kolmessa tunnissa tehnyt esityksen, mutta tiesin, että en olisi saanut tehntyä niin hyvää esitystä, jonka olisin kyennyt pitämään siellä tunnilla (ranskaksi). Niimpä siis luovutin yrittämättä ja aloitin joululoman päivän etuajassa. Luovuttaja perfektionisti? Mielenkiintoinen yhdistelmä. Mutta ehkäpä minun motivaation oli lähinnä vieny tieto siitä, että en joka tapauksessa pääse kurssin kokeeseen ja etten siis joka tapauksessa saisi arvosanaa kurssista.

Yritin lohduttautua ajatuksella, että opiskelen itseäni, enkä opintopisteitä varten. Toimiskohan selityksenä Kelalle? No onneksi oon opiskellu niin paljo kolmena eka opintovuonna, että voi tänä vuonna rauhassa vähän löysäillä. Ja uskon saavani riittävästi opintopisteitä kaikesta huolimatta.

Onneksi pääsen nopeasti yli pettymyksistä silloin, kun on kivaa tekemistä tiedossa. Illalla EIMA järjesti jouluillallisen. Ranskalainen jouluillallinen ei sisällä samanlaisia kaikille perinteisiä ruokia kuin suomalainen vaan ihmiset syö lähinnä sellaisia herkkuja, joihin muullon ei olisi varaa kuten esimerkiksi hanhenmaksaa. Tosin jälkiruokana on perinteisesti jouluhalko eli kuorrutettu kääretorttu. Illallinen oli varsin mukava hyvässä seurassa ja ilta jatkui myöhään yöhön. Tällä kertaa tosin saatiin autokyyti kotiin, joten ei tarvinnut lähteä kesken pois, mutta ei myöskään odotella aamumetroon.

Torstai: Nukuin pitkään, kun kerran en mennyt 8lta kouluun. Iltapäivällä sain itseni raahautumaan CROUSin toimistolle maksamaan vuokran ja pankkiin selvittelemään ongelmia tilini kanssa. Olin vahingossa saanut tilini hieman miinukselle, mutta sitä ei olisi saanut tehdä. Siispä korttini oli lukittu. Onneksi en muutenkaan juuri käytä ranskalaista korttia ja tiliäni. Tai no siksihän en tarkalleen ollut tiennyt paljon minulla on rahaa kyseisellä kortilla. Ja ongelma selvisi pankissa vierailemalla, kun olin jo siirtänyt tilille rahaa, ettei se enää ollut miinuksella. Miksi minulle on annettu kortti, jolla saa tilin miinukselle, jos se ei ole sallittua? Eihän sitä aina tiedä sentilleen paljonko rahaa on tilillä. No okei, pitäis ehkä tietää, mutta tiedän suomalaiselta tililtäni. En luota ranskalaiseen pankkiin niin paljo, että uskaltaisin säilyttää tilillä paljon rahaa kerralla ja siitä johtuu nämä ongelmat.  

Illemmalla kävin sanomassa heipat Ann-Kartinille, joka oli lähdössä yöjunalla kohti saksaa joululoman viettoon. Myöhemmin illalla oli vuorossa Marlenen synttärilettuillallinen ja vuoden viimeiset juhlat Toulousessa. Tanssitiin 6 tuntia. Tai no oli siinä tunnin tauko välissä, kun vaihdettiin baarista yökerhoon. Jalat meinasi olla kipeät, mutta vihdoin sai tanssia sydämmensä kyllyydestä ja ehkä vähän enemmänki. En tosin tykkää, että Ranskassa joidenkin baarien henkilökunta on päättäny, että sisällä voi polttaa, koska ne polttaa iteki. Yök. Huomaa, miten Suomessa ollaan vähän tottelevaisempia säännösten suhteen. Ranskassa ei tunnu olevan niin väliä, jos vähän rikkoo lakeja. Olis kiinnostavaa tietää millaisia rangaistuksia Ranskassa saa esim. alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisesta, pilven polttamisesta tai baareissa tupakoinnin sallimisesta. Kaikki nuo kun vaikuttavaa melko yleiselle.

Perjantai: Ostelin tuliaisia ja illalla käytiin lasillisilla sanoaksemme heipat. Kummallista, kun puolet porukasta ei palaa enää joululomalta takaisin. Ja lopuistakin suurin osa lähtee pois jo tammikuun lopussa.

Lauantai: Pyykkipäivä, jotta olis vähän kivempi palata takaisin loman jälkeen. Viimeisten tuliaisten ostaminen ja laukkujen pakkaileminen. Kaupungilla näin enemmän poliiseja yhdellä kertaa, kuin oon koskaan ennen nähny. Mitä siis tapahtuu, kun päästää ranskalaiset joululomalle: la grève & la manifestation. Mielenosoitus siellä oli ilmeisesti menossa. En viittiny jäädä seurailemaan vierestä, vaikka yleisöä näytti kertyneen paikalle enemmän kuin mielenosoittajia. Illalla käytiin vielä leffassa. Oon edelleen ihan innossaan siitä, että leffaliput maksaa vaan 4 euroa alle 26 vuotiaille :)

Sunnuntai: Heräsin kuudelta, lähdin kahdeksalta ja lento lähti puoli yhdeltä. Piti olla kentällä hyvissä ajoin paikalla turvahenkilökunnan lakon vuoksi. Yllätykseksemme turvatarkastusjono ei lopulta ollut juuri normaalia pidempi ja meille jäi aikaa kierrellä lentokentän kaupoissa. Olin sattumalta varannut Ninan ja Ernon kanssa samat lennot menomatkallekin, vaikka vaan paluumatkasta oltiin vaan yhdessä puhuttu. Se oli huippua, koska yksin olisi voinut olla melko tylsää viettää 6 tuntia Amsterdamin kentällä :)

Kotona olin vasta maanantai-iltana, joten melko pitkä matka oli kotiin tultavana. Ihanaa, että täällä pohjoisessa on kunnolla lunta, joten mielellään seurailin lumikinosten kasvua junan ja auton ikkunasta.

Sellainen oli toiminnan täyteinen viimeinen syyslukukauden opintoviikko. Aika tuli käytettyä tehokkaasti, joten voi olla vähän tyhjä olo palatessa tammikuun alussa, kun ei välttämättä enää ookaan samalla tavalla yltiö sosiaalista monien ihmisten jätettyä Toulousen. Mutta eiköhän tuolla mukavaa silti oo ja uusia ihmisiä löydy seuraksi. Onneksi siellä on vielä niitä "vanhojaki" kavereita :)

Joyeux Noël!

Joskus oli vielä aika kun ehdin kirjoittaa blogia. Koska nyt ei ole se aika, niin tässä kuitenkin muutama kuva päivienne iloksi. Kuvat on viime maanantailta, kun käytiin Ann-Kathrinin kanssa joulumarkkinoilla.

Makkaroita

Macarooneja

Tuolta pitää käydä kyllä ostamassa herkkuja ihan vaan siks,
että myyjä oli niin täysillä kuvassa mukana :)

Maatuskoja

Öinen Toulouse

En malta odottaa, että pääsen viikon päästä Suomeen ja nään kaikki suomi-ihmiset. Sitä on kyllä myös melko vaikea uskoa. Vaikka Toulouse onkin ihana, niin mukava on päästä oman kielen keskelle. Jospa lumi tuo mukanaan joulutunnelman. Nyt kuitenkin vietän vielä viimeiset hetket melko intensiivisesti ennen joulua pois lähtevien tyyppien kanssa ja sitten tammikuussa alkaa taas uudet kujeet.

Hyvää joulua kaikille! Jospa nähdään mahdollisimman monien kanssa 19.12.-5.1. välisenä aikana, jonka vietän Suomessa! :)

Carcassonne

Matka Carcassonneen starttasi kuin starttasikin yhdeksän tienoolla sunnuntai aamuna. Kuskit olivat paikalla viimeisinä ja hieman olin itse suhtautunut epäileväisesti siihen ilmaantuisikaanko heistä kaikki paikalle, koska kyseessä oli Eiman järjestämä reissu ja eräällä ei matkalle lähdössä olleella Eimalaisella oli ollut synttärijuhlat edellisenä iltana. Siellä olin nähnyt yli puolet kuskeista vielä 2 aikaan yöllä ja aikalailla biletunnelmissa. Yhden vielä silloin neljän aikaan, kun itse poistuin paikalta.

Oli kyllä itelläkin tarkoitus tulla viimeisellä metrolla kotiin, mutta muiden yllyttämänä jäin pidemmäksi aikaa. Lopulta en kuitenkaan jaksanut odottaa aamumetroon ja käveltiin Lydian kanssa keskustasta Paul Sabatierille. Vähän reilu tunti siihen meni, eikä matka edes lopulta ollut niin pitkä. Suoraa tietä päästiin kulkemaan koko matka perille saakka. Metrosta käsin en oo edes hahmottanu, että asun kuitenki niin lähellä keskustaa. Omien yö unienkaan pituus ei siis lopulta ollut mikään päätä huimaava, jopa 2 tuntia. Mutta yllättävän pirteänä selvisin päivästä. En kuollut niin kuin olin edellisenä iltana pelännyt :)

Mentiin Carcassonneen viidellä autolla. Toulousesta Carcassonneen ajaa n. tunnin. Ei siis kovin pitkä matka. Olin jo ajat sitten päättäny, että haluan käydä Carcassonnessa, koska se on minun lempi lautapelin nimi. En ees oo aina tienny, että Carcassonne on oikeasti olemassa. Carcassonnen linnake on valtava. Se on vähän kuin kylä linnassa. Ja kaiken lisäksi siellä linnassa on toinen linna sisällä. Linna linnassa... :) (en oo tainnu puhua riittävästi Suomea viime päivinä)

Itse Carcassonnen kaupunki on pääasiassa linnan ulkopuolella. Me kuitenkin kierrettiin lähinnä Carcassonnen linnakkeen sisäpuolella turistien täyttämillä pikkukaduilla (taas yksi paikka lisää jonne en ehkä menis turistikaudella).  Pois lähtiessä piipahdettiin kuitenkin myös Carcassonnen keskustassa. Pääsin ekoille joulumarkkinoilleni. Ne oli tosin melko pienet ja tivolilaitteiden vuoksi ei erityisen jouluiset. Tai tykkäsin kyllä sillä hetkellä valtavasti, mutta maanantaina pääsin kiertämään Toulousen joulumarkkinoilla, ja niihin verrattuna Carcassonnen markkinat oli varsin pienet ja tunnelmattomat.

Carcassonne oli käymisen arvoinen, mutta ei silti pääse minun suosikki listalle. Tosin johtuu varmaan ihan vaan siitä, että en oo semmosen monikansallisen turistinähtävyyskrääsän ystävä. Tai ehkä se johtuu syksystä (paitsi onkohan täälläkin jo talvi?). Taidan tykätä aina niistä paikoista, joissa paistaa aurinko. Oliskohan sittenkin pitänyt käydä Carcassonnessa turistikaudella?

Vilinää ja vilskettä

Tekemistä riittää sen verran, ettei mailttaisi aina oikein pysähtyä tänne kirjoittelemaan. Oon esim. unohtanu kirjoittaa marraskuun puolivälissä pidetyistä pikkujouluista, joissa leivottiin torttuja ja pipareita ja juotiin glögiä.

Mutta koska tuosta on jo sen verran aikaa, kertailen viimeisimmän viikon tekemisiä. Voisin aloittaa viime viikon torstaista, koska silloin Eima oli järjestänyt meille mahdollisuuden pelata Laser Questia tai laser tagia kummaksi sitä sitten ikinä tahtookin kutsua. Oli kyllä hauskaa seikkailla hämärässä labyrintissä laserpyssyjen kanssa. Tykkäsin pelistä enemmän esiyrittämällä kuin toisella, koska silloin siinä oli vielä enemmän jännitystä mukana, kun ei tuntenut paikkoja. Tapani mukaan pärjäsin moukan tuurilla eka kerralla paremmin kuin toisella :D

Perjantaina oli sitten vuorostaan ohjelmassa Belgialaisen Leandran synttärijuhlat. Ne oli ensimmäiset sellaiset Erasmusjuhlat, jollaisiksi olin vaihtaribileet Suomessa mieltänyt, paljon ihmisiä mahdutettuna yhteen pieneen asuntoon. Tai asunto ei kyllä sinäänsä ollut pieni, mutta melko sokkeloinen ja huoneet pieniä. Siispä käytävillä riitti tiivistä tunnelmaa. Koska synttärikutsussa oli lukenut "muistakaa tuoda minulle juotavaa", päätettiin suomalaisen Jonnan kanssa valmistella lahjaksi pikku-pullollinen Fisua. Oli hauskaa seurailla maistelijoiden ilmeitä. Tosin yllättäen puolet ihmisistä tykkäsi paljon ja vaan puolet inhosi :D

Lauantaina vietettiin taas iltaa Eiman järjestämien kestien merkeissä. Ilta oli nimeltään "la soirée M comme..." eli piti pukeutua joksikin M:llä alkavaksi. Itse päätin tällä kertaa päästä helpolla ja sanakirjaa selailtuani keksin pukeutua säätiedotukseksi "la méteo". Maalailin säätiedotuksen parille valkealle kangaspalalle ja kiinnitin hakaneuloilla paitaan. Illan seurueessa oli mukana myös talo "la maison", sanaristikko "les mots croisés", jätkä "le mec", maatuska, miljonääri, mies... Talo voitti parhaan asun palkinnon ja herätti hauskan paljon huomiota metrossa ja kadulla liikkuessamme.

Talo metrossa

Muuten edellinen viikonloppu menikin lähinnä koulutehtävien parissa. Koska viikonloppuna illalla tuli mentyä myöhään nukkumaan tai tarkemmin sanottuna aamulla aikaisin, niin aamupäivät tuli nukuttua ja iltapäivä ja ilta puurrettua 7 sivun esseetä ranskaksi. Essee on onneksi nyt valmis, mutta esittely vielä edessä. Esityksen piti kyllä olla jo viime viikolla, mutta ranskalaisella järjestäytyneisyydellä, ei minun esitykselle jäänyt aikaa. Nyt siis saa jännittää vielä ensi viikkoon. Muitakin esseitä olisi kyllä kirjoitettavana, mutta intoa niiden tekemiseen ei juurikaan. Pitää kai vaan ottaa itteään niskasta kiinni ja kirjottaa, plääh. Melkein kaikki minun tutut lähtee täältä ennen joulua, joten ennemmin viettäisin aikaa niiden kanssa.

Onneksi koulujuttujen välissä on päässyt kavereiden seurassa nauttimaan hyvästä seurasta ja herkullisista täytetyistä letuista. Täällä riittää paljon kivoja kahviloita, teesalonkeja ja letturavintoloita.  Viime viikolla hauska sattumus oli, kun luulin suolaisissa letuissa olevan täytteenä päärynää. Ihmettelin, kun kaverini sai letun pöytään ja täyte olikin punaista. Selvisi, että täytteessä oli paprikaa. Olin jättänyt kyseisen letun tilaamatta oisttain juurinkin siksi, että päärynä-herkkusieniyhdistämä kuulosti liian eksoottiselle, mutta oikeasti olinkin vain sekoillut sanoissa. Oikeasti täytteenä oli le poivron (paprika) eikä la poire (päärynä). Sitten vielä aloin selittää asiaa toiselle kaverille ja sanoin vahingossa luulleeni letussa olleen täytteenä le poivre (pippuri) eikä le potiron (kurpitsa). Onnistuin siis kehittelemään samalle täytteelle neljä eri merkitystä :D Mutta joo, suosittelen pitäytymään paprikassa suolaisten lettujen täytteenä, ja sitä päärynää vois ehkä sitten olla niissä sokerisissa versioissa. 

Eilen illalla osallistuin myös saksalaiseen joulupikkuleipäiltaan. Jotenkin eksyn täällä tosi usein tuommosiin saksalaisiin illanviettoihin, jossa kaikki vaan puhuu saksaa ja minä en ymmärrä juuri mitään. Johtuu kyllä ihan vaan kaveristani Ann-Kathrinista, jonka muut kaverit on oikeastaan kaikki saksalaisia. Tosin en edes ymmärrä miten niillä on niin suuri into puhua saksaa, koska kyllä me yleensä suomalaisten kanssa vaihdetaan kieli heti ranskaksi, jos seuraan liittyy muunmaalaisia. Ehkä ne kuvittelee minun ymmärtävän enemmänki saksaa, kun oonhan kuitenkin viis vuotta sitä opiskellu. Se vaan oli viis vuotta sitten, joten voisi sanoa, että ihan kaikki on unohtunu. Suomalaisena oon tainnu tottua, ettei oo mitään mahiksia, että joku muu ymmärtäis suomea, joten en ees yritä sitä puhua :D Englantia vaikka sitten jos ei ranskaa osais tarpeeksi.  

Keksien leivonnan jälkeen lähdin jälleen kerran Eimaan järjestämään aktiviteettiin nimittäin luistelemaan. Oli tosi kivaa käydä luistelemassa pitkästä aikaa. Oon kyllä aika haparoiva luistelija ollakseni suomalainen, mutta ainakin melkein opin sirklaamaan. Mukana oli paljon sellaisiakin, ketkä ei ollu koskaan kokeilleet luistella, ja lisäksi innokkaita suomalaisia, jotka opasti muita muodostelmaluistelun saloihin. Tehtiin myllyjä ja muuta mukavaa :) 

Huomenna lähdetään vaihtaripoppoolla päiväretkelle Carcassonneen. Mukavaa päästä näkemään lempparilautapelini ympäristö livenä :)

Myh... Lopuksi todettakoon, että elän elämäni ensimmäistä joulukuuta ilman joulukalenteria. Yritin mennä ensimmäinen päivä ostamaan kaupasta kalenteria, mutta niitä ei enää ollu siellä. Ei niitä kyllä oo muutenkaan monissa kaupoissa näkyny, mutta yhdessä pikkukaupassa niitä olin sentään nähny. Suomessa joulukalentereita sais just halvimmalla joulukuun alussa... Täällä niitä kai hankitaan kauppoihin sen verran vähemmän, ettei tarvi sitten alennuksella myydä joulukuun alettua... Joulufiilistä ei kyllä oo muutenkaan, mutta eiköhän se tuu sitten kertarykäyksellä, kun pääsee Suomeen. Tosin joulumarkkinat on alkanu eilen, niin siellä pitäis lähteä käymään :)

Joulupukkina pikkujouluissa

J'aime, je n'aime pas

Rakastan kun ulkona paistaa aurinko, vaikka on marraskuu.

En tykkää, kun en pääse 8 opintopisteen kurssin kokeeseen tammikuun alussa, ja ainoa uusinta päivä on joskus kesäkuussa, jolloin mitä luultavimmin en oo myöskään täällä. Onko minun pakko yrittää selvittää miten voisin joka tapauksessa saada nuo opintopisteet? En haluaisi.

Rakastan astua ovesta pimeään iltaan ja ulkona tuoksuu ulkomaille. Se on semmonen tietty tuoksu! Voisin kävellä tuntikausia pimeässä katuvalojen valaisemassa kaupungissa. Siellä on niin kaunista.

En tykkää, kun en kuitenkaan voi tehdä niin riittävän usein, koska yksin liikkuminen yöaikaan ei välttämättä olisi maailman viisain idea. Pitäis ehkä löytää joku samanlainen kummajainen kuin minä, joka ei oo tottunu pimeään öiseen kaupunkimaisemaan. EI Suomessa oo juuri ikinä samanlaista. Ehkä vähän elo- tai huhtikuun lopussa, kun ulkona on pimeää ja ei oo kuitenkaan liian kylmä.

Rakastan, ettei tekemisestä oo ollu kertaakaan puutetta, oikeastaan päinvastoin. Melkein joka päivälle löytyisi jotakin tekemistä jossakin. Esim. pelailua, teemajuhlia, teehetkiä jne.

En kuitenkaan tykkää, koska niin paljon jää myös välistä seuran tai ajan puutteen vuoksi.

Tykkään tästä kansainvälisestä ilmapiiristä ja siitä miten paljon kivoja ihmisiä oon saanu tavata täällä vaihdossa ollessani.

En tykkää tai oikeastaan voisi sanoa, että harmittaa, etten oo juurikaan tutustunu paikallisiin täällä ollessani. Miksi se onkin niin vaikeaa. Ehkä siinä on jonkinlainen molemminpuolinen kielimuuri. Toinen ei hoksaa, että ymmärrän, ja minä en osaa kommunikoida riittävän nopeasti ollakseni kiinnostava. Tosin ei siihen oo kyllä tilaisuuksiakaan kovin paljon tarjoutunu. Siinä siis missio kevät lukukaudelle. Etsi ranskalaisia!

Rakastan ruokaa. Toisin sanottuna täällä on hyvää ruokaa ja herkkuja. On juustoja, tuoreita patonkeja ja leivoksia ja viinejä ja paljon muuta. Helteillä kylläkin harmitti, ettei kaupasta saanut yksittäisiä tikkujäätelöitä (jos tahtoo jätskin on pakko ostaa ainaki kolme) ja edelleen harmittaa ruisleivän ja xylitolpurkan puuttuminen. Niitä kuitenkin saan taas kuukauden päästä Suomessa, joten ihan huoletta voin syödä hetken ranskalaisemmin. Lepää hillolla ja niin edespäin... IUFM:n ruokalassa pääsee usein maistamaan paikallisia erikoisuuksia. Viime viikolla söin esim. ankan sydämmiä ja mustekkalakastiketta. Harmi vaan syön useammin Mirailin ravintolassa, jossa ruoka on paljon arkisempaa ja laitosmaisempaa.

En kuitenkaan tykkää, kun oon ollu viime aikoina melkein koko ajan vähän sairaana, ja sen vuoksi en oo saanu urheiltua tarpeeksi. Oon kohta ihan pullero pallero. 

Tykkään, kun Toulouse on niin lämpimän värinen. Ei täällä voi varmaan ikinä näyttää ihan hirmu harmaalle ja ankealle. Paitsi ehkä täällä kampusalueella, missä asun. Miksi minun kaikki tykkään kohdat liittyy ilmastoon? Kai tässä säässä vaan riittää ihmettelemistä. Samoin kuin ihmisten vaatteissa. Oon todennu, että täällä pukeudutaan lähinnä kuukauden eikä sään mukaan. Ihan normaalia käyttää talvitakkia ja sandaaleita tai kulkea toppi päällä kun kaverilla vieressä on untuvatakki, eikös vain? 

En tykkää kun metro jumittaa aamulla kun olen jo muutenkin myöhästymässä tunneiltani. Miksi sen pitää aina jumahtaa just sillon aamuisin. Onko minusta tullut täällä jotenki kriittinen, kun metron parin minuutin pysähdyksetkin rasittaa. Metro ei oo erityisen viihtyisä kulkupeli, jos nyt ei erityisesti tykkää olla kylkikyljessä tuntemattomien kanssa, joten mielummin sillä kulkis vaan nopeasti paikasta x paikkaan y. Siksihän se koko laitos on olemassa. Nopeaa ja tehokasta. Valitsen useimmiten metrovaununkin sillä perusteella, kummassa pääässä pääteasemaa tiedän liukuportaiden sijaitsevan. En edes tiiä miks teen niin, kun täällä metro on niin pieni ja vaunuja vaan kaks eli ei tarvi ikinä paljoa kävellä.

Tykkää Etelä-Ranskan aksentista. Siinä on ehkä jopa hitunen jotain aasialaista fiilistä, kun esim leipä pain äännetään peng tai huominen demain dömeng. Tykkään siitä lähinnä siksi, että se saa minut edelleen hymyilemään. Jos joku puhuu oikein vahvasti paikallista murretta, unohdun helposti kuuntelemaan vaan, miten se puhuu sen sijaan, että kuuntelisin mitä se puhuu.

En tykkää tehdä läksyjä tai kirjoittaa kirjoitelmia. Voisiko kyseiset jutut olla vaihtareilta kielletyjä? Ei huvita istua päivää neljän seinän sisällä, kun on ulkomailla. Ja jos istun, niin haluan mielummin käyttää sen vain olemiseen ja rentoutumiseen. Lepuuttaa aivoja kaikesta ympärillä olevasta vilskeestä. Äh... Josko huomenna kirjoittaisin? Esitelmä on jo keskiviikkona, joten kauaa en enää voi vältellä. Kirjotelman ois kuitenki hyvä olla valmis ennen kuin joudun sen esittelemään (ranskaksi ranskalaisille, jaiks).

Tykkään Toulousesta. Päällimmäinen fiilis vaihdon puolen välin lähestyessä on positiivinen. Oon päässy näkemään jo paljon, mitä en vaan Suomessa jumittamalla olis päässy näkemään. Toisaalta oon huomannu, ettei arki täällä oo juuri Suomen arkea kummempaa. On asioita joita puuttuu ja ikävöi, ja yhtä aikaa on asioita, joita ei oo Suomessa ja jotka tuntuu aina vaan mahtaville. Toulouse on hyvä paikka olla vaihdossa.


Ps. Intouchables oli tosi hyvä leffa, kannattaa käydä kattomassa jos rantautuu Suomeen. Nauratti ja kosketti yhtä aikaa :)

Marraskuun alun maaseutuviikonloppu

Olin jo kaverilleni ehtinyt vähän aiemmin tuskailla lievää kaipausta maaseudun rauhaan, kun hän sitten oli saanut ranskalaiselta kaveriltaan kutsun tämän perheen kakkoskotiin, eli isovanhempien entiseen kotitaloon Vabresiin. Ja kutsuun kuului, että muutama extra kaveri pääsee tulemaan mukaan. Sinne siis lähdin sitten minäkin.

Vabre

Näkymä majapaikan ovelta

Lisää ikkunaluukkuja

 
Viikonlopun ideana oli opetella tekemään koreja tai oikeammin tarjoiluastioita karhunvatukan varsista ja oljista. Se oli melko isotöistä puuhaa, mutta myös mielenkiintoista. Ehkä kotoisammin pajusta voisi tehdä jotain samantapaista. Yksi päivä mestästettiin sopivia karhunvatukan oksia ja raaputeltiin niitä puhtaaksi ja toinen päivä kokeiltiin tekniikkaa. Materiaalia ja aikaa oli sen verran rajallisesti, että vain yksi pikkukori tuli valmiiksi. Oma tekeleeni jäi minulle muistoksi, jos tahdon joskus koittaa tehdä jotain saman tyylistä.

Materiaalin etsintää

Välineitä

Viikonlopun ainoa valmis tuotos

Virallisen "ohjelman" ohella käytiin parilla kävelylenkillä, kuunneltiin erilaisia tarinoita ja kokkailtiin sekä syötiin yhdessä. Mukana matkassa oli kohtalaisen sekalainen seurakunta. Kolme autollista porukkaa, johon mahtui monen maalaista, ikäistä ja luonteista henkilöä. Yhteensä meitä taisi enimmillään olla paikalla 16. Viikonloppu oli varsin lämminhenkinen. Jospa vastaan tulee lisää jotain vastaavanlaisia mahdollisuuksia.

Maisemat matkalla Toulousesta, Castresin kautta Vabreen oli mielettömät ja tosi vaihtelevat. Vuoristot ja tasangot sekä vesistöjen läheisyys tai kaukaisuus saa täällä aikaan isoja vaihteluita jo lyhyelläkin matkalla. Kaupungista ulos lähtiessään sitä oikeastaan vasta tajuaa, missä sitä oikeasti tällä hetkellä on.

Ihan samaan rentoutumiseen viikonloppu vieraassa ympäristössä, vieraiden ihmisten ja kielen keskellä ei kuitenkaan yltänyt suomen maaseudun ja pesiön kotoisten maisemien rinnalla. Kummallista, enää on vain 3,5 viikkoa aikaa, kun olen jo suomessa seuraavan kerran. Aika vaihdossa menee ihan hirmuista vauhtia.

Barcelona

Vacances de Toussaintin eli suomalaisittain syyslomaviikon loppupuolella suuntasin nokkani kohti Espanjaa ja Barceloonaa. Tosin matkalle lähtö ei sujunut ihan täysin ongelmitta.

La Rambla

Tulin lomaviikon tiistaina alkuillasta Bayonnesta takaisin Toulouseen. Kotiin päästyäni avasin netin ja Barceloonan matkaseuralaiseni Lydia kirjoitti minulle, että oli ollut sairaana, eikä siten ollut voinut käydä tulostamassa bussilippujamme. Lydia oli kuitenkin pyytänyt kaveriaan tulostamaan lippumme. Kyseinen kaveri ei lopulta ollut onnistunut tulostamaan lippuja, koska yliopiston tulostin ei ollu tunnistanu pdf-tiedostoja (mitenkähän tuoki on ees mahdollista O.o). Siispä edellisestä matkasta väsyneenä lähdin kiireen vilkkaa kaupungille etsimään paikkaa, jossa tulostaa liput muistitikulta. Onneksi melko nopeasti keksin, että nettikahviloissahan on usein tulostimet, ja sain liput mukaani, tosin vähän parille paperille kalliiseen hintaan.

Parc Guëll

Illalla kävin vielä Lydian luona syömässä ja tehtiin viimehetken matkasuunnitelmat. Onneksi kävin, koska seuraava päivä oli yksi elämäni katastrofaalisimmista. Vieläkään päivän tapahtumia miettiessäni päähän ei tuu muuta sanoja kuin uskomatonta, incroyable! Heräsin aamulla auringon sarastaessa ikkunasta ja pomppasin salamana ylös. Tiesin heti, että olen myöhässä, koska minun olisi pitänyt herätä jo 6.30 ja lähteä 8 aikaan, eikä silloin vielä näy aurinkoa. Kun katsoin kelloa en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Tuntui niinkuin painajainen olisi tullut todeksi. Kello oli jo yli kymmenen. Olin nukkunut vain vaivaiset 4 tuntia pommiin, ja vielä sinä päivänä kun minun olisi pitänyt olla bussissa matkalla ulkomaanmatkalle. Kiitos kännykkä, joka et herättänyt!

Siinä sitten yritin soitella Lydialle ja laittelin pahoittelu viestejä ja lupailin etsiä toisen keinon tulla perässä paikalle. Lydialla ei ollut kuitenkaan prepaid-liittymällään rahaa, joten viesteihin hän ei voinut vastata ja koska minullakin oli puheaika vähissä, ei puhelutkaan onnistuneet. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että Lydian oli joka tapauksessa täytynyt lähteä matkaan, koska muuten hän olisi kirjoittanut vähintään netin kautta tai tullut koputtelemaan ovelle. Siispä jatkoin toisen matkustuskeinon etsintää. Yritin soittaa muutamalle covoiturage sivustolta löytyneelle ihmiselle, mutta kukaan ei vastannut. Eurolinesin sivuiltakaan ei löytynyt enää saman päivän bussien tietoja tai mahdollisuutta varalta matkaa netin kautta. Huomasin kuitenkin, että muina päivinä 2 aikaan päivällä lähtee vuoro Barceloonaan, eli eikun paikan päälle bussiasemalle kysymään lähteekö vuoro myös sinä päivänä ja voiko sinne edelleen ostaa lipun. Onneksi pystyi. Harmillisesti aiempaa lippua ei voinut vaihtaa, joten köyhdyin sitten 38€ turhan takia. Bussiliput täältä Barceloonaan ei sentään ole tuon kalliimpia ja edestakaiseen matkaan oli saanut vielä vähän lisää alennusta. Harmitti joka tapauksessa.

Olin bussiasemalla jo puolen päivän aikaan, joten pari tuntia piti vielä odotella bussia. Totesin kaiken tohinan keskellä unohtaneeni syödä aamulla. Koska en halunnut syödä bussiin tarkoitettuja matkaeväitä ennakkoon, menin lähes ensimmäiseen vastaantulleeseen ravintolaan salaatille. Vuohenjuustosalaatin äärellä vihdoin sain puhelimitse yhteyden Lydiaan ja kaikki asiat järjestyi. Lydia menisi etsimään meidän majapaikan ja tulisi minua bussiasemalle vastaan viisi tuntia myöhemmin. Tuossa vaiheessa lähinnä alkoi jo naurattaa kaikki. Olinhan vielä liukastellut matkalla koirankakkaan, joten päivä selvästikin oli onnenpäiväni!

Illalla ehdittiin Barceloonassa ainoastaan levittäytymään huoneeseemme ja etsimään ruokapaikan. Löydettiinkin aika kiva ja edullinen tapas-ravintola majapaikkamme läheisyydestä. Itse asiassa niin kiva, että mentiin sinne vielä viimeisenä iltana uudestaan.

Huoneeseen päästyämme aloimme vielä etsimään netistä ja kartalta, mitä meidän kannattaisi tehdä seuraavana päivänä. Klo 01.30 ovemme takaa alkoi kuulua avainten kolinaa. Mitä ihmettä oli ensimmäinen päähäni tullut lause. Oven takana oli mies, joka ei kuitenkaan saanut ovea auki. Hän vaikersi asuvansa kyseisessä asunnossa ja pyysi avaamaan oven. Ei tietysti uskallettu avata ovea tuntemattomalle tyypille. Kysyimme mieheltä tunsiko tämä asunnon omistajan ja vielä enenmmän hämmästystä aiheutti, kun mies vastasi: "It's my wife". Mies poistui paikalta ja taisin muutaman kerran toistaa lausetta "C'est incroyable!", koska oon siitä kuullu vielä jälkeenkin päin :) Viitisen minuuttia myöhemmin oveen koputettiin, mutta tällä kertaa koputtaja oli Elena, eli asunnon omistaja. Ei oltu ikinä nähty naista aiemmin, koska oltiin saatu avain naisen äidiltä, mutta toki avasimme oven. Saimme kuulla, että lukituksi komeroksi luulleemme oven takana oli tosissaan oveen koputtaneen miehen aunto, ja että jakaisimme suihku hänen kanssaan. Majapaikkamme ei siis ollut mikään hotelli, vaan oltiin etsitty Wimdun kautta edullinen huone keskustan läheisyydestä. Lopulta mies pääsi kotiinsa nukkumaan ja me huoneeseemme.

Seuraavana päivänä tapasimme miehen tämän palatessa töistä, ja anteeksi pyynnösksi yöllisestä mies tahtoi tarjota meille limpparit. Sen verran tajusin meidän kolmikielisestä keskustelusta :) Mies ei nimittäin puhunut kuin espajaa, ja minä ja Lydia takaisin ranskaa tai englantia. Lopulta totesimme "kämppiksemme", jota kylläkin nähtiin vain kahdesti, olevan tosi mukava tyyppi. Hän jopa tarjosi flunssaiselle Lydialle teetä viimeisenä iltana.

Barceloona oli melko sateinen, rakennusten puolesta veikeä ja monipuolinen, metro hiukan kaoottinen, mutta kokonaiskuva ihan positiivinen. Lydian flunssaisuuden vuoksi kaupungin yöelämä jäi valitettavasti näkemättä, koska olettaisin sen olevan Barceloonan parasta antia. Tai ainakin minulle tulee Espajasta ensimmäisenä mieleen sanat siesta ja fiesta :) Kaikki päänähtävyydet joka tapauksessa nähtiin. Käveltiin La Ramblalla, ihasteltiin maisemia Parc Guëllin puistosta ja Montjuïcin kukkulalta, kasteltiin varpaat meressä, kierreltiin kauppoja ja syötiin hyvin. Minulle matkassa parasta oli oikeastaan vierailu kauppahalli La Bogueriaan. Ah mikä paratiisi! Toulousesta saa ostettua vaan lähialueen kauden hedelmiä, joten oli ihanaa saada kaikkia hedelmiä maan ja taivaan väliltä.

Barceloonassa oli vielä lokakuun lopussakin liikaa turisteja minun makuun, joten en edes halua kuvitella paljonko niitä on kesällä. Ihan tyytyväisenä siis palasin Toulouseen, vaikka meri olisi kyllä ihana täälläkin. Vähän kuitenkin jäi sellainen olo, että minulla jäi Barceloonasta vielä paljon näkemättä, joten enköhän sinne vielä palaa joku päivä. Ei miljoona kaupunkia kierretä parissa päivässä ja olisi kiva nähdä kaupunki aurinkoisella säällä.

Ja jotta nyt en ihan huijaa, niin paisto siellä välillä aurinkokin

Mitä tästä reissusta opimme: kaikesta selviää jos osaa nauraa omille toilailuilleen + osta herätyskello (en oo kyllä vielä ostanu).